Winx ja uitettu Sirje (sisältää hiukan paasausta)

Oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta tää kampuksen nettiyhteys alkoi taas temppuilla (se oli välillä pahempikin, mutta korjattiin ja pitäisi taas muka toimia), jonka seurauksena eilen ja aiemmin tänään kaikki nettisivut kyllä toimi, mutta mihinkään ei päässyt kirjautumaan sisään. Siis sähköposti, blogi, skype jne ei toimineet. Olin tänään juuri tekstaamassa Tapanille, ettei toimi vieläkään, kun kuin taikaiskusta kaikki alkoikin taas toimia. Joten tässäpä kaikille blogiaddikteille postaus päivän myöhässä ;).

Eilen siis kävin katselemassa sieltä Mustafasta niitä Winx-vaatteita, mutta ei valitettavasti ollut. Kaikki muut hahmot kyllä löytyi, mm.Disneyn prinsessat, Nalle Puh, Dora the Explorer (en tiedä, onko sille edes suomenkielistä nimeä), Looney Tunes, Powerpuff Girls jne. Mutta ei Winxejä. Pitää siis kuitenkin ostaa John Littlestä tai Takashimayasta ryöstöhintaan joku t-paita. Periaatteessahan olen vastaan kaikkia tällaisia "olen järkyttävän laiha mutta silti muodokas teinipissis(noita), joka pukeutuu minihameisiin ja minitoppeihin, mulla on komea (prinssi)poikaystävä ja ihquja teinipissisystäviä jo korkeassa 13-16 vuoden iässä ja yhdessä pelastamme maailman/nolaamme meitä huonommat"-piirrossarjoja (Winx, Bratz) ja varsinkin niiden esittämistä alle 10-vuotiaille, mutta sellaista on aika turha mennä 4-vuotiaalle selvittämään. "Voi kultapieni, ei Sirje-täti voinu tuoda sulle toiselta puolelta maapalloa sun rakastamien hahmojen kuvilla varustettua t-paitaa, kun ne kato vääristää sun kuvan siitä, mitä tyttöys on ja susta tulee niiden takia viimeistään kymmenen (ja aikaisintaan kahden) vuoden päästä yhtä kompleksinen kuin muistakin nykytytöistä"... (Oikeasti, ollessani teininä pari viikkoa päiväkodissa kesätöissä oli siellä jo 6-vuotiaat hoikat pikkutytöt huolissaan painostaan!) Sitäpaitsi olenhan minäkin kohtalaisesti tähän asti selvinnyt, vaikka musta ei tullutkaan 18-vuotiaana Miss Suomea niinku lapsena haaveilin, joten ei nää ulkonäköjutut mikään uusi asia ole. Niin, ja Winx ei tietenkään ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, onhan siinä kuitenkin osaavat ja aikaansaavat tytöt pääosassa. Enemmän kammoksun noita Bratzeja, jotka isoine päineen ja silmineen ja miniminihamosineen näyttää aivan muulta kuin miltä haluaisin pikkutyttöjen ihanteiden näyttävän. Mutta näin itse lapsettomana on helppo pitää periaatteistaan kiinni, katotaan vaan sitten kun mulla on pikkusia, ni ne saa kattoo varmasti päivät pitkät dvd:ltä kaikkia teinixpiirrettyjä, syödä joka päivä herkkuja ja sotkea minkä jaksaa, ku äiti ei oikeen jaksa välittää. Ylevät on mun kasvatusperiaatteet tällä hetkellä, mutta katotaan sitten kymmenen vuoden päästä :D (Ja sama muuten koskee tuota mahdollisesti-tulevien-lasteni-isää, joka jyrisee aina kasvatusperiaatteista, mutta on ensimmäisenä kysymässä, että "viedäänkö niille jotain tuliaisiksi?" kun ollaan menossa lapsia katsomaan...) Ja sitten voisi tietysti myös miettiä, että onko Winxeillä ja Disneyn prinsessoilla nyt loppujen lopuksi niin suurta eroa, jos näitä juttuja alkaa ajattelemaan.

Paluumatkalla sitten kastuinkin oikein kunnolla. En nimittäin ollut ottanut sateenvarjoa mukaan ja bussipysäkille sattui ensimmäiseksi tulemaan sen linjan bussi, jonka pysäkiltä pitää kävellä muutama sata metriä mun kämpälle. Siinä vaiheessa ei vielä satanut, joten en alkanut odotella varta vasten sitä bussia, jonka pysäkiltä olisin päässyt suoraan ilmaiseen kampusbussiin ja näin ainakin kohtalaisen kuivana perille. Bussimatkan aikana vaan valitettavasti taivaat aukeni. Ensiksi päätin odotella siinä pysäkillä sateen laantumista, ja kun se vajaan 20 minuutin päästä näytti laantumisen merkkejä, päätin lähteä kävelemään (koska en mä nyt ikuisiksi ajoiksi siihen pysäkillekään voinut jäädä). Valitettavasti en ehtinyt pitkällekään kun sade yltyi uudelleen, mutta olin tässä vaiheessa jo niin märkä ja niin kaukana, että oli turha kääntyä takaisin. Ostoskassillani sain vähän suojattua päätä, mutta hame liimautui litimärkänä reisiin ja paitakin olisi kyllä kelvannut miss märkä-t-paita-kisaan (ei tosin onneksi ollut valkoinen vaan musta). Sitäpaitsi sandaalit muuttui liukkaiksi, ei ulkoa vaan sisältä, niin että jalat niinku luisteli niissä sisäpuolella. Tämän takia en uskaltanut edes kiirehtiä varsinkaan loppumatkaa, joka oli alamäkeen, koska asfaltti-ihottumat polvissa siitä nyt vielä olis puuttunut. Kun vihdoin pääsin perille, piti laittaa vaatteet heti kuivumaan ja kuivata itsensä pyyhkeellä. Onneksi on lämmin ilma, ei pelkoakaan vilustumisesta. Sitä sadetta kestikin sitten loppuilta ja tänäänkin on sadellut ja ukkostanut.

Lopuksi Lotalle onnittelut lopputyön loppusuorasta. On aikamoinen helpotus, vai mitä? Onko teillä joku "kypsyyskoe" tms, missä testataan että ootte ite kirjottanu sen? Meillä se tosin saattoi johtua siitä, että testattiin samalla, että osaa Suomeakin, kun thesis kirjotettiin englanniksi. Mistä aiheesta sen muuten edes teit?