Arab Quarter ja Ikea

Tänään puoli kahdeltatoista tapasin Heatherin portailla ja lähdimme yhdessä kohti Arab Streetiä, koska Heather ei siellä ole vielä ehtinyt käydä ja lähtee jo aikaisin lauantaiaamuna. Alunperin mukaan oli tarkoitus tulla muitakin, mutta yksi toisensa jälkeen he olivat päättäneet mieluummin hautautua oppikirjoihinsa ja jättää tulematta. Oltiin siis kahdestaan. Menomatkalla tuli juteltua mm. yhdessäasumisesta ja naimisiinmenosta. Hassua, miten erilaiset ajatukset meillä on: Heather ei oikeastaan välttämättä haluaisi asua yhdessä poikaystävänsä kanssa ennen naimisiinmenoa, koska silloin "naimisiinmenosta häviää kaikki jännitys". Öö...ahaa.... Ei kai sitä nyt jännityksen takia naimisiin mennäkään? Minä kun ehdottomasti kieltäydyn menemästä naimisiin, ennenkuin olen asunut Tapanin kanssa yhdessä mielellään parikin vuotta, joka taas siirtää meidän mahdolliset häät piiiiiitkälle tulevaisuuteen. Sitäpaitsi Heatherin isänpuoleinen suku on kuulemma kovasti sitä vastaan, että asuisivat yhdessä ennen naimisiinmenoa..No, Heather ja Michael ovatkin hiukan toisenlaisessa elämäntilanteessa, kun Michael on jo valmistunut ja työelämässä, joten he kai menevät naimisiin n.puolentoista vuoden päästä, kun Heatherkin valmistuu.

Arab Streetillä oli tarkoitus käydä katsomassa Sultan Mosque-moskeijaa, mutta siellä alkoi juuri rukoushetki, joten saimme käskyn tulla uudestaan noin tunnin päästä. Menimme siis sitten lounaalle ohittamaamme intialaiseen ravintolaan. Annokseni koostui jonkinlaisesta kana-riisi-sekoituksesta, jossa selvästi maistui joku jouluinen mauste (joku muu kuin sahrami), raita-kastikkeesta ja valkosipuli-naan-leivästä. Hyvää oli ja tulin todellakin täyteen. Ruuan jälkeen katselimme jonkun aikaa alueen turistirihkamakauppoja ja kävimme sitten katsastamassa moskeijan. Eipä tuo kummoinen sisältä ollut, paljon hienompi ulkoapäin. Sää oli muuten todella kuuma ja aurinkoinen ja takaisin lähtiessämme alkoikin ukkonen jyristä.

Paluumatkalla metrossa juteltiin joulunvietosta ja pariskuntien joulunvietto-ongelmista (ts. kuinka jakaa joulu, jos molemmat haluavat viettää sen vanhempiensa luona). Heather oli varsinkin sitä mieltä, että hän ei voisi mitenkään viettää joulua pois kotoaan, koska on ainoa lapsi ja vanhemmat ei vaan kestäisi sitä. No hohhoijaa, eiköhän ne vanhemmat ole kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä, tuskin niiden maailma nyt siihen kaatuisi. Ja jos kaatuisi, niin on vähän ongelmia vanhemmillakin, ei kai nyt koko elämä voi lapsesta riippua, kun se kasvaa kuitenkin aikuiseksi ja alkaa elää omaa elämäänsä. Luulenpa, että Heatherin vanhemmat itseasiassa pärjäisivät ihan hyvin, Heather vaan suhtautuu heihin turhan huolehtivasti (heillä on kuulemma vaikeaa jo nyt, kun Heather on niin kaukana...). Kyllä minäkin haluan jouluni kotona viettää, mutten yhtään epäröi, etteikö porukat pärjäisi ilman minuakin. Äiti ainakin pärjäisi, jos kukaan lapsista ei olis tulossa kotiin se pakkaisi vaan kamppeensa ja lähtis viettämään joulua Eestiin (tai vaikka johonkin kauemmaksikin), ja iskä saisi lähteä mukaan tai olla lähtemättä - ja todennäköisesti se sitten lähtisi, kun ei haluaisi joulua yksin viettää. Tai sitten istuisi kotona juomassa teetä, sytyttäis pari kynttilää ja kuuntelis radiota.

Palattuani PGP:n menin kauppaan ostamaan jotain juomista (hiostava sää) ja tapasin Huipein, siis parityökumppanini. Vaihdoin hänen kanssaan siinä sitten muutaman sanan. Tuskin olin ennättänyt kämpälleni ja saanut juomani juotua, kun puhelin soi. Tuan siellä kyseli, lähtisinkö puolen tunnin päästä Ikeaan hänen ja ystävänsä kanssa. No, mikäs siinä. Puolen tunnin päästä siis tavattiin taas PGP:n portailla ja lähdettiin. Tämä ystävä oli muuten sama tyttö, joka oli sillon mukana kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ikea nyt oli samanlainen kuin Ikeat aina: samat tavarat samalla lailla esillä, ja kun yhtä asiaa lähdet ostamaan, tarttuu mukaan monta. Meidänkin oli alunperin tarkoitus ostaa ainoastaan kukkapurkki Tuanille, mutta kassalla mukana oli yhdet kehykset, yhdet jääkaappimagneettivalokuvakehykset, se kukkapurkki, kaksi spottivaloa, yksi pöytälamppu ja hehkulamppuja. Minä en tietenkään ostanut mitään, kun samat tavarat näytti olevan kuin Suomessakin ja tavaraa on kaapissa odottamassa pakkausta jo muutenkin ihan tarpeeksi.

Tuan ja ystävänsä halusivat hot dogit Ikean kahviosta. Minä olin edelleen täynnä lounaasta, mutta halusin juomista, joten Tuan herrasmiehenä lähti ostamaan niitä hot dogeja ja juomaa, ja me tytöt jäätiin odottamaan. Siinä odotellessamme minua yhtäkkiä vetäisi hihasta paikallinen nainen, joka osoitti yläpuolellamme roikkuvaa lippua, jota en ollut edes huomannut aiemmin, ja kysyi oliko se mahdollisesti Tanskan lippu. Kerroin lipun olevan Ruotsin lippu ja nainen lähti pois. Ilmeisesti näytin ainoana vaaleana lähialueella siltä, että minun pitäisi tietää lippu. Ja ihan hyvä arvaus, koska tiesinhän minä.

Paluumatkalla bussipysäkiltä PGP:n kävellessämme meitä vastaan tuli länsimaalainen nainen taluttaen kädestä n.5-6-vuotiasta pellavapäistä tyttöä. Aasialaiset tietysti ihailivat kovasti tytön söpöyttä, ja söpöhän se olikin: sievä kesämekko ja valkeat, kiharat hiukset. Mutta sitten kumppanini ilmoittivat tytön näyttävän minulta! Öh, joo...Mulla ei ole koskaan ollut niin vaaleat hiukset ja kiharatkin on permanentin ansiota. Mutta jos omat ja kaikkien sukulaisten ja tuttavien hiukset on mustat, niin ei kai vaaleissa hiuksissa ole enää niin väliä, onko ne ruskeat vai pellavanvalkoiset: kaikki näyttää aika samalta. Nauraen kielsin yhdennäköisyyden, mutta vitsailin olevani kyllä kovasti iloinen, että ihasteltuaan ensin pitkään pikkutytön söpöyttä he sanovat minun näyttävän samalta ;). Vastaukseksi sain tietysti vakuutteluja siitä, että söpö olen itsekin.

Seuraavaksi onkin tarkoitus mennä Tuanin ja hänen kaverinsa kanssa illalliselle, ja Tuan juuri alkoi kysellä, että sopisiko nyt, joten lopetan tähän.

Jurong Bird Park

Ihan ekaksi mun täytyy nyt pyytää anteeksi äidiltä, iskältä ja Hydeltä. Mun olis pitänyt käydä lintupuistossa aiemmin ja viedä sitten teidät sinne silloin kun olitte täällä. Se oli nimittäin paljon kiinnostavampi ja kivempi paikka kuin olin odottanu. Mutta onpahan teillä jotain tekemistä, jos vielä joskus Singaporeen eksytte :).

Tänään siis vihdoin suuntasin sinne Jurong Bird Parkiin. Katsoin eilen netistä sääennusteita, että tänään olisi ainoastaan 30% todennäköisyydellä sadetta, kun loppuviikosta todennäköisyys olis joka päivä 70-80%. Aamulla herätessä en ollut uskoa silmiäni, kun sälekaihdinten välistä vilkkui sininen taivas. Mutta totta se oli: aurinko paistoi siniseltä taivaalta pitkästä aikaa, vain muutama poutapilvi siellä täällä. Siinä vaiheessa kun pääsin vihdoin lähtemään, oli pilviä jo vähän enemmän, mutta aurinkolasit ja aurinkorasva oli silti tarpeen. Täydellinen sää siis hankkia vielä lisärusketusta ennen kotiinmenoa!Fiksuna pakkasin kuitenkin myös sateenvarjon mukaan. Aurinkorasvana muuten käytin sitä äidin tänne jättämää, jonka tuoksu toi muistoja Tunisiasta ja Romaniasta, joten ihan loma- ja turistifiiliskin tuli.

Bird Parkiin pääsi aika helposti, kun metron pääteasemalta meni sinne suora bussilinja. Siis bussi, joka kiertää pelkästään sitä metroasema-lintupuisto-reittiä. Tungosta ei paikassa ollut, olihan arkipäivä ja varmaankin liian kuumaa paikallisille (niillä oli taas ne sateenvarjonsa aurinkovarjoina). Minä olin varautunut pukeutumalla t-paitaan ettei olkapäät pala, vaikka muuten sää olis kyllä ollut täydellinen topille.

Kyllä niitä lintuja tulikin sitten nähtyä! Oli pingviinejä, flamingoja, marabuhaikaroita, papukaijoja, strutseja, emuja, pelikaaneja, kotkia, haukkoja, pöllöjä, paratiisilintuja, kookaburria, kuningaskalastajia, tukaaneja, kasuaareja, kurkia, nanduja jne jne. Tässäpä muutama kuva.

Flamingoja.

Marabuhaikarat ilmeisesti vilvoittelee seisomalla tuolla lailla siivet levällään?

Valkopäämerikotka.

Loreja. Uskomattomia väriyhdistelmiä.

Tukaani.

Aloitin lintupuistokierrokseni pingviineistä. Niitä taisi olla paikassa neljää lajia, joista kuningaspingviini (toiseksi isoin pingviinilaji keisaripingviinien jälkeen) oli isoin. Mulle oli oikeastaan yllätys nähdä livenä, miltä pingviinit näytti uidessaan (tätä en nähnyt ekalla kertaa, mutta palasin myöhemmin ruokinta-aikaan, jolloin näin). Ne näytti paljon enemmän hylkeiltä tai delfiineiltä kuin linnuilta, varsinkin kun ne vielä välillä pomppi delfiinimäisesti vedenpinnan yläpuolelle. Huvittavana faktana jäi mieleen se, mistä "macaroni penguins" oli nimensä saanut (suomeksi ilmeisesti kultatöyhtöpingviini). Kyseiset pingviinit nimittäin löydettiin 1700-luvulla ja niiden hassut töyhtöt muistuttivat löytäjiä heti englantilaisista dandyista joilla oli tuohon aikaan jollain lailla samantyyppinen muodikas hiustyyli ja joita kutsuttiin nimellä macaroni.

