30.11.06

Arab Quarter ja Ikea

Tänään puoli kahdeltatoista tapasin Heatherin portailla ja lähdimme yhdessä kohti Arab Streetiä, koska Heather ei siellä ole vielä ehtinyt käydä ja lähtee jo aikaisin lauantaiaamuna. Alunperin mukaan oli tarkoitus tulla muitakin, mutta yksi toisensa jälkeen he olivat päättäneet mieluummin hautautua oppikirjoihinsa ja jättää tulematta. Oltiin siis kahdestaan. Menomatkalla tuli juteltua mm. yhdessäasumisesta ja naimisiinmenosta. Hassua, miten erilaiset ajatukset meillä on: Heather ei oikeastaan välttämättä haluaisi asua yhdessä poikaystävänsä kanssa ennen naimisiinmenoa, koska silloin "naimisiinmenosta häviää kaikki jännitys". Öö...ahaa.... Ei kai sitä nyt jännityksen takia naimisiin mennäkään? Minä kun ehdottomasti kieltäydyn menemästä naimisiin, ennenkuin olen asunut Tapanin kanssa yhdessä mielellään parikin vuotta, joka taas siirtää meidän mahdolliset häät piiiiiitkälle tulevaisuuteen. Sitäpaitsi Heatherin isänpuoleinen suku on kuulemma kovasti sitä vastaan, että asuisivat yhdessä ennen naimisiinmenoa..No, Heather ja Michael ovatkin hiukan toisenlaisessa elämäntilanteessa, kun Michael on jo valmistunut ja työelämässä, joten he kai menevät naimisiin n.puolentoista vuoden päästä, kun Heatherkin valmistuu.

Arab Streetillä oli tarkoitus käydä katsomassa Sultan Mosque-moskeijaa, mutta siellä alkoi juuri rukoushetki, joten saimme käskyn tulla uudestaan noin tunnin päästä. Menimme siis sitten lounaalle ohittamaamme intialaiseen ravintolaan. Annokseni koostui jonkinlaisesta kana-riisi-sekoituksesta, jossa selvästi maistui joku jouluinen mauste (joku muu kuin sahrami), raita-kastikkeesta ja valkosipuli-naan-leivästä. Hyvää oli ja tulin todellakin täyteen. Ruuan jälkeen katselimme jonkun aikaa alueen turistirihkamakauppoja ja kävimme sitten katsastamassa moskeijan. Eipä tuo kummoinen sisältä ollut, paljon hienompi ulkoapäin. Sää oli muuten todella kuuma ja aurinkoinen ja takaisin lähtiessämme alkoikin ukkonen jyristä.

Paluumatkalla metrossa juteltiin joulunvietosta ja pariskuntien joulunvietto-ongelmista (ts. kuinka jakaa joulu, jos molemmat haluavat viettää sen vanhempiensa luona). Heather oli varsinkin sitä mieltä, että hän ei voisi mitenkään viettää joulua pois kotoaan, koska on ainoa lapsi ja vanhemmat ei vaan kestäisi sitä. No hohhoijaa, eiköhän ne vanhemmat ole kuitenkin ihan aikuisia ihmisiä, tuskin niiden maailma nyt siihen kaatuisi. Ja jos kaatuisi, niin on vähän ongelmia vanhemmillakin, ei kai nyt koko elämä voi lapsesta riippua, kun se kasvaa kuitenkin aikuiseksi ja alkaa elää omaa elämäänsä. Luulenpa, että Heatherin vanhemmat itseasiassa pärjäisivät ihan hyvin, Heather vaan suhtautuu heihin turhan huolehtivasti (heillä on kuulemma vaikeaa jo nyt, kun Heather on niin kaukana...). Kyllä minäkin haluan jouluni kotona viettää, mutten yhtään epäröi, etteikö porukat pärjäisi ilman minuakin. Äiti ainakin pärjäisi, jos kukaan lapsista ei olis tulossa kotiin se pakkaisi vaan kamppeensa ja lähtis viettämään joulua Eestiin (tai vaikka johonkin kauemmaksikin), ja iskä saisi lähteä mukaan tai olla lähtemättä - ja todennäköisesti se sitten lähtisi, kun ei haluaisi joulua yksin viettää. Tai sitten istuisi kotona juomassa teetä, sytyttäis pari kynttilää ja kuuntelis radiota.

Palattuani PGP:n menin kauppaan ostamaan jotain juomista (hiostava sää) ja tapasin Huipein, siis parityökumppanini. Vaihdoin hänen kanssaan siinä sitten muutaman sanan. Tuskin olin ennättänyt kämpälleni ja saanut juomani juotua, kun puhelin soi. Tuan siellä kyseli, lähtisinkö puolen tunnin päästä Ikeaan hänen ja ystävänsä kanssa. No, mikäs siinä. Puolen tunnin päästä siis tavattiin taas PGP:n portailla ja lähdettiin. Tämä ystävä oli muuten sama tyttö, joka oli sillon mukana kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ikea nyt oli samanlainen kuin Ikeat aina: samat tavarat samalla lailla esillä, ja kun yhtä asiaa lähdet ostamaan, tarttuu mukaan monta. Meidänkin oli alunperin tarkoitus ostaa ainoastaan kukkapurkki Tuanille, mutta kassalla mukana oli yhdet kehykset, yhdet jääkaappimagneettivalokuvakehykset, se kukkapurkki, kaksi spottivaloa, yksi pöytälamppu ja hehkulamppuja. Minä en tietenkään ostanut mitään, kun samat tavarat näytti olevan kuin Suomessakin ja tavaraa on kaapissa odottamassa pakkausta jo muutenkin ihan tarpeeksi.

