Singaporelaista jäätelöä

Ei siitä eilisestä aikaisesta nukkumaanmenosta sitten oikein tullutkaan mitään. Istuin nimittäin tässä koneella puoli kymmenen aikoihin suunnitellen suihkussa käyntiä ja nukkumaanmenoa, kun sain tekstiviestin siltä vietnamilaiselta welcome buddyltani, Tuanilta, joka kysyi haluaisinko lähteä hänen ja siskonsa kanssa maistamaan singaporelaista jäätelöä. Siis juuri silloin. Hetken jo harkitsin hyviä tekosyitä luistaa, mutta sitten päätin, että jos kieltäydyn jokaisesta kutsusta, mua ei enää kutsuta mihinkään (vaikka ei mua kyllä yleensä muutenkaan kutsuta mihinkään, olen kieltäytynyt aiemmin tai en, juujuu, olen katkera kun en ole supersosiaalinen ja saa heti viittä uutta parasta kaveria niinkun kaikki muut) ja suostuin. Viidentoista minuutin päästä oltiin kävelemässä vähän matkan päähän yliopistolliselle sairaalalle jäätelölle. Joo, Suomessa ei kyllä voi kuvitella menevänsä jätskille sairaalaan, mutta täälläpä olikin sellanen iso ruokapaikka, missä oli monta eri kojua, myös jätskiä. No, Tuan selitti mulle jo menomatkalla, että singaporelainen jäätelö on erilaista kuin vietnamilainen (tai suomalainen tai varmaan melkein minkä muun tahansa maalainen), ja niinpä se tosiaan oli! Jäätelöannos koostui nimittäin suurimmilta osin jäämurskeesta, johon oli kaadettu eri kastikkeita. Sitten siinä oli myös pohjalla säilykehedelmiä ja muita kastikkeita ja päällä pieni pallo jäätelöä. Otin mango sunrisen (jäätelöannosten nimet on ilmeisesti aivan yhtä kitschejä ympäri maailmaa), ja se oli ihan hyvää, maistui mangosorbetilta. Paitsi kun aloin päästä annokseni pohjalle, kohtasin yllätyksen. Säilykehedelmäpalojen seassa siellä oli myös säilöttyjä - valmistautukaa - papuja ja maissia! Jäätelössä! Papuja ja maissia jäätelöannoksessa! Säilykepapuja! Säilykemaissia! Jäätelössä! Aivan. No, onneksi myöskään Tuan ja hänen sisarensa (jonka nimi ehkä on Ann, tai sitten Ang tai jotain sellaista kuitenkin, tai sitten muistan täysin väärin) jättivät loput annoksistaan syömättä, joten en tuntenut oloani ainoaksi ulkomaalaiseksi moukaksi, joka ei osaa arvostaa Singaporen herkkuja.

Kun Tuan kuuli, etten ollut vielä saanut ostettua prepaid-korttia, mentiin jäätelöiden jälkeen sairaalan 7/11-kauppaan, mutta niiltä oli kortit loppu. Eipä mitään, kampuksella on toinenkin 7/11, eli sinne. Ensin odotettiin 20 min illan viimeistä ilmaista kampusbussia, ajettiin sillä jonkin matkaa, sitten käveltiin 10 min ja - kaupasta oli prepaid-kortit loppu. Jouduttiin siis vielä kävelemään sitten sieltä jonkinmoinen matka takas PGPR:n (koska se illan viimenen bussihan oli jo menny..). Koko reissu turhaan. Mutta tulipa iltakävely tehtyä. Sitäpaitsi aika bussia odotellessa ja kävellessä meni ihan mukavasti vertaillessa maidemme luontoa, koulutusjärjestelmää ("siis eikö ihan oikeasti voi ostaa rahalla oppiarvoa?", "pitääkö kaikkien ihan oikeasti käydä koulua 16-vuotiaaksi, mitä jos on vaan niin tyhmä ja laiska ettei jaksa ja osaa?"), sijaintia jne.