Matka jatkui ohi flamingojen, puhuvien papukaijojen (joista yksikään ei sanonut mulle mitään, mutta yksi vihelsi kuuluvasti juuri sillä lailla) ja metsästyshaukkojen. Haukkametsästys kiehtoi heti mun mielikuvitusta (tietenkin, kun on niin selvästi "keskiaikainen" laji...) ja päätin tulla takaisin neljän aikoihin katsomaan petolintushow'ta. Pelikaaneilla sattui olemaan juuri sopivasti ruokintahetki, joten jäin katsomaan sitä. Tiesittekö, että suurimman pelikaanilajin siipien kärkiväli on kolme metriä ja linnun pituus 170 cm? Ei mitään ihan pikkulintuja siis. Sitten oli vuorossa papukaijalintuja ja valtava "lintuhäkki", jonne pääsi sisälle ja jonka keskellä oli iso tekovesiputous. Katsottua tuli myös "jungle jewels"-alue, jossa pikkulinnut värikkäine ja metallinhohtoisine höyhenineen todellakin muistuttivat jalokiviä.

Puoli neljäksi kiiruhdin katsomaan pingviinien ruokintaa ja sieltä sitten suoraan sinne petolintuesitykseen. Valitettavasti tässä vaiheessa alkoi sataa, mutta ensimmäinen sadekuuro kesti onneksi vain kymmenisen minuuttia ja laantui sopivasti esityksen alkuun. Olinhan sitäpaitsi siihen mennessä saanutkin nauttia lintujen katselemisesta auringonpaisteessa jo kolmen tunnin ajan. Kylläpä olikin isoja ja mahtavia lintuja esityksessä! Isoin oli himalajankorppikotka, jonka siipien kärkiväli on kans sen kolme metriä, ja joille aikoinaan syötettiin Himalajalla kuolleet... Muutkin oli hienoja, mutta valitettavasti show piti lopettaa kesken, kun sade yltyi. Kävin sitten vielä katselemassa kaakkoisaasialaisia lintuja, tukaaneja ja loreja ennen lähtöä. Sade kyllä loppui onneksi pian, mutta hyttyset tai jotkin muut purevat ja pistävät ötökät villiintyi kosteasta säästä ja hyökkäsi mun kimppuun joukolla. Nyt on nilkat ja toinen käsivarsi täynnä punaisia paukamia. Mutta enpähän muuten palanut! Saa nähdä, tuliko rusketusta lisää. Vähän viiden jälkeen jätin sitten linnut taakseni.

Ennenkuin palasin metrolla takaisin, kävin katselemassa metroaseman vieressä olevan Jurong Point-ostoskeskuksen. Söin Kopitiamissa korealaista kanaa riisin kanssa, juomana tähtihedelmämehua. Kyllä tulee noita hedelmämehuja Suomessa ikävä! Takaisin kämpällä olin joskus ennen kahdeksaa.

Huomenna lupasin lähteä Heatherin kanssa lounaalle Arab Streetille, kun hän ei ole siellä vielä käynyt ja lähtee jo viikonloppuna pois. Mä elän vielä täydellisessä "denial"-tilassa ja järjestelmällisesti unohdan että lähtö on jo tosi lähellä. Pitäisi käydä sopimassa, milloin tulevat tarkastamaan tuolta toimistosta, että tää huone on kunnossa ennenku lähden. Ja ennenkuin tulevat, pitäisi tietysti tehdä kunnon siivous. Ja pitäisi alkaa hankkiutua eroon ylimääräisistä tavaroistakin. Aionkin kysyä huomenna Heatherilta, miten hän on ongelman ratkaissut, kun aiemmin kans puhui, että ei vie läheskään kaikkea takaisin.

Eiköhän tämä nyt taas riitä tältä kertaa. Olisi varmaan ollut vielä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta unohdan aina puolet kirjoittaessa. Kerron sitten, kun tulee mieleen...

Kommentointia ja viikonloppu

Aluksi taas kommentointeja kommentteihin.
Mareike: Ihanaa, kun kommentoit :) Mailasinkin jo sulle. Ehkä voitas jouluna soitella?
Jenni: Mä luulin, että sä et lue mun blogia, joten nyt vähän nolottaa toi paasaus noista winxeistä sun muista. Ja tietenkään sun ei tarvi pyytää anteeksi sitä, että Indi tykkää niin winxeistä ku bratzeistaki, onhan se nyt vähän vaikeaa nykyään pitää nelivuotiasta niistä erossa, kun viimeistään kavereilta niistä kuulee kuitenkin. Sitäpaitsi sinähän se kahden lapsen äiti olet, mä olen vaan lapseton ja nuori arvostelija, joten etköhän tiedä paremmin nää asiat :). Ja tosiaan, miten oikeestaan Disneyn prinsessat sitten eroaa niistä? Nuoriahan nekin on, Lumikki on 13 ja Ariel ja Aurora 16 (vai onko Aurora oikeestaan 116?), mutta toisaalta niistä kyllä tajuaa heti että ne on satua. Winxeistä kyllä tajuaa kanssa, mutta Bratzit taas antaa vähän sellasen kuvan että teinin elämän pitäs nykyään oikeesti olla sellasta. Ehkä eniten ärsyttää niissä se, että ne näyttää selvästi alaikäsiltä, mutta silti pukeutuu ja meikkaa aika "seksuaalisesti". Barbit sentään näyttää aikuisilta (paitsi nää uudet MyScenet vai mitä ne on), Bratzit näyttää pedofiilien unelmilta. Joo, se siitä. Mutta oli ihanaa, että olit lukenut ja kommentoinut :) Kiitos tosi paljon leivästä ja salmiakeista, ruisleipä oli vissiin tarpeeks epäilyttävää että sitä ei kukaan tuolta yhteisestä pakastimesta varastanut, joten sain nauttia siitä pari viikkoa joka aamu. Lisätilauksia ei nyt tule mieleen. Jouluna tosin tulee varmaan syötyy kaikkia herkkuja muutenki niin paljon, että ehkä parempi jos en vielä varta vasten ala pyytää mitää fasulta :). Tyttöjä mulla on ikävä, Indiä pitämässä showta ja Niniä hoivaamassa nukkejaan ja nallejaan.
Lotta: Nojoo, toisilla on vähän erilainen käsitys vaihdosta. Tai yleensä opiskelijaelämästä. Tai no, voisin oikeestaan sanoa, että tää mun käsitys on erilainen, suurimmalla osalla kun tuntuu olevan toisenlaiset tavat. Mä olen itseasiassa täällä juonut vielä vähemmän kuin tavallisesti kun ei mua huvita baareihin mennä, kun ei ole niitä läheisimpiä ystäviä mukana. Eikä ymmärrettävistä syistä tule saunasiidereitäkään juotua. Mun alkoholinkäyttö täällä taitaa rajottua porukoiden kanssa juotuun Singapore Slingiin ja ilmasiin alkoholimaistiaisiin lentokentällä...
Äiti: Vai autoradan...Varmasti on Joni innoissaan. Ja luultavasti Tapanikin haluaa päästä kokeilemaan. Sillä on kuitenkin kerrottavana joku tarina, jossa se lapsena olis halunnut leikkiä vastaavalla virityksellä, mutta isoveljet taas tapansa mukaan esti ja pikkuveli oli liian pieni tms. :) Eikö siitä saa ääniä päältä pois? Parempi tietysti jos ei, muuten iskä ja Tapani ei välipäivinä muuta teekään. Ja jos ensi viikonloppuna on Jaanikan vuoro, niin eihän se ole ollenkaan reilua, että Jonikin tulee mukaan! Tai sitten sun pitää ottaa Jaanika erikseen joskus toiste. Mutta jos te ne piparit aiotte viikonloppuna paistaa, niin sitten kyllä täytyy Joninkin päästä mukaan.

Juu, se siitä ja sitten asiaan (jota ei oikeastaan kyllä juuri ole). Lintupuistoon en ole vielä ehtinyt, koska nukuin pommiin eilen ja koska vatsa on ollut kipeä. Sen sijaan kävin eilen ostoksilla (lintupuisto on auki vaan kuuteen ja mä haluan, että siellä on aikaa koko päivä, ja sinne mennessäkin menee aikaa, kun taas ostoskeskukset on auki pitkälle iltaan ja sinne riittää parikin tuntia) ja illan podin vatsaa. Jos sitten huomenna oikeasti sinne menisi, tänään otan rauhallisesti. Nyt tuolla ulkona taas sataa ja ukkostaa, joten ihan hyvä, etten lähtenyt. Ostin eilen yhdet farkut. Niin, ja unohdin viimeksi kertoa löytäneeni vihdoin myös sopivia joulukoristeita sen Sydneystä ostamani kengurujoulupukkikuusenkoristeen lisäksi. Ostin kaksi ihan älytöntä kullan ja vihreän kimalteista muovista norsua kuuseen ja sitten meidän punatulkkujen seuraksi yhden vähän trooppisemman keltaisen linnun. Punatulkut menetti kaikki pyrstösulkansa Nöpön aikoina, mutta tällä uudella linnulla onkin sitten kompensaatioksi pitempi pyrstö.

Lauantaina oli se tentti, joka meni kai ihan hyvin. En ole tosin ihan varma, että mitä paikallinen professori vastauksilta odottaa, mutta kyllä se läpi menee. Ei siis huolia näiden mun kurssien kanssa. Olin kyllä vähän ymmälläni, kun luentosalissa oli laitettu paikalle kysymysvihkosen ja kolmen vastausvihkosen (jokaisen kysymyksen vastaus eri vihkoseen, alakysymykset eri sivuille) lisäksi kaksi narunpätkää. Tenttiä palauttaessani annoin sitten vaan ne vihkoset ja narunpätkät erikseen ja huomasin, että vastaanottaja alkoi sitoa niitä vastausvihkosia toisiinsa sillä narulla ylänurkassa olevasta reiästä. Ahaa... Onneksi vaihtarina saa paljon anteeksi ja onneksi olin ensimmäisiä palauttamassa, niin sillä oli aikaa. Muutenkin oli aika virallista meininkiä, kun jokaiselle oli määrätty etukäteen istumapaikka salissa ja siihen pikkupöydälle eteensä piti niiden papereiden lisäksi mahduttaa oikeaan yläkulmaan oma opiskelijakortti. Iltapäivällä sitten soitti äiti ja Joni. Jonissa on selvää vakooja-ainesta, se kun ihan kysymättä informoi mua, että "sillon kun Tapani oli täällä, sillon ku se kävi Jaanikan synttäreillä, ni se nukkui täällä yön!":). Ajatteli varmaan, että pitää sille Sirje-kummille vähän kertoa, mitä se Tapani täällä Suomessa oikein sen poissa ollessa puuhaa... Joni esitteli myös ylpeänä karkkikaulanauhaansa, jonka "äiti toi Sinkaporesta".

