8.11.06

Konnichiwa!

Aloituksesta ainakin äiti ja Lotta arvannee, minkälaisia uutisia mulla on. Kyllä vain: Tokio taitaa sittenkin toteutua! Tapasin tänään Asman vaihto-oppilaiden farewell tea-tilaisuudessa (josta lisää kohta) ja hän kysyi varovasti, olisinko vielä menossa Tokioon. Tottakai! Ilmeisesti muita ei nyt olekaan lähdössä, koska pitävät hintaa liian kalliina. Kuulemma lentojen hinnaks tulis n.600 dollaria (300 euroa), mutta en todellakaan pidä tota korkeena hintana 7-8 tunnin lennoista! Olen valmis maksamaan singdollareissa tonninkin, tai enemmänkin, täältä on kuitenkin niin paljon helpompi mennä kuin Suomesta. Joten me porvarit lennetään todennäköisesti Tokioon ihan joulukuun alussa. Asma katsoo netistä nyt hinnat ja aikataulut ja mailaa sitten mulle. Ja mitä tohon porvariuteen muuten tulee, niin olen ymmärtänyt Asman olevan vähän "paremmasta" perheestä, ainakin jos mitään voi päätellä muiden samalta alueelta tulevien reaktioista, kun Asma kertoo millä asuinalueella asuu... Enpäs olekaan ennen päässyt "piireihin" :D

Niin, tänään siis oli tuo vaihto-oppilaiden "hyvästelytee". Vähän aikainen ajankohta, mutta koulua on enää reilu viikko jäljellä, sitten alkaa kokeet ja sen jälkeen kaikki vaihtarit jo matkustelee ympäri Aasiaa ja palaa kotiin. Ei kyllä tunnu haikealta vielä, onhan tässä viisi viikkoa vielä aikaa. Lähinnä kaikki paikalle tulleet tietysti oli siellä ilmaisen ruuan takia. Alussa oli pari puhetta, mutta ymmärsivät pitää puheensa lyhyinä kun kaikkien katsojien katseet oli odottavasti kääntyneet kohti ruokapöytiä. Piti myös täyttää palautelomake, jota vastaan sai lahjaksi NUS-mukin. Minä tosin erehdyin laittamaan omani tuolille siksi aikaa kun menin hakemaan mehua. Jäin paluumatkalla suustani kiinni Asman ja Devikan kanssa, ja sillä aikaa muki ehti hävitä. Onneksi suostuivat antamaan mulle uuden, kun selitin tilanteen.

Lauantai-iltana olisi sitten jäähyväisillallinen Asman, Devikan ja ainakin parinkymmenen muun vaihtarin kanssa. Kutsuttavia tietysti olis vaikka kuinka, mutta yksikään ravintola tuskin suostuu kovin isoa porukkaa ottamaan, joten mukaan tulee vain Asman, Devikan jne lähimmät vaihtariystävät. Ihan hyvä, koska läheskään kaikki ei ollu tänään paikalla. Ja ihan hyvä, että mäkin pääsen täältä taas johonkin, kun olen lähinnä koulutöihin keskittyny lähiaikoina.

Mitä kouluun tulee, niin nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottaa. Tiistaina oli se ryhmätyöesitys, jonka powerpointteja väsätessäni menetin sunnuntaina hermoni. Ne vielä ilmoitti mulle ystävällisesti maanantaina, että "lisättiin sun osioon yksi taulukko, ole hyvä!". No kiitos vaan. Oltiin sitten tunnilla viimeinen ryhmä esittämässä, joten aikaa jäi vielä vähemmän kuin aluksi oli tarkoitus. Vedin oman osani suunnilleen henkeä vetämättä, että ehdittäs. En oo varmasti ikinä pitäny niin kiirettä esityksessä. Mutta saatiin sekin esitys vietyä kunnialla läpi. Tänään taas oli sen product&brand management-kurssin ryhmätyön palautus, josta kans valitin viimeksi. Kirjoitin maanantaina ensin osan omasta osastani kämpällä ja sitten siirryin kiltisti koululle muiden seuraan kirjoittamaan. Istuin siellä niiden kanssa jotain puoli kolmesta kahdeksaan...Lisäksi olin eilen illalla kolmisen tuntia tekemässä samaa hommaa. Tänään ne muut sitten palautti sen työn, kun mulla oli luentoja. Toivottavasti siitä tuli edes kohtuullinen.