Iltakävelystä huolimatta mulla oli taas vaikeuksia saada unta. Kun sitten taas joskus puoli kolmen aikoihin olin nukahtanut, niin heräsin ehkä pari tuntia myöhemmin aivan valtavaan ukkosmyrskyyn. Välähteli ja jyrisi niin kovaa, että piti laittaa ikkunoita kiinnemäksi. Myrsky oli ihan päällä ja ihan oikeasti se ukkosen ääni oli enemmänkin sellasta räjähtelyä kuin kuminaa. Olis pitänyt tietysti mennä ikkunasta katsomaan, mutta väsytti niin paljon, etten jaksanut. Odotin vain, että myrsky meni kauemmaksi, että nukahdin taas.

Enkä saanut lupauksista huolimatta itseäni tänäänkään ylös kymmeneltä, vaan vasta puoli yhdeltätoista. Kävin ensin maksamassa oppilastoimistolla vuokran ja muita pikkumaksuja. Näyttää pystyvän nostamaan visa electronilla täällä rahaa, 1300 dollaria on aika iso nippu 50 dollarin seteleitä. Mutta 4,5 kuukautta majotusta alle 700 euroa ei ole kyllä mitenkään paha hinta, ja nytpähän on maksettu. Iltapäivän vietin taas ostoskeskuksissa, niitä vaan riittää ja riittää. Kokeilinkin joitakin paitoja, ja olin jo masentua, kun xl-kokosetkin oli ihan makkarankuoria, mutta sitten oudosti saman paikan l-kokoinen paita olis ollu sopiva, ei vaan ollu hyvä malli. Mutta kyllä täällä näyttää kohtalaisesti vaatteita länsimaalaisellekin löytyvän, jos vaan jaksaa etsiä. Mutta kun Suomessa on aina kaupoissa niitä omia osastoja isoille tytöille, niin täällä taas on petite-osastoja, ja suurin osa ko'oista (miten se kirjotetaan?) on xs tai s.

Tänään oli muuten ihan hyvä päivä, mutta ihan kauhea ikävä Tapania, joka vaan paheni iltaa kohti. Tuntui jotenkin yksinäiseltä. Siis minusta, joka aina tykkään olla yksin, tuntui yksinäiseltä! Onneksi sitten päästiin juttelemaan mesessä, se auttoi paljon.

Huomiseksi ei ole vielä suunnitelmia oikein. Varmaan menen kaupungille katsomaan nähtävyyksiä ja/tai shoppailemaan taas. Halvaks on shoppailu tullu, kun en ole mitään vielä ostanut (no paitsi sen kameran, mikä tietysti nyt ei niin halpa ollut). Tänäänkin näin toys'r'us:issa My Little Ponyja reilusti alle 10 dollaria kappale, oisko ollu jotkut perusponit jopa 5 dollaria kappale. Onneks Indillä on jo niin paljon poneja, ettei tarvi ostaa niitä lisää ;). Ja hienoimmatkin barbiet maksaa enimmillään sen, mitä Suomessa, tosi hienoja barbeja sais jo 20 singdollarilla. Onneks mulla ei ole tilaa raahata lapsille paljon leluja, kun niillä on niitä kuitenkin jo etukäteenkin niin paljon, että ne hukkuis sinne massaan kuitenkin. Lelut siis, ei lapset. Tai tarkemmin ajatellen saattas ne lapsetkin.

Lopuksi vielä sellainen juttu, että alan selvästi jo tottua kuumuuteen. Olin tänään tunnin tässä tietokoneella, ennenkuin aloin ihmetellä, että onpa vähän kuumempi kuin yleensä. Sitten vasta huomasin, etten ollut laittanut kattotuuletinta päälle...Lisäksi kun menin kauppaan, ajattelin tossa ulkona matkalla, että "onpas täällä vähän vilpoisampaa", ennenkuin tajusin, mitä ajattelin.

Päivän melko turha fakta Sirjen elämästä Singaporessa: Juttelin tänään ilmaisbussissa intialaisen tytön kanssa, jonka nimi on Mefusa. Muistan sen siitä, että Leijonakuninkaassa Simban isä on Mufasa. En sanonut sitä sille tytölle.

Ensimmäiset kuvat ja sekalaista informaatiota

No niin, tänään sitten pääsin ekan kerran käyttämään kameraani kaupungilla. En tosin voinut siellä juuri kuvailla, koska satoi ja mun oli valitettavasti vietettävä koko päivä kierrellen ostoskeskuksia, etten kastuis. Arvatkaa harmittiko? ;)Tässä nyt olis kuitenkin muutama kuva ensi alkuun.

