Jurong Bird Park

Ihan ekaksi mun täytyy nyt pyytää anteeksi äidiltä, iskältä ja Hydeltä. Mun olis pitänyt käydä lintupuistossa aiemmin ja viedä sitten teidät sinne silloin kun olitte täällä. Se oli nimittäin paljon kiinnostavampi ja kivempi paikka kuin olin odottanu. Mutta onpahan teillä jotain tekemistä, jos vielä joskus Singaporeen eksytte :).

Tänään siis vihdoin suuntasin sinne Jurong Bird Parkiin. Katsoin eilen netistä sääennusteita, että tänään olisi ainoastaan 30% todennäköisyydellä sadetta, kun loppuviikosta todennäköisyys olis joka päivä 70-80%. Aamulla herätessä en ollut uskoa silmiäni, kun sälekaihdinten välistä vilkkui sininen taivas. Mutta totta se oli: aurinko paistoi siniseltä taivaalta pitkästä aikaa, vain muutama poutapilvi siellä täällä. Siinä vaiheessa kun pääsin vihdoin lähtemään, oli pilviä jo vähän enemmän, mutta aurinkolasit ja aurinkorasva oli silti tarpeen. Täydellinen sää siis hankkia vielä lisärusketusta ennen kotiinmenoa!Fiksuna pakkasin kuitenkin myös sateenvarjon mukaan. Aurinkorasvana muuten käytin sitä äidin tänne jättämää, jonka tuoksu toi muistoja Tunisiasta ja Romaniasta, joten ihan loma- ja turistifiiliskin tuli.

Bird Parkiin pääsi aika helposti, kun metron pääteasemalta meni sinne suora bussilinja. Siis bussi, joka kiertää pelkästään sitä metroasema-lintupuisto-reittiä. Tungosta ei paikassa ollut, olihan arkipäivä ja varmaankin liian kuumaa paikallisille (niillä oli taas ne sateenvarjonsa aurinkovarjoina). Minä olin varautunut pukeutumalla t-paitaan ettei olkapäät pala, vaikka muuten sää olis kyllä ollut täydellinen topille.

Kyllä niitä lintuja tulikin sitten nähtyä! Oli pingviinejä, flamingoja, marabuhaikaroita, papukaijoja, strutseja, emuja, pelikaaneja, kotkia, haukkoja, pöllöjä, paratiisilintuja, kookaburria, kuningaskalastajia, tukaaneja, kasuaareja, kurkia, nanduja jne jne. Tässäpä muutama kuva.

Flamingoja.

Marabuhaikarat ilmeisesti vilvoittelee seisomalla tuolla lailla siivet levällään?

Valkopäämerikotka.

Loreja. Uskomattomia väriyhdistelmiä.

Tukaani.

Aloitin lintupuistokierrokseni pingviineistä. Niitä taisi olla paikassa neljää lajia, joista kuningaspingviini (toiseksi isoin pingviinilaji keisaripingviinien jälkeen) oli isoin. Mulle oli oikeastaan yllätys nähdä livenä, miltä pingviinit näytti uidessaan (tätä en nähnyt ekalla kertaa, mutta palasin myöhemmin ruokinta-aikaan, jolloin näin). Ne näytti paljon enemmän hylkeiltä tai delfiineiltä kuin linnuilta, varsinkin kun ne vielä välillä pomppi delfiinimäisesti vedenpinnan yläpuolelle. Huvittavana faktana jäi mieleen se, mistä "macaroni penguins" oli nimensä saanut (suomeksi ilmeisesti kultatöyhtöpingviini). Kyseiset pingviinit nimittäin löydettiin 1700-luvulla ja niiden hassut töyhtöt muistuttivat löytäjiä heti englantilaisista dandyista joilla oli tuohon aikaan jollain lailla samantyyppinen muodikas hiustyyli ja joita kutsuttiin nimellä macaroni.