Mutta nyt täältä "Sinkaporesta" tähän. On kyllä ollut tänä viikonloppuna kakaroita ikävä. En mä täällä oikeestaan muuta nyt ikävöikään (sori vaan muut) kuin Tapania ja penskoja. Mutta enää muutama viikko, sitten pääsen halailemaan ja pussailemaan kaikkia edellämainittuja.

Lisää Winxejä ja valitettavasti myös hiukan valitusta

No niin. Juuri kun olin ehtinyt haukkua Winxit maanrakoon, sain eilen tekstiviestin, että jos siellä Singaporessa on halvempia winxejä kuin Suomessa, niin Indi on kovasti kinu..öh..pyytänyt kauniisti joulupukilta Floraa ja Musaa. Sirje-täti on tietysti kiltti (ja erittäin huono kieltämään kakaroilta mitään materiaalista - komentaminen kyllä onnistuu), joten tänään tarttui mukaan Toys'R'Usista Flora hintaan 9,90 singdollaria. Olisin ostanut sen Musankin, kun noin halpoja olivat, mutta sitä en löytänyt mistään. Lisäksi ostin yhden lisäasukokonaisuuden winxeille ja Indille Bloom-t-paidan Takashimayasta. Itseasiassa tää winx-pyyntö oli oikeen hyvä, koska se ratkas mun yhden lahjaongelman. Nyt mä voin antaa Indille aiemmin ostamani lahjan Ninille ja tytöt saa multa suunnilleen saman verran lahjoja. Mä epäilen kyllä, että ne hukkuu jouluna lahjapaketteihin, kun Sirje-täti/kummi on vähän innostunut ostelemaan kaikkea... Takashimayaan oli muuten tullut myös lisälähetys niitä haluamiani t-paitoja, vaikka kahta viikkoa ei olekaan vielä mennyt, joten sain myös itselleni jotain.

Itseasiassa aloitin tämän päivän poikkeamalla postitoimistossa. Ostin pahvisen paketin, jossa aion lähettää vaatteita kotiin, kun alkaa varmasti toi 20 kilon raja paukkua, ku tulee vähän väliä tekstiviestejä suunnasta jos toisesta, että "oikeastaan ois kiva, jos ostaisit sieltä myös X...ja mä haluaisin myös sen Y, jota en itse muistanut/viitsinyt ostaa silloin Singaporessa" (köhköhäitiköhköh). Ei tuo pakettien lähettäminen täältäkään paljon halvempaa ole kuin Suomesta, mutta eipähän tarvitse pelätä sitten lentokentällä.

Tänään muuten saan ilmeisesti sitten vihdoin kuulla, että ollaanko menossa johonkin viikon päästä vai ei. Ärsyttää kyllä. Tää viivytys kun nyt johtui siitä, että Asma oli joidenkin kanssa Filippiineillä, jonne mäkin yritin hienovaraisesti tunkea mukaan, mutta suhtautuminen mun mukaantuloon oli niin nuivaa, etten sitten lähtenyt (sain kunnolla kiskoa niistä irti edes ne matkustuspäivät ja kun ehdotin mahdollisesti haluavani mukaan, ei todellakaan toivotettu tervetulleeksi). Ja nyt eilen Asma sanoi, ettei olekaan varma, jaksaako enää lähteä mihinkään, vaikka haluaisi kyllä. Just joo ja kiitos. Yksinkään en kyllä jaksa mihinkään lähteä, mutta onhan tässä vielä onneksi se Bangkok edessä. Ärsyttää taas tää oma sosiaalinen kyvyttömyys; mä en edes tajua tekeväni mitään väärin ja menen mukaan, jos kutsutaan, mutta jostain syystä yleensä ei kutsuta ja sitten en tiedä mistään menoista, enkä pääse mihinkään ja AAARGH! (Tässä on ihan selvä noidankehä: mua ei kutsuta/mä en tiedä tapahtumasta: mä en ole tapahtumassa: mua ei kutsuta jatkossakaan, kun en ollut paikalla...) Ja aina, AINA sama juttu. Ette usko, miten turhauttavaa on, kun näin on käyny joka kerta niin kauan kuin muistan. Ja kaiken lisäksi sitten kun tavataan, niin nää muut on silleen "eipä muuten ollakaan nähty pitkään aikaan!". No ei varmaan olla, kun ette muistanu/halunnu kertoa mulle siitä ravintolaillallisesta tai siitä viikonloppumatkasta tai... Nojoo, onneksi tää mun Product&Brand Managementin ryhmä haluaa tavata mut vielä ennen lähtöä. Suunnittelevat vievänsä mut katsomaan Geylangia, Singaporen punaisten lyhtyjen aluetta, koska haluavat näyttää mulle sen Singaporen hämärämmän puolen :). Odotan kyllä innolla, ryhmässä kun on pari poikaakin turvaksi ettei tarvitse kuunnella epätoivottuja ehdotuksia...Olen kyllä iloinen siitä, että toisin kuin monet muut vaihtarit, mä olen tutustunut myös moniin paikallisiin.

Huomenna on viimeinen tentti. Eilen luinkin siihen jonkin verran ja vanhoja kokeita olen katsellut sen verran, että aika pitkälle selviää ihan vanhoilla perustiedoilla maailmantaloudesta ja makrotaloudesta. Mistä tulikin mieleen, että olin saanut arvosanan siitä edellisestä kokeesta, siitä johon olin unohtanut lukea yhden kirjan kappaleet. Sain 87/100, kun keskiarvo oli jotain 75. Meni siis kerrankin mulle normaalitasoisesti, pitää jatkossakin jättää kolmasosa lukemisista lukematta jos tollanen on tulos :D. (Äiti sanois nyt tähän, että "mutta miten hyvin oliskaan mennyt, jos olisit lukenut myös sen kirjan!"..Joojoo...) Sunnuntaina ajattelin mennä Jurong Bird Parkiin, ellei sada ihan kaatamalla niinku tänä aamuna. Nyt taidan vilkaista vielä vähän luentomonisteita huomista varten.

Winx ja uitettu Sirje (sisältää hiukan paasausta)

Oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta tää kampuksen nettiyhteys alkoi taas temppuilla (se oli välillä pahempikin, mutta korjattiin ja pitäisi taas muka toimia), jonka seurauksena eilen ja aiemmin tänään kaikki nettisivut kyllä toimi, mutta mihinkään ei päässyt kirjautumaan sisään. Siis sähköposti, blogi, skype jne ei toimineet. Olin tänään juuri tekstaamassa Tapanille, ettei toimi vieläkään, kun kuin taikaiskusta kaikki alkoikin taas toimia. Joten tässäpä kaikille blogiaddikteille postaus päivän myöhässä ;).

Eilen siis kävin katselemassa sieltä Mustafasta niitä Winx-vaatteita, mutta ei valitettavasti ollut. Kaikki muut hahmot kyllä löytyi, mm.Disneyn prinsessat, Nalle Puh, Dora the Explorer (en tiedä, onko sille edes suomenkielistä nimeä), Looney Tunes, Powerpuff Girls jne. Mutta ei Winxejä. Pitää siis kuitenkin ostaa John Littlestä tai Takashimayasta ryöstöhintaan joku t-paita. Periaatteessahan olen vastaan kaikkia tällaisia "olen järkyttävän laiha mutta silti muodokas teinipissis(noita), joka pukeutuu minihameisiin ja minitoppeihin, mulla on komea (prinssi)poikaystävä ja ihquja teinipissisystäviä jo korkeassa 13-16 vuoden iässä ja yhdessä pelastamme maailman/nolaamme meitä huonommat"-piirrossarjoja (Winx, Bratz) ja varsinkin niiden esittämistä alle 10-vuotiaille, mutta sellaista on aika turha mennä 4-vuotiaalle selvittämään. "Voi kultapieni, ei Sirje-täti voinu tuoda sulle toiselta puolelta maapalloa sun rakastamien hahmojen kuvilla varustettua t-paitaa, kun ne kato vääristää sun kuvan siitä, mitä tyttöys on ja susta tulee niiden takia viimeistään kymmenen (ja aikaisintaan kahden) vuoden päästä yhtä kompleksinen kuin muistakin nykytytöistä"... (Oikeasti, ollessani teininä pari viikkoa päiväkodissa kesätöissä oli siellä jo 6-vuotiaat hoikat pikkutytöt huolissaan painostaan!) Sitäpaitsi olenhan minäkin kohtalaisesti tähän asti selvinnyt, vaikka musta ei tullutkaan 18-vuotiaana Miss Suomea niinku lapsena haaveilin, joten ei nää ulkonäköjutut mikään uusi asia ole. Niin, ja Winx ei tietenkään ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, onhan siinä kuitenkin osaavat ja aikaansaavat tytöt pääosassa. Enemmän kammoksun noita Bratzeja, jotka isoine päineen ja silmineen ja miniminihamosineen näyttää aivan muulta kuin miltä haluaisin pikkutyttöjen ihanteiden näyttävän. Mutta näin itse lapsettomana on helppo pitää periaatteistaan kiinni, katotaan vaan sitten kun mulla on pikkusia, ni ne saa kattoo varmasti päivät pitkät dvd:ltä kaikkia teinixpiirrettyjä, syödä joka päivä herkkuja ja sotkea minkä jaksaa, ku äiti ei oikeen jaksa välittää. Ylevät on mun kasvatusperiaatteet tällä hetkellä, mutta katotaan sitten kymmenen vuoden päästä :D (Ja sama muuten koskee tuota mahdollisesti-tulevien-lasteni-isää, joka jyrisee aina kasvatusperiaatteista, mutta on ensimmäisenä kysymässä, että "viedäänkö niille jotain tuliaisiksi?" kun ollaan menossa lapsia katsomaan...) Ja sitten voisi tietysti myös miettiä, että onko Winxeillä ja Disneyn prinsessoilla nyt loppujen lopuksi niin suurta eroa, jos näitä juttuja alkaa ajattelemaan.