Tämä kuva on tässä ihan iskää varten, kun se kyseli, minkälaisia puita ja luontoa täällä on. Tämä on otettu puistossa Orchard Roadilla. Palmuja on, ja muuta trooppista kasvillisuutta, kuten näkyy.
Tässä taas sitten on yleiskuvaa PGPR:stä. Otettu sen minimarketin edestä. Tuossa oikealla, missä näkyy nuo kaksi ihmistä, on portaat ja sieltä mennään bussipysäkille. Siinä on yleensäkin koko alueen sisäänkäynti. Näkymä jatkuu kameran taaksekin aika samantyyppisenä, siellä on munkin asunto.
Tässä kuvassa on sitten mun koulumatkaa, eli tuosta tuota katettua käytävää kävelen joka päivä ylös ja alas. Mun huone on tuolla melkein toisessa päässä.

Juu, eiköhän siinä nyt ollut tarpeeksi kuvia näin alkuun. Niin, tämä päivä meni siis tuolla Orchard Roadin ostoskeskuksia kierrellen lähinnä, en kyllä ostanut mitään. Katselin vaan kunnes alkoi väsyttää, ja kyllä noita ostospaikkoja näköjään riittää kierreltäväksi vielä moneksi päiväksi. Lounaaksi söin sellaisen "kanahampurilaisen", joka oli tehty riisistä! Siis ne "sämpylät" olikin kaksi sellasta riisistä taputeltua kakkusta, joissa oli jotain mausteita, ja sitten välissä kanaa ja vihanneksia. Oli ihan ok, mutta ihan lopussa alkoi kyllä joku siinä oleva mauste tökkiä aika pahasti ja viimeset pari haukkausta jäi syömättä.

Eilen illalla sain unta ehkä joskus kahden aikoihin, eli tunnin olen saanut sisäistä kelloani siirrettyä. Siltikään en jaksanut herätä kymmeneltä, vaan vasta yhdeltätoista. Mutta ei ollut enää samanlaista väsymystä kuin eilen. Huomenna aion ihan oikeasti nousta sillon viimestään kymmeneltä.

Ajattelin vielä tähän loppuun kertoa tälläsiä pieniä havaintoja, mitä olen tässä parin päivän aikana tehnyt. Ei ole missään järjestyksessä:

1. Singaporelainen sinitarra ei ole sinistä, vaan vaaleanharmaata ja paljon venyvämpää ja "purkkamaisempaa" kuin suomalainen, vaikka on samaa merkkiä, Bostikin blu-takia.

2. Ovet aukeaa aina sisäänpäin ja niissä on brittiläistyyppiset pyöreät käännettävät nupit. Tämä on aiheuttanut ongelmia varsinkin siksi, että mun huoneen "avain" on oikeasti vain muovinen soikio, jossa olevaa nappia pitää painaa, jolloin lukko piippaa kahdesti ja sitten 30 sekunnin sisällä sitä pitää kääntää kaks kierrosta oikealle avatakseen ja vasemmalle lukitakseen sen. Paitsi jos on toisella puolella ovea, jollon käännetään toisinpäin. Ei ole ihan yksi tai kaksikaan kertaa, kun olen nappia painettuani taistellut oven kanssa (kääntänyt väärään suuntaan tai vetänyt, kun pitää työntää) niin pitkään, että lukko piippaa sen merkiksi, että 30 sek meni, ja homma pitää aloittaa alusta...

3. Kaikki paikalliset mehujuomat ja jääteet jne juomat on aivan järkyttävän imeliä! Limpparista sitä ei tietenkään tajua, kun se on aina makeaa, mutta ne mehut..Yöh.

4. Vesi PGPR:n minimarketissa maksaa 20 senttiä enemmän, jos sen ottaa jääkaapista. Muuten hintataso on suunnilleen seuraava (euroiksi saa siis kun jakaa kahdella):
1,5 l vettä 1,20
kolme omenaa 0,60
puolikas ananas 0,80
kokonainen ananas 1,00
1,5 l cokista 1,80
0,5 l cokista 1,20
tölkki cokista 0,60
Pringles-tuubi 2,30
No tulipa siihen hyödyllisiä tavaroita..En ole kaikkia noita ostanut, otin vaan hinnan siksi, että cokis ja Pringlesit on Suomessakin myynnissä, niin voitte vertailla. Muuten hintataso tuntuu monissa olevan, että sama hinta mikä Suomessa ois euroina, on täällä singdollareina.