Matka jatkui ohi flamingojen, puhuvien papukaijojen (joista yksikään ei sanonut mulle mitään, mutta yksi vihelsi kuuluvasti juuri sillä lailla) ja metsästyshaukkojen. Haukkametsästys kiehtoi heti mun mielikuvitusta (tietenkin, kun on niin selvästi "keskiaikainen" laji...) ja päätin tulla takaisin neljän aikoihin katsomaan petolintushow'ta. Pelikaaneilla sattui olemaan juuri sopivasti ruokintahetki, joten jäin katsomaan sitä. Tiesittekö, että suurimman pelikaanilajin siipien kärkiväli on kolme metriä ja linnun pituus 170 cm? Ei mitään ihan pikkulintuja siis. Sitten oli vuorossa papukaijalintuja ja valtava "lintuhäkki", jonne pääsi sisälle ja jonka keskellä oli iso tekovesiputous. Katsottua tuli myös "jungle jewels"-alue, jossa pikkulinnut värikkäine ja metallinhohtoisine höyhenineen todellakin muistuttivat jalokiviä.

Puoli neljäksi kiiruhdin katsomaan pingviinien ruokintaa ja sieltä sitten suoraan sinne petolintuesitykseen. Valitettavasti tässä vaiheessa alkoi sataa, mutta ensimmäinen sadekuuro kesti onneksi vain kymmenisen minuuttia ja laantui sopivasti esityksen alkuun. Olinhan sitäpaitsi siihen mennessä saanutkin nauttia lintujen katselemisesta auringonpaisteessa jo kolmen tunnin ajan. Kylläpä olikin isoja ja mahtavia lintuja esityksessä! Isoin oli himalajankorppikotka, jonka siipien kärkiväli on kans sen kolme metriä, ja joille aikoinaan syötettiin Himalajalla kuolleet... Muutkin oli hienoja, mutta valitettavasti show piti lopettaa kesken, kun sade yltyi. Kävin sitten vielä katselemassa kaakkoisaasialaisia lintuja, tukaaneja ja loreja ennen lähtöä. Sade kyllä loppui onneksi pian, mutta hyttyset tai jotkin muut purevat ja pistävät ötökät villiintyi kosteasta säästä ja hyökkäsi mun kimppuun joukolla. Nyt on nilkat ja toinen käsivarsi täynnä punaisia paukamia. Mutta enpähän muuten palanut! Saa nähdä, tuliko rusketusta lisää. Vähän viiden jälkeen jätin sitten linnut taakseni.

Ennenkuin palasin metrolla takaisin, kävin katselemassa metroaseman vieressä olevan Jurong Point-ostoskeskuksen. Söin Kopitiamissa korealaista kanaa riisin kanssa, juomana tähtihedelmämehua. Kyllä tulee noita hedelmämehuja Suomessa ikävä! Takaisin kämpällä olin joskus ennen kahdeksaa.

Huomenna lupasin lähteä Heatherin kanssa lounaalle Arab Streetille, kun hän ei ole siellä vielä käynyt ja lähtee jo viikonloppuna pois. Mä elän vielä täydellisessä "denial"-tilassa ja järjestelmällisesti unohdan että lähtö on jo tosi lähellä. Pitäisi käydä sopimassa, milloin tulevat tarkastamaan tuolta toimistosta, että tää huone on kunnossa ennenku lähden. Ja ennenkuin tulevat, pitäisi tietysti tehdä kunnon siivous. Ja pitäisi alkaa hankkiutua eroon ylimääräisistä tavaroistakin. Aionkin kysyä huomenna Heatherilta, miten hän on ongelman ratkaissut, kun aiemmin kans puhui, että ei vie läheskään kaikkea takaisin.

Eiköhän tämä nyt taas riitä tältä kertaa. Olisi varmaan ollut vielä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta unohdan aina puolet kirjoittaessa. Kerron sitten, kun tulee mieleen...