Viimeinen ryhmätyöesitys

Aluksi taas kommentteja. Tanjalle kiitos paljon tiedosta. Itseasiassa huomasin saman, kun blogaamisen jälkeen aloin miettiä, että monestihan ulkomaillakin vastaavia tilaisuuksia järjestetään ulkosuomalaisille ja kävin siksi vilkaisemassa nettisivuja. Valitettavasti vaan lähden jo 10. päivä kohti Bangkokia. Kyllä mä nyt vaan pääsen lauleskelemaan autossa joululauluja yhteensä n.900 kilometrin verran :). Lotalle sitten... Wei San ja Deborah (siinä vasemmalla puolella kuvassa) ovat tosiaan harvinaisen pitkiä paikallisiksi, yleensä kaikki ovat enemmän Xinyin ja Jasminen kokoluokkaa. Lisäksi jotain paikallisten ruumiinrakenteesta kertonee se, että neljän kuukauden täälläolon jälkeen Deborah (siinä äärimmäisenä vasemmalla) näyttää minusta mukavan normaalikokoiselta, ts. ei liian laihalta mutta ei pullealtakaan. Ja nyt tota kuvaa katsoessani olen tajunnut, että taitaapa sekin olla varsin laiha...Suomeen palatessa käynee niinkuin Sydneyssä: ensimmäiset kaksi päivää 90% paikallisista naisista näyttää ylipainoiselta, kun on silmä tottunut siihen, että paikallisten painoindeksi on välillä 15-20 (ja lähempänä sitä viittätoista). Tunteepa sitten taas olonsa vähän normaalimmaksi... Joululahjatoiveita ei nyt tule mieleen, kun sulla tuskin on rahaa sitä nokialaista mulle ostaa, etkä varmaan saa hyvää työpaikkaakaan mulle Oulusta hankitttua ;). Kirjat on aina tietysti kivoja, mutta hinnan takia käy kyllä pokkarit ja englanninkielisetkin. Sinänsä mä en halua hirveesti toiveita sanoa, kun sitten ei oo yhtään niin kivaa avata lahjoja. Joten yllättäkää mut ;).

Tänään oli sitten se iso ryhmätyöesitys, ihan oli yrityksestä paikalla useampi henkilö markkinointitiimistä ja sitten joku isompikin pomo. Tehtävänä siis oli ollut suunnitella ihonhoitosarja teineille (plus tietysti markkinatutkimukset ja mainoskampanjat ja muut, ilmaista opiskelijatyövoimaa), ja kolme parasta palkittiin. Eipä päästy kolmen parhaan joukkoon, mutta en sitä ihmettelekään, koska minunkin mielestä oli muutama esitys parempi kuin meidän, enkä kaikkia edes nähnyt. Mun ja yrityksen maut meni vaan täysin ristiin, kun yksikään niistä mun mielestä tosi hyvistä ei sijoittunu, mutta sen sijaan ehdotus, josta ajattelin että "no ei me onneks ainakaan huonoimpia olla" sijoittui toiseksi... Alla sitten vähän kuvamateriaalia.



Minä ja valmistamamme "hylly" tuotteille. Itseasiassa tuo hyllykkö on vielä sellainen pumppupullon muotoinen, sitä ei vaan tuosta huomaa kun yläosan päälle on laitettu keskeneräinen mainosaihio kuvaan mukaan. Minä, joka olen ehkä maailman huonoin askartelemaan (Indi ja Nini todennäköisesti leikkaa molemmat saksilla suorempaa viivaa kuin minä), sain ennen esitystä tehtäväkseni väkertää teipin avulla nuo pahvipullorivit tuohon pystyyn seisomaan ja leikata ja liimata alaosaan tuon mainoksen. Siinäpä sitä olikin kiva yrittää tuollaisessa hameessa kykkiä siveellisesti niin, että sain tuon alaosan mitattua ja mainoksen liimattua hyllyn ollessa pystyasennossa (ja minkäkö takia sitä ei voinut nostaa vaikka johonkin pöydälle pitkälleen? Sitä minäkin ihmettelen nyt jälkikäteen). Opetus: älä polvistu karhealle laatta-alustalle tuntia ennen esiintymistä polvien yläpuolelle ulottuvassa hameessa. Mun kauniit (?), huolellisesti ajellut ja illalla rasvatut sääret näytti operaation jälkeen epäilyttävän punaisilta, naarmuisilta ja likaisilta, mutta sain onneksi liat pyyhittyä pois ja muutenkin ehtivät toipua ennen esitystä. Juu, ja pukeutumisvalintani noudatti seuraavanlaista logiikkaa: eilen ryhmäkaverini soittivat ja kysyivät, onko mulla bleiseriä mukana. No pukuhan mulla on. Sitten pyysivät laittamaan alle jotain sinistä. Vähän hankalampi homma, onneksi oli tuo haaleansininen espritin toppi (joka on jo aika kulunut, mutta silitettynä meni). Sitten mietin hameen ja housujen välillä, mutta päädyin hameeseen kahdesta syystä. Ensinnäkin, takki on jo yksinään niin kuuma, että mieluummin laittaa hameen kuin housut. Toiseksi, koska takki on niin kuuma etten pitänyt sitä kuin ilmastoiduissa tiloissa ja valokuvien oton ajan, piti asun näyttää hyvältä myös ilman sitä, ja tuo toppi sopi paremmin hameen kuin housujen kanssa. Enpä ole usein pitänytkään hametta, joka pakottaa istumaan jalat nätisti yhdessä sivulle taivutettuina. No, muutaman ihailevan katseen kyllä keräsin (tai sitten kuvittelen vaan). Farkkutytöstä on kyllä kehittyny Singaporessa ehkä vähän naisellisempi, kun hameita täällä lähinnä pidän.

Sitten vielä kaksi kuvaa ryhmästämme.


Vasemmalta Zi Yang, Christie, Jill, Ryan, Sirje ja Ang Chi.



Vasemmalta Zi Yang, Christie, Sirje, Jasmine, Jill, hyllykkö, Ang Chi, Ryan.

Lotta vois ehkä kertoo mulle, mikä toi tollanen yrityksen itse toimittama hyllykkö on suomeks nimeltään. Tai Hydekin varmaan tietää. Siis sellanen promootiojuttu, ettei tarvi hyllytilaa, tiedättehän? Englanniksi tuntuu olevan jostain ihmeen syystä gondola...

Hienoa kyllä, että viimenenkin iso ryhmätyö on nyt saatu päätökseen. Aion juhlia tapausta menemällä huomenna kasvattamaan Singaporen kansantaloutta vielä lisää. Oli tarkotus mennä shoppailemaan siis eilen, mutta torstai-iltana söin liian kypsää/liian kauan lämpimässä ollutta papaijaa (sen maistoi vähän, mutta oli nälkä ja papaija on muutenki kypsänä semmosta pehmeetä) ja, no...Ymmärrätte varmaan. En sitten uskaltanut oikein perjantainakaan mihinkään lähteä. Taidan siis käydä vilkaisemassa sen joulupukin huomenna. Vien sille terveisiä Suomesta ja kysyn, eikö se paistu täällä tropiikissa Korvatunturin jälkeen ;).
Nyt saa nauraa. Sirje nyt avaamassa suunsa vieraalle ihmiselle ilman, että se toinen puhuttelee ensin. ...