5. Vasemmanpuoleinen liikenne. Luulis, että tämä vaikuttaa vaan siihen, että osaa katsoa oikeaan suuntaan tietä ylittäessä ja osaa mennä oikealle puolelle tietä bussipysäkille, mutta ei. Esimerkiksi myös liukuportaissa pitää seistä vasemmalla puolella ja muutenkin kävellä vasenta puolta. Musta tuntuu että olen jatkuvasti ohittamassa ihmisiä väärältä puolelta ja kiertämässä kaikkea väärään suuntaan ja seisomassa väärässä laidassa.

Niin joo, ja lopuksi pitää vielä kertoa, että eilinen digikameraostokseni halpeni tänään. Katsoin illalla kuittia ja huomasin, että se 256-muistikortti, jonka ne myi mulle sen kameran kanssa olikin tarkotettu mulle ilmaseksi lahjaksi, mutta kassa oli silti veloittanu siitä. Siis mulla oli takuuta varten kuitti, jossa luki, että kamera 349+muistikortti ilmasiks=349 dollaria, ja alapuolella, että multa oli velotettu 349 kamerasta+43 muistikortista. Huomasin kyllä, että kameran hinta oli 349 ja ihmettelin, kun ne velotti sen 392, mutta luulin, että olin ehkä jossain vaiheessa sanonut kyllä jos ne oli kysynyt tarviinko kortinkin (en oikein aina ihan ymmärrä paikallisten singlantia...),tai että se pitää ostaa, enkä sitten alkanut kysellä, koska tarvitsin sen kortin joka tapauksessa. No, marssin sitten tänään sen kuitin kanssa kauppaan ja sain takas sen 43 dollaria.

Huomenna pitää käydä maksamassa se vuokra ja vihdoin etsimässä se kampuksen 7/11 että saan prepaid-kortin. En ostanut sitä kaupungilta, koska kaikissa Starhubin pisteissä oli aivan kauheat jonot.

Jet lagia ja shoppailua

Ei olis eilen pitänyt sanoa mitään siitä, ettei aikaero ole vaivannut, tai olis pitänyt ainakin koputtaa puuta. Vaikka illalla väsytti, en saanut unta ennen kolmea. Asiaa auttoi kyllä sekin, että viereisessä huoneessa asuva katsoi aamuyöhön asti tietokoneeltaan jotain aasialaista päällenaurettua komediaa ja sen jälkeen kuunteli vielä jotain paikallista poikabändimusiikkia. Avonaisten ikkunoiden kautta kantautui aika hyvin ääni mun huoneeseen...Se taisi jatkaa musiikin kuuntelua vielä kun nukahdin ja aamulla alotti taas ennen yhtätoista. Samaa ääntä kuuluu edelleen.

Olin laittanu kellon soimaan aamulla kymmeneltä, että tottuisin oikeaan päivärytmiin, mutta kyllä siinä yhteentoista meni ennenkuin jaksoin nousta. Senkin jälkeen väsytti ihan hirveästi, mitään ei olis jaksanu tehdä, edes suihku ei piristäny. Puoliltapäivin sain itteeni sen verran energiaa, että yhden aikoihin pääsin lopulta lähtemään sinne kaupungille. Lähtiessä taivas oli pilvessä, mutta ajattelin, että jos tulee kuuro, niin kyllä se nopeasti ohi menee. No, kun olin päässyt siihen ihan oikeaan kaupungin bussiin (siis sen ilmaisen kambusbussin jälkeen), niin alkoi sataa. Kaiken lisäksi ajoin siitä metroasemapysäkistä ohi, mutta onneks huomasin sen heti ja nousin seuraavalla. Mutta sillon vettä tulikin jo ihan taivaan täydeltä, siis oikeen kunnon trooppinen sade, eikä mulla tietenkään ole vielä sateenvarjoa. Se pysäkki oli sitten sellasen katetun torin kohdalla, joka oli ison asuintalon alakerrassa, joten menin katselemaan löytyskö sieltä sateenvarjoa, että voisin kävellä edelliselle pysäkille (ei ollu pitkä matka). Ei löytynyt. Pidin siinä sitten sadetta, kunnes huomasin jostain asuintalon ilmoitustaulun kartasta, että siitähän menee katettu kävelysilta sinne asemalle! Katoksen ansiosta en kastunut ihan täysin, vaikkakin jalat oli kyllä märät ja sinne satoi sivuttain kans sisään, mutta pääsin onnellisesti metroasemalle ja metrolla kohti kaupunkia.