Paluumatkalla sitten kastuinkin oikein kunnolla. En nimittäin ollut ottanut sateenvarjoa mukaan ja bussipysäkille sattui ensimmäiseksi tulemaan sen linjan bussi, jonka pysäkiltä pitää kävellä muutama sata metriä mun kämpälle. Siinä vaiheessa ei vielä satanut, joten en alkanut odotella varta vasten sitä bussia, jonka pysäkiltä olisin päässyt suoraan ilmaiseen kampusbussiin ja näin ainakin kohtalaisen kuivana perille. Bussimatkan aikana vaan valitettavasti taivaat aukeni. Ensiksi päätin odotella siinä pysäkillä sateen laantumista, ja kun se vajaan 20 minuutin päästä näytti laantumisen merkkejä, päätin lähteä kävelemään (koska en mä nyt ikuisiksi ajoiksi siihen pysäkillekään voinut jäädä). Valitettavasti en ehtinyt pitkällekään kun sade yltyi uudelleen, mutta olin tässä vaiheessa jo niin märkä ja niin kaukana, että oli turha kääntyä takaisin. Ostoskassillani sain vähän suojattua päätä, mutta hame liimautui litimärkänä reisiin ja paitakin olisi kyllä kelvannut miss märkä-t-paita-kisaan (ei tosin onneksi ollut valkoinen vaan musta). Sitäpaitsi sandaalit muuttui liukkaiksi, ei ulkoa vaan sisältä, niin että jalat niinku luisteli niissä sisäpuolella. Tämän takia en uskaltanut edes kiirehtiä varsinkaan loppumatkaa, joka oli alamäkeen, koska asfaltti-ihottumat polvissa siitä nyt vielä olis puuttunut. Kun vihdoin pääsin perille, piti laittaa vaatteet heti kuivumaan ja kuivata itsensä pyyhkeellä. Onneksi on lämmin ilma, ei pelkoakaan vilustumisesta. Sitä sadetta kestikin sitten loppuilta ja tänäänkin on sadellut ja ukkostanut.

Lopuksi Lotalle onnittelut lopputyön loppusuorasta. On aikamoinen helpotus, vai mitä? Onko teillä joku "kypsyyskoe" tms, missä testataan että ootte ite kirjottanu sen? Meillä se tosin saattoi johtua siitä, että testattiin samalla, että osaa Suomeakin, kun thesis kirjotettiin englanniksi. Mistä aiheesta sen muuten edes teit?

Shoppailua ja hyödyllisehkö lista tontuille ja muille joulupukin apulaisille

Eilisen ja tänäsen olen käyttänyt pääasiallisesti shoppailuun. Eilen suuntasin Orchard Roadille ja Centrepoint-ostoskeskukseen, koska halusin nähdä siellä sen joulushown. Siellä olikin varsin iso joukko pikkulapsia vanhempineen/lastenhoitajineen katsomassa. Yritin sulautua joukkoon ja näyttää siltä, että joku lapsista on minun, mutta se taisi vähän epäonnistua kun olivat kaikki aasialaisia... Päätin sitten vaan näyttää tyhmältä turistilta ja napsin kuviakin ihan vapautuneesti. Paikallisten käsitys tontuista jne on varsin amerikkalainen; minä vastustan kovasti punavihreä-asuisia, kippurakärkikenkisiä, lapsellisia ja tolloja "haltioita", joiksi ne tonttuja luulevat. Sitäpaitsi ne kerettiläiset väittivät joulupukin asuvan Pohjoisnavalla, vaikka samassa tilaisuudessa oli mahdollisuus voittaa kahden hengen matka tapaamaan joulupukkia Suomeen!

Joulumuori ja tontut.

Joulupukki ja tontut. Pukki on minusta KAMALA! Tuollainen hirveä, irvistelevä naama. Kyllä tykkään suomalaisesta oikeannäköisestä, kiltistä ja rauhallisesta pukista ja suomalaisista tontuista miljoona kertaa enemmän.

Kaupoista tarttui mukaan lähinnä joululahjoja, mm. Jennille. Olisin halunnut ostaa itselleni hienon halinalle-t-paidan, mutta sitä väriä ei ollutkaan enää siinä koossa jäljellä ja se mallikappale oli likainen. Sitten valitsin pitkän mietinnän jälkeen toisen värin, mutta sitäkään ei ollut...Käskivät tulla kahden viikon päästä uudestaan, kun tulee uusi lähetys.
Illalla ehdin vielä vähän nähdä Orchardin jouluvaloja. Tässäpä siis kuva niistä.

Tänään oli tarkoitus ostella itselleni vaatteita, kun täällä kuitenkin on halvempaa. Mutta, mutta...On olemassa kahdenlaisia shoppailupäiviä: niitä, jolloin löytyy liikaakin tavaraa ja niitä, jolloin ei löydy yhtään mitään. Tänään oli ehdottomasti sellainen huonompi shoppailupäivä. Yksikään paita ei sekä näyttänyt hyvältä että istunut hyvin. Farkut väittivät olevansa minun kokoani, mutta eivät nousseet reisistä yli, lantiosta puhumattakaan, eikä suurempia ollut enää jäljellä. Sovituskoppien armottomat valot muuttivat kasvot punertavankirjaviksi ja paljastivat niiden joka ikisen epätasaisuuden sekä paitojen sovittamisesta sekaisin menneet hiukset. Siinä sitä oli kiva katsella itseään yrittämässä kiskoa muotifarkkuja edes polvien yläpuolelle. Minkä ihmeen takia sovituskoppien valojen pitää olla niin kauheat? Päivän saalis: YKSI parempi t-paita Marks&Spenceriltä (ei halpa, mutta korosti kivasti vyötäröä), pari joulukorttia, Pratchettin uusin pokkari (oli -20% alennuksessa, pitää lukita tiukasti kaappiin odottamaan paluulentoa, en voi ostaa enää lisää kirjoja kun ei tila riitä), osa Tapanin joululahjasta. Ja tähän kulutin siis koko päivän.

Huomiseksi ei ole vielä oikein suunnitelmia. Lähden ehkä metsästämään Indille Winx-vaatteita MustafaCenteriin (en ole enää selvillä, vieläkö Indi kutsuu pikkusiskoaan nimellä "Ninivinks" ja leikkii peikkojen tappamista taikavoimilla hoilaten samalla Winx-laulua, kuten kesällä...). Näin niitä kyllä eilen John Littlellä, mutta oli järkyttävän kalliita. Ajattelin, että Mustafasta jos löytyy, ni on ainaki halvempaa.

Kun minulta on noita joululahjatoiveita kyselty, niin laitan loppuun listan pokkareista, joiden ostamista olen harkinnut lähiaikoina (mutta en nyt sitten aiokaan ostaa, kun ei riitä matkalaukussa tila). Lotalle tästä ainakin lienee hyötyä, ehkä jollekulle muullekin. Kyseisistä kirjoista kelpaa siis englanninkieliset pokkariversiot, osa ei ole edes ilmestynyt suomeksi ja kovakantiset on kalliita. Tietysti kelpaa suomenkieliset pokkarit tai kovakantiset kanssa. En tosin tiedä, miten näitä esim. Savonlinnasta saa. Eikä tämä nyt ole siis mikään sellanen lista, jolta on pakko ostaa mitään, tarkotettu vaan auttamaan jos ei muuta keksi.

Hobb, Robin: Ship of Magic (Liveship Traders 1)

Hobb, Robin: Shaman's Crossing

Paolini, Cristopher: Eragon

Gaiman, Neil: The Anansi Boys

Pratchett, Terry&Gaiman, Neil: Good Omens

Novik, Naomi : His Majesty's Dragon

Viimeinen ryhmätyöesitys

Aluksi taas kommentteja. Tanjalle kiitos paljon tiedosta. Itseasiassa huomasin saman, kun blogaamisen jälkeen aloin miettiä, että monestihan ulkomaillakin vastaavia tilaisuuksia järjestetään ulkosuomalaisille ja kävin siksi vilkaisemassa nettisivuja. Valitettavasti vaan lähden jo 10. päivä kohti Bangkokia. Kyllä mä nyt vaan pääsen lauleskelemaan autossa joululauluja yhteensä n.900 kilometrin verran :). Lotalle sitten... Wei San ja Deborah (siinä vasemmalla puolella kuvassa) ovat tosiaan harvinaisen pitkiä paikallisiksi, yleensä kaikki ovat enemmän Xinyin ja Jasminen kokoluokkaa. Lisäksi jotain paikallisten ruumiinrakenteesta kertonee se, että neljän kuukauden täälläolon jälkeen Deborah (siinä äärimmäisenä vasemmalla) näyttää minusta mukavan normaalikokoiselta, ts. ei liian laihalta mutta ei pullealtakaan. Ja nyt tota kuvaa katsoessani olen tajunnut, että taitaapa sekin olla varsin laiha...Suomeen palatessa käynee niinkuin Sydneyssä: ensimmäiset kaksi päivää 90% paikallisista naisista näyttää ylipainoiselta, kun on silmä tottunut siihen, että paikallisten painoindeksi on välillä 15-20 (ja lähempänä sitä viittätoista). Tunteepa sitten taas olonsa vähän normaalimmaksi... Joululahjatoiveita ei nyt tule mieleen, kun sulla tuskin on rahaa sitä nokialaista mulle ostaa, etkä varmaan saa hyvää työpaikkaakaan mulle Oulusta hankitttua ;). Kirjat on aina tietysti kivoja, mutta hinnan takia käy kyllä pokkarit ja englanninkielisetkin. Sinänsä mä en halua hirveesti toiveita sanoa, kun sitten ei oo yhtään niin kivaa avata lahjoja. Joten yllättäkää mut ;).

Tänään oli sitten se iso ryhmätyöesitys, ihan oli yrityksestä paikalla useampi henkilö markkinointitiimistä ja sitten joku isompikin pomo. Tehtävänä siis oli ollut suunnitella ihonhoitosarja teineille (plus tietysti markkinatutkimukset ja mainoskampanjat ja muut, ilmaista opiskelijatyövoimaa), ja kolme parasta palkittiin. Eipä päästy kolmen parhaan joukkoon, mutta en sitä ihmettelekään, koska minunkin mielestä oli muutama esitys parempi kuin meidän, enkä kaikkia edes nähnyt. Mun ja yrityksen maut meni vaan täysin ristiin, kun yksikään niistä mun mielestä tosi hyvistä ei sijoittunu, mutta sen sijaan ehdotus, josta ajattelin että "no ei me onneks ainakaan huonoimpia olla" sijoittui toiseksi... Alla sitten vähän kuvamateriaalia.