Tuan ja ystävänsä halusivat hot dogit Ikean kahviosta. Minä olin edelleen täynnä lounaasta, mutta halusin juomista, joten Tuan herrasmiehenä lähti ostamaan niitä hot dogeja ja juomaa, ja me tytöt jäätiin odottamaan. Siinä odotellessamme minua yhtäkkiä vetäisi hihasta paikallinen nainen, joka osoitti yläpuolellamme roikkuvaa lippua, jota en ollut edes huomannut aiemmin, ja kysyi oliko se mahdollisesti Tanskan lippu. Kerroin lipun olevan Ruotsin lippu ja nainen lähti pois. Ilmeisesti näytin ainoana vaaleana lähialueella siltä, että minun pitäisi tietää lippu. Ja ihan hyvä arvaus, koska tiesinhän minä.

Paluumatkalla bussipysäkiltä PGP:n kävellessämme meitä vastaan tuli länsimaalainen nainen taluttaen kädestä n.5-6-vuotiasta pellavapäistä tyttöä. Aasialaiset tietysti ihailivat kovasti tytön söpöyttä, ja söpöhän se olikin: sievä kesämekko ja valkeat, kiharat hiukset. Mutta sitten kumppanini ilmoittivat tytön näyttävän minulta! Öh, joo...Mulla ei ole koskaan ollut niin vaaleat hiukset ja kiharatkin on permanentin ansiota. Mutta jos omat ja kaikkien sukulaisten ja tuttavien hiukset on mustat, niin ei kai vaaleissa hiuksissa ole enää niin väliä, onko ne ruskeat vai pellavanvalkoiset: kaikki näyttää aika samalta. Nauraen kielsin yhdennäköisyyden, mutta vitsailin olevani kyllä kovasti iloinen, että ihasteltuaan ensin pitkään pikkutytön söpöyttä he sanovat minun näyttävän samalta ;). Vastaukseksi sain tietysti vakuutteluja siitä, että söpö olen itsekin.

Seuraavaksi onkin tarkoitus mennä Tuanin ja hänen kaverinsa kanssa illalliselle, ja Tuan juuri alkoi kysellä, että sopisiko nyt, joten lopetan tähän.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

This part about dad having christmas on his own is great! I had to laugh really lots. :-) Can you give me mums, Hydes and Lottas email adresses? Don't know if mine are up to date.
Love,
Make

30/11/06 20:38  
Anonymous Anonyymi said...

Tänään olivat ne mummon 90-vuotissynttärit.Ne pidettiin Materissa,koska mummo oli siellä ennen sotia(noin 37-38)karjakkoharjoittelijana.
Olivat olleet 12-15,ja mummo oli viihtynyt,kun ei ollut liikaa porukkaa,kymmenisen henkeä yhteensä.
Iskä meni Kitkaan,niin mummo oli jo palttoota selkään laittamassa,niin iskä ei nähnyt,oliko korttisi tullut perille,koska pöytä oli ollut kortteja täynnä.Eli mummoa oli kovasti muistettu.Ja aamulla oli käynyt "karvalakkilähetystö", Penan sanoja lainatakseni,ja tuonut Impilahden pöytästandartin mummolle(tuon jos kirjoitin oikein,en ole kovin kehno suomen kielessä!).
Eli synttärijuhlat oli onnistuneet.
Iskä pääsi siellä maistamaan talven ensimmäistä lanttulaatikkoa,se on iskän mielestä ravintoloiten suurin koetinkivi,ja nytkään se ei ollut kuulemma kompastumatta ylittynyt!
Voit arvata,et juhlaruokana oli karjalanpaisti,laatikot,patakukkoa,haukea ja lohta suolattuna ja "karjalanpiirakkamukaelmia"(iskä)ja kolmenlaista salaattia.Eli kunnon pitoruuat,niinkun täällä tapana.Iskä kehui sitä öljysuolattua haukea.Kun suhtautuin siihen hauen hyvyyteen epäilevästi,en voinut olla pistämättä,et oliko porkkanalaatikko hyvä?Perinteisesti hän oli jättänyt sen maistamatta!
Täytyy tästä lähteä saunaan.

1/12/06 01:58  
Anonymous Anonyymi said...

Moro!

Täytyyhän munkin tulla kirjoittamaan eka kommenttini ennen kuin palaat Suomeen :) Ahkerasti luen kyllä blogia, mutta ei vaan oo jaksanu ite kirjotella... Toivottavasti tämä onnistuu...

Kuulin tänään, että Linnan juhlat näytetään tänä vuonna myös internetissä ilmaiseksi, että ei kun viettämään sen parissa Itsenäisyyspäivää ensi tiistaina :) Ai niin, mutta siellä kello on kyllä jo varmaan aika paljon sillon...No jos alkua jaksat kahtoa.
Sitten selvisi myös näin 3,5 vuoden opiskelujen jälkeen, että Yliopiston kirjastossa on kaikki Rantasalmen lehdet vuodesta 1962 (tai jotakin sinnepäin)! Arvaapa miten vietän pari päivää joululomastani ;) Ne pitää tilata lukusaliin jostain varaston uumenista ja ainakin tän vuoden lehet aion lukea.

No eipä tässä kai sitten muuta... Maanantaina on ahdistava fysikaalisen kemian tentti ja siihen lukiessa menee kaikki aika. Ollaan sitten yhteyksissä, kun se on ohi ja tulen taas meseen.

-Päivi-

1/12/06 03:03  

Lähetä kommentti

<< Home