En ollut ottanut karttaa mukaan (älkää kysykö miksi, ajatus ei kai oikeen kulkenut), joten jäin pois asemalla, joka kuulosti opaskirjoista tutulta, ja käveleskelin ympäriinsä. Sade oli vihdoin loppunut ja ihan sattumalta satuin kahden Singaporen kuuluisimman nähtävyyden luokse; ensin Merlion-patsaan, joka on puoliksi leijona ja puoliksi kala, symboloi Singaporea ja sylkee vettä suustaan Singapore-joella, ja sitten Sir Stamford Rafflesin patsaan. Raffles siis varsinaisesti perusti Singaporen. Katselin sitten jostain kartasta siellä, mistä kannattaisi mennä ostosalueelle ja ajoin metrolla sinne pari pysäkinväliä. Ihan metroaseman vieressä olikin iso ostoskeskus Singapura Plaza, jossa vietin loppuajan. Ostin digikameran, halvan silitysraudan, suihkugeeliä, nenäliinoja ja vanupuikkoja. Digikamera+muistikortti maksoi vajaa 400 dollaria (200 euroa), joten ei ollu ihan niin halpa kuin oletin, vaikka olikin niitä halvimpia perusmalleja. Silitysrauta maksoi 12,60 tarjouksessa. Tänään en vielä ole päässyt kuvaamaan kameralla, kun pitää ladata kameran akku, mutta huomenna sitten. Ostinhan mä sitten tietysti myös sen metrokortin, ez link cardin, jo menomatkalla. Hintaa oli 15 sd, josta 5 euroa panttia ja 7 euroa arvoa. Puoli seitsemän aikoihin aloin sitten palailla tännepäin ja matkaan menikin tunti, koska kampuksen ilmaisbussit kulkee näin loma-aikana viikonloppuiltaisin vaan puolen tunnin välein ja edellinen ehti just mennä.

Täällä kävin vielä tosta marketista ostamassa paikallisia hedelmiä, joita maistoin jo eilen illalla, niitä kun on siellä jääkaapissa syömävalmiina myytävänä (joojoo, matkoilla ei pitäs ostaa hedelmiä, joita ei voi ite kuoria, mutta joskushan mun on paikalliseen bakteerikantaan totuttava, eikä sitäpaitsi ole ollut vielä mitään ongelmia). Tuore ananas oli hyvää ja ekan kerran maistoin pitahayaa eli lohikäärmehedelmää. Se on kaktuksen hedelmä, joka on päältä pinkki ja "suomuinen" ja sisältö näyttää doris-keksin päälliseltä. Jos kiinnostaa, niin lue lisää wikipediasta. Nyt ostin myös jotain lohkoja, joita ekaks luulin pieniks melonilohkoiks tai omenaksi, mutta eivätpä ole kumpiakaan. Koostumus on niinku omenalla, mutta maku ei ole yhtä makea, vaan aika kirpeä, vähän niinku ois raakaa. Mukana tuli pieni pussi jotain makeeta jauhetta, mutta en tykänny siitä. Nyt mä keksin, täähän maistuu aika paljon raparperilta! Siis maistuu raparperilta (paitsi ei niin vahvasti) ja näyttää ja tuntuu omenalta.

Mutta taidanpa tästä lopetella tänään, kun pitä vielä suihkussakin käydä ja sitten yrittää sitä nukkumaanmenoa. Jos vaikka sais vähän aiemmin unta. Huomenna koekäytän uutta kameraani, että saan teillekin kuvia siitä, miltä täällä näyttää.