Minä ja valmistamamme "hylly" tuotteille. Itseasiassa tuo hyllykkö on vielä sellainen pumppupullon muotoinen, sitä ei vaan tuosta huomaa kun yläosan päälle on laitettu keskeneräinen mainosaihio kuvaan mukaan. Minä, joka olen ehkä maailman huonoin askartelemaan (Indi ja Nini todennäköisesti leikkaa molemmat saksilla suorempaa viivaa kuin minä), sain ennen esitystä tehtäväkseni väkertää teipin avulla nuo pahvipullorivit tuohon pystyyn seisomaan ja leikata ja liimata alaosaan tuon mainoksen. Siinäpä sitä olikin kiva yrittää tuollaisessa hameessa kykkiä siveellisesti niin, että sain tuon alaosan mitattua ja mainoksen liimattua hyllyn ollessa pystyasennossa (ja minkäkö takia sitä ei voinut nostaa vaikka johonkin pöydälle pitkälleen? Sitä minäkin ihmettelen nyt jälkikäteen). Opetus: älä polvistu karhealle laatta-alustalle tuntia ennen esiintymistä polvien yläpuolelle ulottuvassa hameessa. Mun kauniit (?), huolellisesti ajellut ja illalla rasvatut sääret näytti operaation jälkeen epäilyttävän punaisilta, naarmuisilta ja likaisilta, mutta sain onneksi liat pyyhittyä pois ja muutenkin ehtivät toipua ennen esitystä. Juu, ja pukeutumisvalintani noudatti seuraavanlaista logiikkaa: eilen ryhmäkaverini soittivat ja kysyivät, onko mulla bleiseriä mukana. No pukuhan mulla on. Sitten pyysivät laittamaan alle jotain sinistä. Vähän hankalampi homma, onneksi oli tuo haaleansininen espritin toppi (joka on jo aika kulunut, mutta silitettynä meni). Sitten mietin hameen ja housujen välillä, mutta päädyin hameeseen kahdesta syystä. Ensinnäkin, takki on jo yksinään niin kuuma, että mieluummin laittaa hameen kuin housut. Toiseksi, koska takki on niin kuuma etten pitänyt sitä kuin ilmastoiduissa tiloissa ja valokuvien oton ajan, piti asun näyttää hyvältä myös ilman sitä, ja tuo toppi sopi paremmin hameen kuin housujen kanssa. Enpä ole usein pitänytkään hametta, joka pakottaa istumaan jalat nätisti yhdessä sivulle taivutettuina. No, muutaman ihailevan katseen kyllä keräsin (tai sitten kuvittelen vaan). Farkkutytöstä on kyllä kehittyny Singaporessa ehkä vähän naisellisempi, kun hameita täällä lähinnä pidän.

Sitten vielä kaksi kuvaa ryhmästämme.


Vasemmalta Zi Yang, Christie, Jill, Ryan, Sirje ja Ang Chi.



Vasemmalta Zi Yang, Christie, Sirje, Jasmine, Jill, hyllykkö, Ang Chi, Ryan.

Lotta vois ehkä kertoo mulle, mikä toi tollanen yrityksen itse toimittama hyllykkö on suomeks nimeltään. Tai Hydekin varmaan tietää. Siis sellanen promootiojuttu, ettei tarvi hyllytilaa, tiedättehän? Englanniksi tuntuu olevan jostain ihmeen syystä gondola...

Hienoa kyllä, että viimenenkin iso ryhmätyö on nyt saatu päätökseen. Aion juhlia tapausta menemällä huomenna kasvattamaan Singaporen kansantaloutta vielä lisää. Oli tarkotus mennä shoppailemaan siis eilen, mutta torstai-iltana söin liian kypsää/liian kauan lämpimässä ollutta papaijaa (sen maistoi vähän, mutta oli nälkä ja papaija on muutenki kypsänä semmosta pehmeetä) ja, no...Ymmärrätte varmaan. En sitten uskaltanut oikein perjantainakaan mihinkään lähteä. Taidan siis käydä vilkaisemassa sen joulupukin huomenna. Vien sille terveisiä Suomesta ja kysyn, eikö se paistu täällä tropiikissa Korvatunturin jälkeen ;).
Nyt saa nauraa. Sirje nyt avaamassa suunsa vieraalle ihmiselle ilman, että se toinen puhuttelee ensin. ...

Joulunodotusta, valtiovierailu ja valokuva

Ensiksi kommentointia kommentteihin, tai Lotalle siis lähinnä. Tokion korvaajaa mietitään edelleen, ja lisätietoja tulee, kun jotain päätetään. Mitä tulee jouluun, niin ehdottomasti tunnustaudun jouluihmiseksi ja Suomessa yleensä odotankin joulua innokkaasti siitä lähtien kun nään ensimmäiset lumihiutaleet. Täällä taas tunnelmaan virittäytymistä vähän latistaa tuo säätila, aivot ei ollenkaan meinaa hyväksyä että joulu tulee, kun lämpötila pysyy siinä kolmessakymmenessä ja joulutavaroita penkoo topissa, hameessa ja sandaaleissa. Olen kyllä täälläkin joulua odottanut innokkaasti jo jonkin aikaa, nyt tosin alkaa into vähän hälvetä, kun tajuaa että sittenhän täältä pitää lähteä pois. Kuukauden päästä olen jo kotona, tai oikeastaan Tallinnassa viimeisiä joululahjahankintoja tekemässä. Juuri kun olen päässyt yli kulttuurishokista ja alan todella tottua Singaporeen, pois on lähdettävä. Mutta tästä aiheesta aion kirjoittaa vielä erillisen postauksen jossain vaiheessa, takaisin siis joulunodotukseen. Katselin tässä juuri netistä, että pitääpä käydä viikonloppuna tai ensi viikolla katsomassa yhdessä ostoskeskuksessa, mikä on paikallisten käsitys joulupukista, -muorista ja tontuista. Sitäpaitsi siellä voisi voittaa kahden hengen matkan katsomaan joulupukkia, mihinpä muualle kuin Suomeen! Samanlaisen kilpailun näin tänään myös paikallisessa talviaiheisessa sprite-pullossa. Kauneimmat joululaulut jää auttamatta tänä vuonna väliin Singaporen ja Tallinnan-matkan takia, mutta päätin jo, että se oikeuttaa minut ottamaan Rantasalmi-Helsinki ja Helsinki-Alavus automatkoille mukaan joulumusiikkia ja hoilaamaan mukana. Tapani-parka, toivottavasti se on vielä niin onnessaan mun kotiinpaluusta, että kestää mitä tahansa. Alavus-Rantasalmi välin saankin sitten hoilata itsekseni ja niin kovaa kuin huvittaa! Huomasin myös mainoksen, että reilun viikon päästä olis tanskalaisella merimieskirkolla tanskalaiset joulumyyjäiset, mutta mulla on just sinä päivänä koe pahasti keskellä päivää, joten en sinne ennätä. Niin, ja kommentoinnista vielä sen verran, että kommentoikaa ihmeessä! Odotan nimittäin kommentteja aina innolla, ne on vähän ku kirjeen sais!

Tässä pari päivää sitten tuli sähköpostiin viesti, että torstaina 16.11. (eli tänään siis) on kampuksella Tärkeä Tapahtuma, jonka takia on poliisit ohjaamassa liikennettä ja osa teistä/parkkipaikoista suljettu. Ihmettelin vähän, kun ei tarkemmin kerrottu, että mikä se niin Tärkeä Tapahtuma on. Tänään sitten kuulin: herra George W.Bush on valtiovierailulla Singaporessa (kun Singapore on ollut niin kiva kumppani USAlle ja tukenut sotatoimia tms) ja pitää yliopistolla puheen. Ei tietenkään opiskelijoille, varmaan vaan joillekin hienoimmille professoreille tms. Tarkistin asian vielä netistä, ja kyllä vaan: Bush on useammankin uutislähteen mukaan tekemässä valtiovierailukierrosta Kaakkois-Aasiassa ja yksi lähde mainitsi jopa tämän yliopistopuheen. Nytpä tuolla taivaalla onkin viimeset puoli tuntia pörrännyt helikopteri ympäriinsä, varmaankin liittyy asiaan. Olen siis päässyt kahden, ellen jopa yhden kilometrin säteelle Bushista. Ottaen huomioon maailmantilanteen, ei luulisi olevan se maailman turvallisin paikka. Toisaalta, saman asian huomioonottaen saattaa nimenomaan olla se maailman turvallisin paikka. Ketä nyt USA:ssa muuten kauheesti kiinnostas, jos joku keksis räjäyttää vaikkapa Orchard Roadilla yhden metroaseman, mutta jos Bush on maassa, niin eiköhän ole turvatoimet tiukentunu. Mutta olispa muuten mainio kohde nyt tämä terroristeille, pääsis yhdellä kertaa eroon niin Bushista ku suuresta joukosta saastunutta, länsimaalaisittain ajattelevaa nykynuorisoa. Taitaa olla nää paikalliset muslimitkin liian vapaamielisiä kiihkoilijoille, kun eivät pukeudu kokomustaan. Sitäpaitsi tulis paljon julkisuutta, kun kaikki kauhistelis nuorten ihmisten tappamista. Ja älymystöhän se on joka vallankumouksessa ensin tuhottava...

No, tulipas mietittyä synkkiä. Loppuun laitankin sitten kuvan taas yhdestä ryhmätyöryhmästäni. Tänään oli Asia Pacific Business and Societyn viimenen luento ja pyysin ryhmäni tytöt samaan kuvaan kanssani. Tosi kivoja ja ystävällisiä ovat olleet mua kohtaan. Ainakin alustavien arvioiden mukaan olis myös ihan kiva arvosana odotettavissa meidän lapsityövoimaa Intiassa käsitelleestä ryhmätyöstä.



Vasemmalta Deborah, Wei San, Sirje, Xin Yi ja Jasmine. Joko alatte ymmärtää, miksi täällä tuntee toisinaan olonsa varsin isoksi ja vaaleaksi?

Takki ja pariesitelmä

Laitan tähän nyt vielä jostain espritin nettikaupasta löytämäni kuvan takista. Jos ei olekaan ihan tasan samanlainen, niin hyvin samantyyppinen kuitenki. Kuva on takaa, että näkyy niinku tuo muoto. Ja säästin rahaakin, ainakin tanskalaisen espritin nettikaupassa takin hinta on euroiksi muunnettuna 93e. Minä siis maksoin 75.

Eipä tänään juuri kirjoittamista ole, mutta oli toinenkin kuva laitettavana, niin postasin. Pidettiin tänään consumer behaviour-kurssin viimesellä luennolla Huipein kanssa esitys suomalaisesta Seccosta, kun aiheena oli kierrätys jne. Kuvassa siis Huipei, minä ja proffamme. Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat kyseessä olevan saman henkilön kuin niissä hiphop-ryhmätyöesityskuvissa. Saatiin muuten tänään se takaisin, A- tuli.

Sayonara, Tokio :(

Ei sitten mennä kuitenkaan sinne Tokioon. Kaikki kohtuuhintaset lennot oli nimittäin jo menny ja kalliimmat on liian kalliita kun ottaa huomioon, että meillä (Asmalla) on aikaa vaan pidennetty viikonloppu ja Tokio on muutenkin kallis paikka. Nyt katsellaan sitten, mihin mentäs sen sijaan. No, parempihan se on mennä Tokiota katselemaan joskus ihan ajan kanssa. Johonkin olis kuitenkin joulukuun alkupäiviks tarkotus lähteä.

