Viimeinen Singapore-päivä

No, oikeastaanhan eilinen ei ollut ihan viimeinen päivä Singaporessa, mutta viimeinen kokonainen kuitenkin. Tänä iltana lähtee Finnairin kone klo.22.30 kohti Bangkokia, joten viimeiset Singapore-hetket ties kuinka pitkään aikaan on käsillä. Kyllä mä aion joskus tulla takaisin, edes pariksi päiväksi, ihan pakko!

Eilen aamulla sää näytti varsin sateiselta, mutta päivää kohti parani, joten kiiruhdin Sentosalle. Vietin rannalla pari tuntia. Sää oli kyllä aika tuulinen, joka oli itseasiassa melko petollista, kun ei huomannutkaan miten auringossa istui kun se tuuli vilvoitteli. Onneksi laitoin aurinkorasvaa, nyt on selvät rajat topista ja olkaimien vierustat melkein paloi, kun en tarpeeksi huolellisesti sitä tainnut levittää. Kävin myös katsastamassa vihdoin Sentosalla olevan Aasian mantereen eteläisimmän pisteen. Siitä tosin voidaan olla montaa mieltä, Singaporehan on saari ja Sentosa vielä pikkusaari sen edustalla, ja sitten vielä se eteläisin kohta oli kanssa pikkusaarella, mutta ne ilmeisesti laskee sen mantereeksi, koska välillä menee tiet (ja viimeisenä riippusilta). Pari kuvaa vielä viimeisestä rantapäivästä tähän.

Niin kauas kuin silmä siintää/nään rahtilaivoja rahteineen... Näkymä eteläisimmältä kohdalta.

Palawan Beach, Sentosa.

Kämpällä kiirehdin suihkuun ja valmistauduin iltaan. Tasan kahdeksalta saavuin Fullerton-hotelliin ja pääsin suklaabuffetin kimppuun. Kyllä sitä suklaata riittikin! Tarjolla oli suklaasuihkulähteen ja siihen dipattavien mansikoiden, ananas- ja melonipalojen, pikkuleipien ja vaahtokarkkien lisäksi valtava valikoima erilaisia suklaakakkuja, konvehteja ja leivoksia, sekä suklaavanukkaita jne pienissä annoskipoissa. Valitettavasti en millään jaksanut edes maistaa kaikkia: ähky tuli jo kun olin ehtinyt vasta dipata pari lautasellista ja maistaa ehkä puolia valikoimasta. Erilaiset kaakaot jäi valitettavasti maistamatta kokonaan, ei vaan jaksanut! Paikalla sattui muuten olemaan myös muutama muukin vaihtari: suomalainen Annika, jonka olen tavannut kerran aikaisemmin, sekä hänen seurassaan saksalainen ja norjalainen tyttö. Pyysivät minua sitten liittymään seuraansa, joten en ollut ihan yksin. Kymmenen jälkeen pyysin laskun ja lähdin kämpälle, kun alkoi tulla selväksi, että vaikka miten odottaisin, en kertakaikkiaan jaksaisi ahtaa itseeni enää yhtään haarukallista suklaakakkua. Ja tässä sitten kuvia.

The Fullerton Hotel. Viiden tähden paikka. Näkee jo rakennuksesta, ettei mitenkään halpa.

Lady in Black ja suklaasuihkulähde.

Herkkua on siinä monenlaista, mooooneeenlaaaista. Vettä ja teetä/kahvia kantoivat lisää, minkä ehtivät.

Koristeena oli myös ihan pikkiriikkinen piparkakkulinna.

Tänään olen pakkaillut, alkaa olla loppusuora menossa. Lahjaongelma ratkesi helposti: ensimmäisessä punnituksessa matkalaukkuni oli niin painava, että kaikki turha oli vain kylmästi karsittava pois. Heihei, tuulikello! (Äidille muuten: Tuan ei suinkaan kohteliaasti ajatellut minun uskontoani, kyllä se on myös hänen uskontonsa. Täällä on aika paljon kristittyjä, ja kaikki uskonnollisempia kuin suomalaiset yleensä.) Käsimatkatavaroihinkin taitaa tulla uusi ahtamisennätys. Kyllä tuo varmaan nyt menee juuri ja juuri alle sen 20 kilon, näkee sitten lentokentällä, paljonko jää varaa ostaa tavaraa Bangkokista. Tuostahan tosin kyllä jääkin Bangkokiin vielä muutamia purnukoita ja takki tulee sitten lentokoneeseen mukaan. Tuossa on vielä sekin, että muuten olisi helppo vähentää laukun painoa siirtämällä tavaraa käsimatkatavaroihin, mutta kun mitään nestemäistä ei saa enää koneen sisälle viedä. Siksi siis esim. meikit pitää pakata ruumaan. Loppupäivä tässä meneekin raahatessa roskia roskiin ja tavaraa kierrätykseen.

Muttamuttamutta! En minä halua jättää Singaporea vielä, kun ei tiedä, milloin tulee takaisin! Onhan se kiva päästä kotiin, mutta tämä sää! Ja hedelmät! Ja halpa ruoka! Ja eläminen miljoonakaupungissa! Ja juuri kun tutustuin paikallisiin paremmin! Ja palmut! Ja hiekkarannat! Ja matkailumahdollisuudet! Jajaja...! Eeeeeen halua!

Toisaalta, kukaan ei pian varasta jääkaapista mitään. WC ja suihku on aina siistit (ja jos ei ole, niin oma moka), eikä tarvitse jonottaa siihen parhaaseen koppiin. Ei pikkumuurahaisia. Ei ällömakeita mehuja ja limpparia. Ei jatkuvasti joka paikka hiessä ja naama kiiltävänä. Hyvänmakuinen kraanavesi. Sauna. Ruisleipä. Tuoreita kasviksia ruuan kanssa. Kaikkea ruokaa ei uppopaistettu rasvassa. Ihmiset ei tuki katuja kävelemällä etanavauhtia. Vuodenajat. Sisällä ei tarvitse jäätyä. Kylmä juoma ei maksa enempää kuin huoneenlämpöinen. Pesukone oikeasti puhdistaa myös tahrat. Vaatteet kuivaa nopeammin. Nettiyhteys, joka toimii. Vähemmän byrokratiaa. Isoveli ei valvo (ainakaan samassa suhteessa). Parempi karkkivalikoima kaupassa. Muutakin ruokaa kuin riisiä tai nuudeleita. Purkkaa voi syödä julkisesti. Ja mikä tärkeintä: Tapani ja kakarat lähempänä. Ehkäpä mä pian totun Suomeenkin taas.

Bangkokissa on tarkotus vielä blogata, mutta koska siellä ei varmaan ole nettiyhteyttä huoneessa, julkaisen ne sitten vasta joulunalusviikolla. Suomeen saavun siis näillä näkymin torstai-iltana, tosin poistun taas viikonlopuksi. Soneran numero alkaa toimia 14.12. illalla. Rantasalmelle päädyn luultavasti 22.12. Yrittäkää te pärjätä hetki ilman blogia, mä yritän sopeutua kotiinpaluuseen!