Singaporessa vihdoin

Täällä sitä nyt vihdoin ollaan, kuumassa ja kosteassa Singaporessa. 13 h 40 min kestäneen lennon jälkeen saavuin tänne vihdoin eilen illalla kuuden jälkeen. Lento meni hyvin, vaikka olikin pitkä, ja osa matkalukemisesta jäi jopa lukematta. Sain nukuttua koneessa ehkä n. neljä tuntia, tosin pätkissä. Lentokentällä minua ja kolmea ruotsalaista poikaa (Rickard, Mikael ja David)vastassa oli vietnamilainen poika, joka opiskelee NUS:ssa. Kahdella taksilla saavuttiin kampukselle ja tänne Prince George's Park Residencesiin (PGPR), missä kaikilla oli majoitus. Check-in onnistui hyvin, vaikka toimisto olikin jo kiinni, ja sitten pääsin huoneeseeni. Aika pieni ja kuumahan tämä on, kalustuksena sänky, kaappi, pöytä ja kattotuuletin (onneksi). Keittiön, vessat ja suihkut jaan 15 muun asukkaan kanssa. Ilmastointi tekisi kyllä hyvää, mutta kyllä täällä pärjää, kun pitää ikkunan auki ja tuulettimen päällä. WC ja suihkutkin on ok.

Kun olin vienyt tavarat huoneeseeni ja siistiytynyt pikaisesti hiukan mentiin (minä+se vietnamilainen+ruotsalaiset) illalliselle kanttiiniin. Siellä on useita myyntikojuja (esim.kiinalaista ruokaa, japanilaista ruokaa, nuudeleita, juomia, länsimaista ruokaa jne) ja niistä sitten voi käydä mistä vaan ostamassa ruokaa. Ostin japanilaisesta chicken teriyaki-annoksen, hintaa taisi olla 3,50 dollaria, eli puolet siitä euroissa. Halpaa siis on. Annoksen mukana tuli syömistä varten tosin vain puikot, mutta vietnamilainen oppaamme kipaisi meille jostain toisesta kojusta ystävällisesti haarukat nähtyään meidän pohjoismaalaisten hämmentyneet ilmeet. Tuntui aika nololta kyllä, joten pitänee opetella syömään puikoilla piakkoin. Oppaamme näytti meille myös missä PGPR:n supermarket on. Se on kyllä mukamas minimarket, mutta pieneen tilaan on kyllä saatu mahtumaan suunnilleen samanverran valikoimaa kuin Rantasalmen K-marketiin. Tai oikeastaan enemmänkin.

Aikaerosta ei ole ainakaan vielä tarvinnut kärsiä, koska olin niin väsynyt lennon jälkeen, että nukkumaanmeno kohtuulliseen aikaan onnistui. Unikin taisi ennen puoltayötä tulla, vaikka patja oli kova. Aamulla heräsin ensimmäisen kerran seitsemän aikoihin, kun aurinko nousi, ja läheisestä puista alkoi kuulua kova sirkutus. Se tosin vaimeni hetken kuluttua ja nukuin vielä puoli kymmeneen. Suihkun jälkeen lähdin ostamaan kaupasta aamupalaa, mutta enpä sitä sitten ehtinyt syömään, kun oppaamme ja ruotsalaiset pojat olivat lähdössä ostamaan kännykkään pre paid-korttia ja olin eilisiltana sanonut tulevani mukaan. Lisäksi seuraan liittyi kaksi hollantilaista tyttöä, Eva ja Manush (?). Emme sitten sitä korttia kyllä saaneet ostettua, koska SingTelin toimisto on loman ajan kiinni ja Starhubin on toisaalla. Sen sijaan käytiin jonottamassa jossain oppilasasiatoimistossa, kun osa maksoi jo vuokransa (minä en voinut, koska sain laskun vasta myöhemmin tänään, mutta tiedänpä maanantaina, missä sen voi tehdä). Lounaan jälkeen (syötiin Subwayssa, aika samalta maistui kuin kotonakin, vaikka halvempaa oli) tultiin takaisin PGPR:n, josta lähdettiinkin sitten järjestetylle kampuskierrokselle. Kierros oli kyllä aika turha, mutta ehdinpä kokea ensimmäisen sadekuuroni täällä. Päivän saldo: tavattu monta uutta ihmistä; haettu asunnon lasku; saatu selville, missä se maksetaan; saatu selville, missä on uima-allas; tutustuttu kirjastoon ja kampukseen.