Tänään ei ollut iltapäivällä luentoja, koska se iso ryhmätyöesitys siirrettiin lauantaille (että yrityksen johtoryhmän henkilö pääsis paikalle katsomaan...). Käytin aikani hyväksi lähtemällä pitkästä aikaa kaupungille shoppailemaan. Ostin mm. cd:n jossa onGilbertin ja Sullivanin parhaimmistoa, mukana myös kappaleita Pirates of Penzancesta. Voi sitten kuunnella ja muistella Sydneytä. Orchard Roadilla näytti jo jouluvalot riippuvan, mutten jäänyt odottamaan pimenemistä. Joku toinen kerta sitten. Kauppakeskuksissakin oli jo joulukoristeita ja John Littlessä ehdin jo huokaista, että onneksi ei vielä soi joululaulut, kun tajusin keskusradiosta pauhaavan mukaillun version Petteri Punakuonosta. Tälläinen kuusi oli CityLink Mallissa. Kuusen alla oli kyltti, jossa kehotettiin olemaan koskematta kuuseen ja pitämään lapset aisoissa; kauppakeskus ei vastaa mahdollisista kuolemantapauksista tai muista aiheutuneista vammoista. Taisi olla astetta vahvemmat jouluvalot. Että siinäpä teille joulutunnelmaa. Kuolemantapauksista tai muista aiheutuneista vammoista....



Olin jo suuntaamassa takaisin, kun päätin poiketa vielä Espritissä. Ja sielläpä tulikin sitten autettua Singaporen kansantaloutta ihan kiitettävästi. Löysin nimittän itselleni toppatakin. Joo, tropiikista. Mulla kun on kotona se villakangastakki ja sitten se pitkä lammasturkki, mutta tarvitsin kivan toppatakin, jota vois käyttää autoa ajaessa (lammasturkki on kauhean hankala). Espritissä sattui silmiin sellanen musta, lyhyehkö toppatakki, jossa on mukavan korkea kaulus tekoturkiskoristein. Ei tarvitse kyllä kaulaliinaa sen kanssa. Lisäksi se takki ei ole sellainen pörheä, ilmava pallo, vaan se on sellanen kapeampi ja sitä saa vyötäröltä kiristettyä, joten se on vähän sellanen naisellinenkin. Menee varmaan hameenkin kanssa. Maksoi 75e. Lisäksi se väittää ainakin hylkivänsä vettä. Kahdesti sovittelin sitä, kun välissä piti käydä nostamassa rahaa, ja yhtä hyvältä näytti molemmilla kerroilla (kukkahame ja sandaalit alaosassa tosin vähän pilas vaikutelmaa). Tajusin myös, että täällä espritin farkut maksaa 50e, kun ne Suomessa maksaa jotain 80-90 e. Ostin sitten yhdet, kun sattui vielä sopivat (en voinut sovittaa takkia niiden farkkujen kanssa, koska myyjä innoissaan vei takin heti mun sen valittua kassalle ja pakkasi pois).

Mitä muuten tulee mun tulevaan puhelimeen, niin en ole toistaiseksi onnistunut edes prototyyppiä täällä näkemään. En tosin ole vielä etsinytkään, olen vaan aina sellasesta liikkeestä ohikävellessäni vilkassut, näkyskö. Jostain Sim Lim Squarelta varmasti löytys, tai Nokian virallisesta liikkeestä. Siis edes se muovinen malli. Luin sitäpaitsi että puhelimen julkaisu ainakin Suomessa on siirtynyt kuun loppuun. Eikä kuulema edes eka kerta, kun Nokian puhelinten julkaisu siirtyy. Lisäksi puhelimesta pitäs joidenkin tietojen mukaan tulla myyntiin kolme väriversioita, mutta missään ei ole kuvia kuin kahdesta. Mitäs ne nokialaiset nyt oikein pelleilee, kannattas vähän yrittää sitä hyvää mainetta pitää yllä. Ei kannattas pitää sitä suosiota itsestäänselvyytenä. (Tän jälkeen taitaa olla turha ikinä haaveilla työpaikasta siellä...)

Olen maailman tylsin ihminen

Mutta siitä lisää kohta. Ensin kerron kokeestani, joka oli tänään aamulla. Olin melko ahkerasti lukenut kirjasta kappaleet läpi ja valmistautunut jopa paremmin kuin siihen keskellä lukukautta olleeseen kokeeseen, kun eilisiltana huomasin, että olinkin lukenut osan kappaleista väärästä kirjasta...Olisi nimittäin pitänyt lukea toisesta kirjasta, jota mulla ei ole, kun en ollut ollenkaan huomannut sitä tarvittavan. No okei, olin huomannut että siitä oli yhdeksi kerraksi luettavaa (jonka olin laiskuuttani jättänyt välistä), en että siitä olisi itseasiassa pitänyt lukea neljä kappaletta tähän kokeeseen. En sitten jaksanut enää illalla rynnätä kirjastoon, vaan päätin, että pärjään kyllä kun olen kerran opiskellut ne toisen kirjan kappaleet hyvin ja luin luentomonisteet läpi. Vähän kyllä jännitti...Mutta miten kävi? Sen toisen kirjan kappaleista oli kokeessa vain ehkä kuusi kysymystä neljästäkymmenestä, ja niihinkin pystyi melko hyvin vastaamaan vanhojen tietojen perusteella ja maalaisjärkeä käyttäen. Sitäpaitsi ne oli monivalinta- ja true/false-kysymyksiä, eikä vääristä vastauksista sakoteta, joten jos et veikkaa, et voi voittaa... Muutenkin koe tuntui menneen vähintään yhtä hyvin kuin viimeksi, ehkä paremminkin, koska osasin ne siitä lukemastani kirjasta tulleet kysymykset paremmin kuin viime kerralla. Ei hätää siis.

Mutta sitten siihen tylsyyteen. Tänään oli se vaihtareiden jäähyväisillanvietto, paikalle saapui noin 30 henkeä. Olin aiemmin päivällä saanut viestin, ettei mennäkään syömään, vaan viettämään vaan iltaa, ja pitäisi pukeutua nätistä. Silitin siis pellavahameeni ja laitoin päälle Sydneystä ostamani topin. Huomasin myöhemmin,että joku toinen hame olisi oikeastaan näyttänyt paremmalta, mutta en siinä vaiheessa enää ehtinyt alkaa toista silittää.Seitsemältä kokoonnuimme PGP:n portaille ja kun kaikki oli kasassa, paljon valokuvia otettu ja tilatut taksit saapuneet, siirryimme Villa Bali-nimiseen ravintolaan, josta mahdollisesti sitten myöhemmin olisi siirtyminen muualle. Paikka oli kiva ja tunnelmakin ihan hyvä, mutta mutta...Mä en ole oikein edukseni suuressa ihmisjoukossa. Pieni ryhmä vielä menettelee, kun mullakin on mahdollisuus ainakin välillä saada sanottua jotain toisten väliin, mutta suuressa ryhmässä kaikki puhuu toistensa päälle tai sitten jakautuu erilaisiin pieniin klikkeihin. Joista yhteenkään mä en kuulu. Olihan siellä mulle tuttuja, puolituttuja ja tuntemattomiakin, mutta mä olen vaan niin huono sosialisoimaan tollasessa tilanteessa. Joten kun n.puolentoista tunnin kuluttua Heather ja Ken ilmoittivat lähtevänsä lukemaan kokeisiin, mäkin liityin seuraan ja poistuin paikalta. Mietin nimittäin, että seuraava lähtötilaisuus olis ties milloin ja siihen asti olin koko aikana oikeastaan vain vaihtanut pari sanaa Asman kanssa. Mä en vaan ole edukseni tollasissa tilanteissa. Joten kyllä,olin tylsä ja takaisin jo kymmeneltä. Vähän itseänikin harmitti, kun olin kyllä odottanut iltaa kohtalaisella innolla. Oli vaan päässyt unohtumaan miten mulle käy noin isossa ryhmässä, jos ei ole läheisimpiä ystäviä mukana...Ja joo, älkää moittiko mua. Uskokaa kun sanon, että olen saanut kyllä elämässäni kärsiä varautuneisuudestani ja hiljaisuudestani ihan tarpeeksi jo tähän mennessä, ilman että kenenkään tarvitsee siitä vielä mulle muistuttaa. Sinänsä mua ei muuten vaivaa se, minkälainen olen; mulla on ihania, läheisiä ystäviä ja maailman paras poikaystävä, enkä yksinäisyydestä kärsi. Tällaisissa tilanteissa se tulee vaan niin korostuneesti esille, ja joskus sitä miettii, että voisihan sitä olla toisenlainenkin...


Heather ja Kim ja hiukan rikki oleva sateenvarjo.

Huomenna muuten varataan lentoliput Tokioon!

Konnichiwa!

Aloituksesta ainakin äiti ja Lotta arvannee, minkälaisia uutisia mulla on. Kyllä vain: Tokio taitaa sittenkin toteutua! Tapasin tänään Asman vaihto-oppilaiden farewell tea-tilaisuudessa (josta lisää kohta) ja hän kysyi varovasti, olisinko vielä menossa Tokioon. Tottakai! Ilmeisesti muita ei nyt olekaan lähdössä, koska pitävät hintaa liian kalliina. Kuulemma lentojen hinnaks tulis n.600 dollaria (300 euroa), mutta en todellakaan pidä tota korkeena hintana 7-8 tunnin lennoista! Olen valmis maksamaan singdollareissa tonninkin, tai enemmänkin, täältä on kuitenkin niin paljon helpompi mennä kuin Suomesta. Joten me porvarit lennetään todennäköisesti Tokioon ihan joulukuun alussa. Asma katsoo netistä nyt hinnat ja aikataulut ja mailaa sitten mulle. Ja mitä tohon porvariuteen muuten tulee, niin olen ymmärtänyt Asman olevan vähän "paremmasta" perheestä, ainakin jos mitään voi päätellä muiden samalta alueelta tulevien reaktioista, kun Asma kertoo millä asuinalueella asuu... Enpäs olekaan ennen päässyt "piireihin" :D

Niin, tänään siis oli tuo vaihto-oppilaiden "hyvästelytee". Vähän aikainen ajankohta, mutta koulua on enää reilu viikko jäljellä, sitten alkaa kokeet ja sen jälkeen kaikki vaihtarit jo matkustelee ympäri Aasiaa ja palaa kotiin. Ei kyllä tunnu haikealta vielä, onhan tässä viisi viikkoa vielä aikaa. Lähinnä kaikki paikalle tulleet tietysti oli siellä ilmaisen ruuan takia. Alussa oli pari puhetta, mutta ymmärsivät pitää puheensa lyhyinä kun kaikkien katsojien katseet oli odottavasti kääntyneet kohti ruokapöytiä. Piti myös täyttää palautelomake, jota vastaan sai lahjaksi NUS-mukin. Minä tosin erehdyin laittamaan omani tuolille siksi aikaa kun menin hakemaan mehua. Jäin paluumatkalla suustani kiinni Asman ja Devikan kanssa, ja sillä aikaa muki ehti hävitä. Onneksi suostuivat antamaan mulle uuden, kun selitin tilanteen.