Jäljellä on nyt enää product&brand managementin koe lauantaina, sen tänään palautetun ryhmätyön esitys (yritykselle) tiistaina, parityöesitys keskiviikkona ja sitten vielä yksi loppukoe 25.11. Tuota tiistain esitystä pitää vielä valmistella jonkin verran, koska siihen tulee eri asioita kuin raporttiin (koska se kirjallinen osio palautettiin opettajalle, mutta esityksen arvostelee yritys, jolle se tehtiin). Samoin pitää valmistella tuota keskiviikon pariesitystä, mutta se ei ole yhtä suuri juttu. Huomisen ja perjantain vapaatunnit aion käyttää lauantain kokeeseen kertaamiseen.

Mitä tulee tuohon mun viimekertaiseen purkaukseen, en ole onneksi ainoa, jota kyseiset asiat ärsyttävät. Sekä Heather että Asma on nimittäin ollut mun kanssa täysin samaa mieltä paikallisten ryhmätyötavoista. En käsitä, miten homma voi olla niin tehotonta! Mutta ettei kukaan nyt ymmärrä väärin, haluan sanoa, että mun ryhmätyöryhmät on kyllä muuten ollu tosi mukavia. Kaikki on ollu tosi ystävällisiä mua kohtaan, ja on aina välillä ihan piristävää kun tapaamisissa keskustelunaiheet vähän harhautuu. Laitankin tähän loppuun siis kaksi esimerkkiä alkuviikolta. Molemmat keskustelut tapahtui täysin yllättäen kesken ahkeran (tai joidenkin osalta vähemmän ahkeran) kirjoittamisen.

Keskustelu 1
Zi Yang: Sirje, millon sä oikein menet naimisiin?
Sirje: Mitä?!?
Z: No miten vanha sä oot?
S: 22!
Kaikki muut: Mitä? Vasta 22?! No ei sitten vielä tartte mennä... jne.
S: Niin, miten vanhoja te sitten ootte?
Kaikki: 22-23
Christie: Mutta kaikki vaihto-oppilaat on aina paljon vanhempia!
S: No itseasiassa suurin osa tuntuu olevan 20-21. Mä olen vanhimpia.

Tämän jälkeen Zi Yang ilmoitti, että kaikki kaukaasialaiset alkaa näyttää kolmekymppisiltä 17-18-vuotiaina ja näyttää sitten samalta kolmeenkymppiin asti. Christie sentään korjas vähän nätimmin, että ne näyttää koko sen ajan vähän yli kakskymppisiltä... No, musta aasialaiset näyttää monesti tosi nuorilta. Tämän jälkeen tuli myös keskustelua naimisiinmenoiästä. Kun sanoin, että Suomessa nykyään mennään naimisiin lähempänä kolmeakymmentä (niin kuulemma Singaporessakin), yksi heitti vitsillä, että "niin, paitsi jos sattuu vahinko!". Voi sitä ihmetystä kun kerroin, ettei Suomessa kenenkään tarvitse "vahingon" takia mennä naimisiin. Olisitte nähneet niiden ilmeet, kun mainitsin, että mun vanhemmat meni naimisiin kun mä olin kuusi :)

Keskustelu 2:
Zi Yang: Sirje...
Sirje: No?
Z: (äänensävyllä, josta kuulee että kyseessä on vitsi tms) Tiedäthän sä, että on tällänen maa kuin Japani, jossa asuu japanilaisia?
S: Joo?
Z: Ja sitten on Kiina, jossa asuu kiinalaisia?
S: Joo? (muille:) Mihin tää oikein johtaa?
Z: No, tiedäthän sä että kiinalaiset tykkää syödä riisiä? Ja japanilaiset kanssa, sushissa ja silleen? Kummassa maassa syödään enemmän riisiä?
S: (aavistellen, että tämä on ehkä joku kompa) Kiinassa.
Z: Miksi?
S: No...Tarkotatko yhteensä vai per kapita?
Z: ÄÄÄH! Eeeeiiiiii! Sä olet pelottava! Se oli sen koko jutun idea! Sä pilasit sen!

Ideana siis ilmeisesti oli, että vastaus on tottakai Kiinassa, koska siellä on paljon enemmän asukkaita (vaikka vastaaja joko ajattelisi, että tämä on kompa tai sitten että tarkoitetaan määrää per henki, ja vastaisi väärin tms). Zi Yang oli kovasti pettynyt, kun pilasin koko jutun keksimällä sen idean. Muita taas tuntui huvittavan, että mulle esitetään selvästi vitsillä kysymys, ja mä alan kysellä lisätietoja... Juu, se on Sirje se. Pelottava. Heh.