Pitää vielä kertoa taksimatkasta tänne silloin eilen illalla. Mitä ehdin nähdä Singaporesta, niin hienolta näytti: melko paljon vihreää (palmuja jne) ja korkeita taloja. Taksikuski oli kiinalainen ja hyvin puhelias, kertoi mielipiteensä Singaporesta aika kärkkäästi. Kun kuuli, että olen suomalainen, alkoi heti selittää, miten hyvä puhelin Nokia on, ja Motorola ihan tosi huono. Ja ensimmäistä kertaa näin kuun sellaisena kuin joskus kuvissa ja maalauksissa: sirppi makaa ihan selällään, silleen U:n muotoisesti!

Kuumahan täällä on, tuntuu aika samalta kuin saunassa. Kosteudesta ja lämmöstä kertonee jotain se, että kun nousin tänään ilmastoidusta bussista (jotka liikkuu ilmaiseksi ympäri kampusta) silmälasit huurtui täysin. Toimistoissa jne ilmastoiduissa sisätiloissa onkin sitten taas kylmä, mikä on kyllä mukavaa vaihtelua kuumuuden jälkeen, mutta toisaalta ei varmaankaan kovin hyväksi terveydelle tuollainen nopea ja jatkuva lämpötilanvaihtelu. Mutta toisaalta kuumuus ei jotenkin tunnu yhtä pahalta kuin joskus Suomessa, kun aurinko paahtaa suoraan. Kai se johtuu sekä kosteudesta, että siitä että täällä on tosi suuri osa jalkakäytävistä jne katettu ja varjoa löytyy kyllä.

Kampus on siis iso, ja niin on PGPR:kin. Mikäli oikein muistan, niin pelkästään tässä PGPR:ssa on vajaa 3000 asuntoa. Mun asunnolta on ehkä parisataa metriä PGPR:n pääsisäänkäynnille ja bussipysäkille, josta pääsee siis ilmastoiduilla ilmaisilla busseilla ympäri kampusta. Business schooliin menee sillä vaan pari minuuttia. Ja silti paikalliset on sitä mieltä, että mun asunto on kaukana pääsisäänkäynnistä, ja että mun pitää valitettavasti herätä aikaisin, että ehdin kouluun! Kai se johtuu siitä, ettei ihmiset täällä niin paljon kuumuuden takia ehkä kävele, niin ei ole tottunut pitempiin koulumatkoihin.

Vaikka englanti on täällä yksi virallisista kielistä ja kaikki sitä ymmärtää ja puhuu, niin toistaiseksi kyllä eurooppalaiset vaihto-oppilaat on kaikki puhuneet parempaa englantia kuin paikalliset. Tai ehkä mun on vaan helpompi ymmärtää niitä, kun on tuttu aksentti. Eurooppalaisena (tai amerikkalaisittan kaukasialaisena) täällä kyllä erottuu joukosta heti, kun on kaikkia pidempikin. Ruotsalaispojilla on ollut ongelmia suihkun kanssa, kun ovat mua vielä päätä pidempiä. Monet kyllä tuleekin sitten kysymään, mistä olen kotoisin; yleisin arvaus on Australia. Sitten kun kuulevat, että Suomesta, niin kommentteina on, että "täällä on varmasti ihan erilaista" ja "täällä täytyy olla sulle tosi kuuma". No, molemmat on kyllä totta.