Lauantai-iltana olisi sitten jäähyväisillallinen Asman, Devikan ja ainakin parinkymmenen muun vaihtarin kanssa. Kutsuttavia tietysti olis vaikka kuinka, mutta yksikään ravintola tuskin suostuu kovin isoa porukkaa ottamaan, joten mukaan tulee vain Asman, Devikan jne lähimmät vaihtariystävät. Ihan hyvä, koska läheskään kaikki ei ollu tänään paikalla. Ja ihan hyvä, että mäkin pääsen täältä taas johonkin, kun olen lähinnä koulutöihin keskittyny lähiaikoina.

Mitä kouluun tulee, niin nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottaa. Tiistaina oli se ryhmätyöesitys, jonka powerpointteja väsätessäni menetin sunnuntaina hermoni. Ne vielä ilmoitti mulle ystävällisesti maanantaina, että "lisättiin sun osioon yksi taulukko, ole hyvä!". No kiitos vaan. Oltiin sitten tunnilla viimeinen ryhmä esittämässä, joten aikaa jäi vielä vähemmän kuin aluksi oli tarkoitus. Vedin oman osani suunnilleen henkeä vetämättä, että ehdittäs. En oo varmasti ikinä pitäny niin kiirettä esityksessä. Mutta saatiin sekin esitys vietyä kunnialla läpi. Tänään taas oli sen product&brand management-kurssin ryhmätyön palautus, josta kans valitin viimeksi. Kirjoitin maanantaina ensin osan omasta osastani kämpällä ja sitten siirryin kiltisti koululle muiden seuraan kirjoittamaan. Istuin siellä niiden kanssa jotain puoli kolmesta kahdeksaan...Lisäksi olin eilen illalla kolmisen tuntia tekemässä samaa hommaa. Tänään ne muut sitten palautti sen työn, kun mulla oli luentoja. Toivottavasti siitä tuli edes kohtuullinen.

Jäljellä on nyt enää product&brand managementin koe lauantaina, sen tänään palautetun ryhmätyön esitys (yritykselle) tiistaina, parityöesitys keskiviikkona ja sitten vielä yksi loppukoe 25.11. Tuota tiistain esitystä pitää vielä valmistella jonkin verran, koska siihen tulee eri asioita kuin raporttiin (koska se kirjallinen osio palautettiin opettajalle, mutta esityksen arvostelee yritys, jolle se tehtiin). Samoin pitää valmistella tuota keskiviikon pariesitystä, mutta se ei ole yhtä suuri juttu. Huomisen ja perjantain vapaatunnit aion käyttää lauantain kokeeseen kertaamiseen.

Mitä tulee tuohon mun viimekertaiseen purkaukseen, en ole onneksi ainoa, jota kyseiset asiat ärsyttävät. Sekä Heather että Asma on nimittäin ollut mun kanssa täysin samaa mieltä paikallisten ryhmätyötavoista. En käsitä, miten homma voi olla niin tehotonta! Mutta ettei kukaan nyt ymmärrä väärin, haluan sanoa, että mun ryhmätyöryhmät on kyllä muuten ollu tosi mukavia. Kaikki on ollu tosi ystävällisiä mua kohtaan, ja on aina välillä ihan piristävää kun tapaamisissa keskustelunaiheet vähän harhautuu. Laitankin tähän loppuun siis kaksi esimerkkiä alkuviikolta. Molemmat keskustelut tapahtui täysin yllättäen kesken ahkeran (tai joidenkin osalta vähemmän ahkeran) kirjoittamisen.

Keskustelu 1
Zi Yang: Sirje, millon sä oikein menet naimisiin?
Sirje: Mitä?!?
Z: No miten vanha sä oot?
S: 22!
Kaikki muut: Mitä? Vasta 22?! No ei sitten vielä tartte mennä... jne.
S: Niin, miten vanhoja te sitten ootte?
Kaikki: 22-23
Christie: Mutta kaikki vaihto-oppilaat on aina paljon vanhempia!
S: No itseasiassa suurin osa tuntuu olevan 20-21. Mä olen vanhimpia.

Tämän jälkeen Zi Yang ilmoitti, että kaikki kaukaasialaiset alkaa näyttää kolmekymppisiltä 17-18-vuotiaina ja näyttää sitten samalta kolmeenkymppiin asti. Christie sentään korjas vähän nätimmin, että ne näyttää koko sen ajan vähän yli kakskymppisiltä... No, musta aasialaiset näyttää monesti tosi nuorilta. Tämän jälkeen tuli myös keskustelua naimisiinmenoiästä. Kun sanoin, että Suomessa nykyään mennään naimisiin lähempänä kolmeakymmentä (niin kuulemma Singaporessakin), yksi heitti vitsillä, että "niin, paitsi jos sattuu vahinko!". Voi sitä ihmetystä kun kerroin, ettei Suomessa kenenkään tarvitse "vahingon" takia mennä naimisiin. Olisitte nähneet niiden ilmeet, kun mainitsin, että mun vanhemmat meni naimisiin kun mä olin kuusi :)

Keskustelu 2:
Zi Yang: Sirje...
Sirje: No?
Z: (äänensävyllä, josta kuulee että kyseessä on vitsi tms) Tiedäthän sä, että on tällänen maa kuin Japani, jossa asuu japanilaisia?
S: Joo?
Z: Ja sitten on Kiina, jossa asuu kiinalaisia?
S: Joo? (muille:) Mihin tää oikein johtaa?
Z: No, tiedäthän sä että kiinalaiset tykkää syödä riisiä? Ja japanilaiset kanssa, sushissa ja silleen? Kummassa maassa syödään enemmän riisiä?
S: (aavistellen, että tämä on ehkä joku kompa) Kiinassa.
Z: Miksi?
S: No...Tarkotatko yhteensä vai per kapita?
Z: ÄÄÄH! Eeeeiiiiii! Sä olet pelottava! Se oli sen koko jutun idea! Sä pilasit sen!

Ideana siis ilmeisesti oli, että vastaus on tottakai Kiinassa, koska siellä on paljon enemmän asukkaita (vaikka vastaaja joko ajattelisi, että tämä on kompa tai sitten että tarkoitetaan määrää per henki, ja vastaisi väärin tms). Zi Yang oli kovasti pettynyt, kun pilasin koko jutun keksimällä sen idean. Muita taas tuntui huvittavan, että mulle esitetään selvästi vitsillä kysymys, ja mä alan kysellä lisätietoja... Juu, se on Sirje se. Pelottava. Heh.

Täydellinen kyllästyminen paikallisiin ryhmätöihin

Minä. En. Jaksa. Enää. Nyt tuli siis aivan täydellinen kyllästyminen näiden ryhmätyöjuttuihin. Olen kiltisti niellyt sen, että yhtä ryhmätyötä varten pitää tavata pari kertaa viikossa koko lukukauden ajan, kun Mikkelissä totuin siihen, että kaksi-kolme tapaamista/ryhmätyö riittää. Olen ystävällisesti hymyillyt, kun kukaan muu kuin minä ei saavu paikalle ajoissa, ja koko ryhmä on ensi kertaa koolla n.puolitoista tuntia alkamisajasta, jolloin ensimmäisten pitää alkaa jo kiirehtiä seuraaviin kokouksiin. Olen istunut kärsivällisesti läpi kolmen tunnin tapaamiset, joissa ei saada aikaan edes sitä, mihin Suomessa olen tottunut käyttämään korkeintaan tunnin. Mutta nyt vaan ei jaksa enää. Onneksi tätä kestää enää pari viikkoa, tai oikeastaan reilu viikko. Sitten pitäisi ryhmätöiden alkaa olla ohi.

Ja miksikö kyllästyminen tuli juuri nyt? No, pari ryhmätöihin liittyvää juttua vaan katkaisi kamelin selän. Se pienempi juttu oli se, että yhden ryhmätyömme palautuspäivä on keskiviikkona, ja sitä on aika paljon vielä tekemättä. Niinpä yksi jäsenistämme ilmoitti tänään, että olisi huomenna suotavaa mennä tekemään ryhmätyötä yhdessä tuntien jälkeen ryhmätyötilaan. Eipä siinä mitään, mutta kun ilmoituksessa käskettiin ottaa omat läppärit mukaan, että "voidaan sitten kaikki työskennellä erikseen". Jos me kerran työskennellään kaikki erikseen, niin minkä ihmeen takia sillon pitää mennä yhdessä johonkin? Kun sitäpaitsi työt on jo aika hyvin jaettu (minä ainakin tiedän osani) ja kaikki pääkohdat keskusteltu, niin mitä lisäarvoa tuo se, että istutaan kaikki omilla koneillamme kirjoittamassa samassa meluisessa ryhmätyötilassa? Mun on ainakin helpompi kirjottaa yksin omassa rauhassa, ei tule houkutusta jutellakaan. Aionkin siis kirjoittaa osani aamupäivällä täällä ja mennä sitten iltapäivällä katsomaan, onko ryhmätyöskentelyssä mitään järkeä. Eihän ne tiedä, ettei mulla ole tunteja. Joojoo, ilkeää, mutta kun mä en kertakaikkiaan enää käsitä, mihin näitä kaikkia viittätuhatta eri tapaamista tarvitaan.

Toinen ja tänään huomattavasti ärsyttävämpi juttu on sitten paikallisten powerpoint-taidot. Näillä on tapana tunkea muutaman minuutin esitykseen niin suuri määrä slideja, että katsoja ei ikinä ehdi lukea niitä kaikkia kun mennään jo eteenpäin. Sen lisäksi slideissa pitää olla joku erikoishieno netistä etsitty tausta, paljon animaatioita ja jokainen slide täynnä tekstiä. Eikö näille ole tosiaankaan opetettu mitään powerpointin järkevästä käytöstä? Tänään sitten yritin tehdä omia slidejani valmiiksi tehdyn mallin mukaan. Olin tulla hulluksi. Ensinnäkin se ensimmäisten slidejen tekijä oli tehnyt itselleen kymmenen slideä kolmen minuutin osaansa varten! Kymmenen! En ymmärrä, miten se luulee, että kukaan niitä ehtii lukea. Toiseksi, ne slidet oli niin täynnä kaikenlaista wordartia ja erikoisjuttua ja -efektiä, että sain hiki hatussa oikeasti yrittää saada sinne niitä omia juttujani. Mulle olis riittänyt kolme slidea, mutta ryhmätyökaverini halusi mun laittavan sinne myös yhden taulukon, jonka sain melkoisella vaivalla lisättyä sinne kaiken ylimääräisen sälän keskelle. Sain vihdoin homman tehtyä ja siirsin slidet nettiin, ja mitä tapahtuukaan? Klo. 23.30 eräs ryhmätyökavereistani ystävällisesti kertoo, että hän kyllä tarkoitti mun osaani toisenlaisia otsikoita, mun pallukat oli väärän väärisiä ja mun taulukko näyttää väärältä. No, taulukkojutun olin arvannut, koska käytän Open Officea, ja sanoin, etten pääse käyttämään oikeaa powerpointtia ennen huomista iltapäivää. Muut vaihdoin kiltisti, vaikka yleensä tälläiset muokkaukset on sen tehtävä, joka ne slidet yhdistää. Kävi yllättävän kivuttomasti. Mutta kun sitten tuli ehdotus, että voisin lisätä esitykseeni myös taulukot raportin liitteistä C ja D, niin kieltäydyin. Mulla on aikaa kolme minuuttia, joka muutenkin on kauhean vähän sen mun asian esittämiseen ja siihen on jo ahdettu yksi taulukko. Ymmärtääköhän nää täällä ollenkaan, että yleisön pitäisi myös ehtiä katsoa niitä taulukoita vähän aikaa, että ehtisivät käsittää, mitä niissä näytetään? Olen melkein jokaisessa esityksessä jota olen täällä seurannut, turhautunut siihen etten ehdi lukea asioita ja katsoa taulukoita, kun mennään jo eteenpäin. Joten ei, en suostu tekemään sitä itse.

Joo, mun tekisi todellakin mieli pitää paikallisille oppitunnit (ellei kokonaiset kurssit) seuraavista aiheista:
1. Miten työskennellään ryhmässä tehokkaasti ja aikaa tuhlaamatta. Tähän sisältyisi mm. sellaiset aiheet kuin "kuinka saavut tapaamiseen ajoissa", "kuinka saavut tapaamiseen joka kerta, niin että ryhmä voi joskus saada jotain aikaankin kun enemmän kuin kaksi ihmistä on paikalla", "kuinka päätät asioista 15 minuutissa kolmen tunnin sijaan" ja "kuinka työskentelet oman osasi parissa ihan yksin ilman ketään istumassa vierellä tekemässä omaa osaansa".
2. Miten PowerPointia käytetään tehokkaasti esityksessä. Sisältäisi mm. aiheet "kuinka kauan aikaa yleisö tarvitsee yhden sliden lukemiseen, erityisesti jos siinä on taulukko tai kuvaaja", "kuinka paljon yhdelle slidelle voi kirjoittaa tekstiä niin, että yleisö ehtii lukea sen siinä kahdessa sekunnissa, joka sinulla on aikaa näyttää sitä", "kuinka suunnittelet esityksesi niin, ettei aika lopu aina kesken kun olet vasta puolivälissä slidejasi", "kuinka tehdään PowerPoint-esitys ilman turhia animaatioita ja erikoistaustoja" ja "kuinka muualla maailmassa ihmiset saavat viestinsä tehokkaammin läpi, vaikka käyttävät yksinkertaista taustaa, vähän animaatioita, vähemmän tekstiä per slide ja vähemmän slideja".

Nojoo, tästä tuli varsinainen valituspostaus tänään, oikea rant. Ymmärrän, että on kulttuurieroja ja niitä pitää ymmärtää ja ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä asiat ja niin edelleen. Ja ymmärrän, että olen nyt täysin stereotyyppinen pohjoismaalainen, joka haluaa sanoa asiat suoraan ja saada hommat tehdyksi ilman kiertelyjä. Mutta kun nyt vaan ottaa päähän tälläinen pelleily. Ei tarviis vääntää niitä ryhmätöitä kuuteen asti aamulla ja itkeä, miten on rankkaa yliopistossa opiskelu Singaporessa, jos osaisitte vähän järjestää aikanne tehokkaammin. Nih.

Ja anteeksi kaikille lukijoille, oli vaan pakko saada valittaa jollekin. Nyt tuntuu jo paremmalta.

Tyttöjen ilta

Eilen en ollut suunnitellut illaksi mitään erikoista tekemistä, joten kun sain Heatherilta tekstiviestin, että liittyisinkö hänen seuraansa illalliselle PGP:n kanttiiniin, suostuin heti. Olin nähnyt Heatheria muutaman kerran vilaukselta koululla, mutta ei oltu juuri ehditty jutella sitten Hong Kongin. Kävikin ilmi, että Heather oli tässä välissä viettänyt kymmenen päivää USA:ssa, koska hänen äitinsä oli saanut jonkun kohtauksen (aivoverenvuoto?) ja joutunut sairaalaan. Heather oli kuitenkin nyt maanantaina palannut takaisin, ja äiti voi kuulemma jo paljon paremmin. Tuntuu pahalta, että juuri Heatherille piti käydä noin, hän kun on niin paljon puhunut koti-ikävästään. Toisaalta siinä taas on asian hyvä puoli (mikäli äidin sairauskohtauksessa nyt mitään hyvää voi nähdä): Heather pääsi käymään kotonaan ja näkemään perhettään ja poikaystäväänsä. Vaikutti itseasiassa paljon vähemmän masentuneelta kuin silloin Hong Kongissa. Lisäksi tämä poikaystävä, Michael, on tulossa piakkoin puoleksitoista viikoksi tänne. Ai olenko kade? No, olen jo taipunut kohtalooni, eikä tässä ole enää kuin kuusi viikkoa kestettävänä. Sitäpaitsi omatuntoni ei salli mun kadehtia mitään tytöltä, jonka äiti on sairaalassa.

Tilattiin molemmat ruoka thaimaalaisesta kojusta ja syödessä keskusteltiin niin poikaystävistä kuin paikallisten hullusta innosta tuntikausia kestäviin ryhmätyötapaamisiin. Tai no, oikeastaan Heather selitti suurimman osan aikaa siitä, miten oli ärsyyntynyt Michaeliin, koska tämä oli ollut halloween-iltana ulkona neljään, vaikka seuraavana päivänä oli työpäivä, ja sitten samaan syssyyn selitti, ettei ymmärtänyt miksi oli siitä niin ärtynyt. Minä lähinnä söin ja myöntelin. Ilmeisesti Heather lähinnä kaipasi jonkinlaista vertaistukea. Lopuksi Heather ehdotti, että mentäisiin hänen kämppäänsä katsomaan joku tyttöleffa (kun hänellä on ilmastointikin) ja suostuin, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään sellaisen tyypin A-huoneen, jollaista minäkin alunperin hain. Ei yhtään isompi kuin tää mun kämppä, yhdessä nurkassa vaan pienenpieni wc ja suihku. Täytyy myöntää, että asuttuani nyt yli kolme kuukautta 30 asteen lämpötilassa olin jäätyä siellä.

Leffaksi valittiin Heatherin varsin pienestä valikoimasta Bridget Jones kakkonen, ja kivahan se oli taas katsoa pitkästä aikaa. Jos ei muuta, niin aina voi lepuuttaa silmiään Colin Firthin darcymaisen jäykässä olemuksessa (darcymaisuus sinänsä nyt ei ole mikään ihme, kun koko hahmo on copypastettu Austenilta sukunimeä myöten - sitäpaitsi minulle ainakin Colin Firth on se ainoa oikea Mr.Darcy, vaikka Matthew Macfadyen ihan kohtalaisen suorituksen uudessa leffaversiossa tekeekin). Täytyy sanoa, että valitettavasti tässä leffassa Bridgetistä oli kyllä tehty sen verran tyhmähkö, että välillä tuli melkein ihmeteltyä, mitä ihmettä se mies siinä näki. Leffan jälkeen Heatherilla oli ilmeisesti kiire juttelemaan poikaystävänsä kanssa skypessä, koska hän melkein työnsi minut ovesta ulos.

Tänään on taas illemmalla vuorossa lisää ryhmätyöpiinaa, kun tavataan kahdeksalta koululla. Nojoo, ryhmä on kyllä ihan kiva ja silleen, mutta tarvitseeko joka kokoukseen aina käyttää vähintään kaksi ja puoli tuntia? Viime kerralla vielä varmistivat jokaiselta, että eihän ole perjantaina koulua, että voidaan valvoa ryhmätyön merkeissä PIIIIITKÄÄN. Ja aina ennen ryhmätyön palauttamista saan kuulla muiden ryhmän jäsenien valvoneen edellisyönä johonkin viiteen saakka, eikä mulle ole vieläkään selvinnyt, mitä ne sillon tekee, kun työ on ollu käytännössä valmis jo aiemmin. Hulluja nämä singaporelaiset, ainakin opiskelun suhteen...

Consumer Behaviour -esitykset

Älysin sentään tänään ottaa kameran mukaan koululle, kun päivän ohjelmana oli consumer behaviour-kurssin ryhmätyöesitykset. Tehtävänähän siis oli tutustua johonkin kuluttajaryhmään, tehdä niistä parinkymmenen sivun raportti ja vajaan puolen tunnin esitys. Meidän aiheenamme oli hiphopparit, joihin päästiin tutustumaan paikallisen hiphopesiintyjäryhmä iLLERSien kautta. Alla muutama kuva tänäsestä (vaikka se ei Tapanin mielestä sana olekaan).


Kuvassa aikaansaannoksemme. Oikealla itse raportti ja vasemmalla ja keskellä luokalle pitämämme peli, jossa tarkoituksena oli valita kirjekuoressa olevista asuista se hiphopmaisin ukkelin päälle.


Yksi ryhmistä piti esityksen cosplayjaajista (vai taipuuko se cosplayereistä?). Huomatkaa esittäjän asu ja eläytyminen rooliinsa. Cosplaysta voi lukea lisää vaikkapa Cosplay Finlandin sivuilta.

Tässä koko cosplay-ryhmä.


Ja viimeisenä kuva meidän ryhmästämme, opettajastamme ja peliin saamistamme vastauksista. Vasemmalta Alex(ander), prof. Siok Kuan Tambyah, Yu-Chu, Sirje, Judy, Angela, Kah Yan ja Louis. Koska aiheena oli hiphopparit emme halunneet pukeutua virallisesti, mutta kenenkään kaapista ei löytynyt hopparivaatteitakaan, joten pukeuduttiin kaikki farkkuihin, mustaan yläosaan ja tennareihin. Opettajan erottaa kuvasta siis vaaleasta asusta. Ja jos ihmettelette mun outoa asentoa tai pituutta, niin se johtuu siitä, että kyyristelen etten näyttäis hongankolistajalta.

Tänään on muuten ollut nyt pari tuntia juuri sellainen sää, minkä porukat olis täällä halunnut nähdä. Aamulla paistoi vielä aurinko pilvettömältä taivaalta, ja itseasiassa ajattelin, että on ihan Hyden Sentosa-sää. Mutta iltapäivällä tunneilta tullessa vettä tulikin taivaan täydeltä, ja sitten alkoi myös ukkostaa. Pari kertaa räsähti niin kovaa, että olin tippua tuolilta säikähdyksestä. Piti väläyksen nähdessään ihan peittää äkkiä korvat, kun ääni oli niin kova, mutta nyt se on jo laantunut. Taitaa tosiaan olla sadekausi aluillaan.