Huomenna aion mennä keskustaan shoppailemaan. Tarvitsen ainakin digikameran (että saatte sitten nähdä kuviakin) ja suihkusaippuaa. Suihkusaippuaa sais tosta pikkukaupastakin (kuten myös mm. adaptereita, verkkopiuhoja, ruokaa, juomaa, tyynyjä, petivaatteita, pyyhkeitä, panadolia, sinitarraa, kirjotustarvikkeita jne), mutta musta on kivempi valita isommasta valikoimasta. Keskustaan tästä pääsee, kun menee ensin sillä ilmasella bussilla reilu viis minuuttia pysäkille, josta menee bussi 95 (tms) metroasemalle, ja sitten metrolla. Metroasemalta ostan sitten kortin, jolla voi kulkea julkisissa liikennevälineissä ja johon voi ladata rahaa. Olishan tässä ollut tänäkin iltana vielä aikaa lähteä keskustaan, mutta en oikeen jaksanut. Aion sen sijaan käydä etsimässä pyykkihuoneen ja postilaatikot ja ostamassa lisää juomista. Ja ehkä kokeilla Skypeä Tapanin kanssa. Joten lisää taas joskus lähiaikoina.

Matkakuume kasvaa

Olen siis lähdössä Singaporeen 26.7. ja tarkoituksena on kirjoitella tähän blogiin kuulumisistani paikanpäällä, jotta kaikkien kiinnostuneiden on helpompi seurata elämääni vaihdossa. Aion myös lisäillä valokuvia, kunhan saan hankituksi digikameran. Kirjoituksiani saa ja pitääkin kommentoida, jonka pääsee tekemään tuolta kirjoituksen alapuolelta comments-linkistä. Kaikki blogissa näkyvät ajat ovat Singaporen aikaa, eli 8 tuntia Greenwichiä edellä (+5 tuntia Suomen aikaan kesällä, +6 talvella) ellei toisin mainittu. Kirjoituksen yläreunasta näkyy kirjoituspäivämäärä ja alhaalta kirjoitusaika.

Koska minulta on kyselty, miksi päätin lähteä vaihtoon juuri Singaporeen, listaan tähän nyt ne tärkeimmät syyt. Eivät ole numeroinnista huolimatta missään tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä, missä tulevat juuri nyt mieleen.

1. Olen aina halunnut vaihtoon jonnekin kauas, jonnekin, mihin muuten ei ehkä tulisi mentyä kuin lomalle. Kauas lähtemistä tukee myös se, että saan matkani rahoittamiseen melko hyvin apurahoja - kannattaa siis mennä kauemmas, kun kerrankin on mahdollisuus. Eurooppaa vaihtokohteena en edes harkinnut. Australia on ollut pitkäaikainen unelmani, mutta koska siellä ei koulullamme ole yhteistyöyliopistoja, hylkäsin sen vaihtoehdon. Olin pitkään harkinnut myös Kanadaa, mutta jo ensimmäisen kerran mahdollisten vaihtoyliopistojen listan nähdessäni huomasin, että Singapore kiehtoo minua ajatuksena.

2. Halusin jotain erilaista - mutta ei kuitenkaan liian erilaista. Singapore kuulostaa suomalaiselle eksoottiselta kohteelta, mutta on loppujen lopuksi hyvin "helppo" vaihtoehto mm. siksi että englanti on yksi virallisista kielistä ja opetuskielenä yliopistossa.

3. Olen asunut koko ikäni pienillä paikkakunnilla: Rantasalmella (vajaa 5 000 asukasta), Savonlinnassa (n.30 000 asukasta) ja Mikkelissä (n.50 000 asukasta). Suurin kaupunki, jossa olen pelkkiä lomamatkoja pitempiä aikoja oleskellut on Oulu, jossa asukkaita on jotain 100 000. Olen siis myös nuoresta asti haaveillut pääseväni asumaan oikeassa suurkaupungissa, ja Singaporessahan asukkaita on n. 4,5 miljoonaa.

4. Päätökseeni kieltämättä vaikutti myös koulun maine. National University of Singapore on Aasian, ja samalla koko maailman parhaita yliopistoja. Esimerkiksi Times on rankannut yliopiston maailman 22. parhaaksi ja Aasian 3.parhaaksi. Lisäksi tulee tietysti myös Singaporen itsensä maine business-kaupunkina.

On niitä sitten muita pienempiäkin syitä, miksi Singapore vain kiehtoo minua. Siirtomaamenneisyys, maine erittäin tiukkana ja järjestelmällisenä paikkana (kukapa ei olisi kuullut maasta, jossa purukumi on kielletty kokonaan?!), eksoottinen sijainti, helppo matkustella naapurimaihin jne. Odotan siis lähtöä jo innolla, mutta kyllä jännittääkin hirveästi!