Täydellinen kyllästyminen paikallisiin ryhmätöihin

Minä. En. Jaksa. Enää. Nyt tuli siis aivan täydellinen kyllästyminen näiden ryhmätyöjuttuihin. Olen kiltisti niellyt sen, että yhtä ryhmätyötä varten pitää tavata pari kertaa viikossa koko lukukauden ajan, kun Mikkelissä totuin siihen, että kaksi-kolme tapaamista/ryhmätyö riittää. Olen ystävällisesti hymyillyt, kun kukaan muu kuin minä ei saavu paikalle ajoissa, ja koko ryhmä on ensi kertaa koolla n.puolitoista tuntia alkamisajasta, jolloin ensimmäisten pitää alkaa jo kiirehtiä seuraaviin kokouksiin. Olen istunut kärsivällisesti läpi kolmen tunnin tapaamiset, joissa ei saada aikaan edes sitä, mihin Suomessa olen tottunut käyttämään korkeintaan tunnin. Mutta nyt vaan ei jaksa enää. Onneksi tätä kestää enää pari viikkoa, tai oikeastaan reilu viikko. Sitten pitäisi ryhmätöiden alkaa olla ohi.

Ja miksikö kyllästyminen tuli juuri nyt? No, pari ryhmätöihin liittyvää juttua vaan katkaisi kamelin selän. Se pienempi juttu oli se, että yhden ryhmätyömme palautuspäivä on keskiviikkona, ja sitä on aika paljon vielä tekemättä. Niinpä yksi jäsenistämme ilmoitti tänään, että olisi huomenna suotavaa mennä tekemään ryhmätyötä yhdessä tuntien jälkeen ryhmätyötilaan. Eipä siinä mitään, mutta kun ilmoituksessa käskettiin ottaa omat läppärit mukaan, että "voidaan sitten kaikki työskennellä erikseen". Jos me kerran työskennellään kaikki erikseen, niin minkä ihmeen takia sillon pitää mennä yhdessä johonkin? Kun sitäpaitsi työt on jo aika hyvin jaettu (minä ainakin tiedän osani) ja kaikki pääkohdat keskusteltu, niin mitä lisäarvoa tuo se, että istutaan kaikki omilla koneillamme kirjoittamassa samassa meluisessa ryhmätyötilassa? Mun on ainakin helpompi kirjottaa yksin omassa rauhassa, ei tule houkutusta jutellakaan. Aionkin siis kirjoittaa osani aamupäivällä täällä ja mennä sitten iltapäivällä katsomaan, onko ryhmätyöskentelyssä mitään järkeä. Eihän ne tiedä, ettei mulla ole tunteja. Joojoo, ilkeää, mutta kun mä en kertakaikkiaan enää käsitä, mihin näitä kaikkia viittätuhatta eri tapaamista tarvitaan.

Toinen ja tänään huomattavasti ärsyttävämpi juttu on sitten paikallisten powerpoint-taidot. Näillä on tapana tunkea muutaman minuutin esitykseen niin suuri määrä slideja, että katsoja ei ikinä ehdi lukea niitä kaikkia kun mennään jo eteenpäin. Sen lisäksi slideissa pitää olla joku erikoishieno netistä etsitty tausta, paljon animaatioita ja jokainen slide täynnä tekstiä. Eikö näille ole tosiaankaan opetettu mitään powerpointin järkevästä käytöstä? Tänään sitten yritin tehdä omia slidejani valmiiksi tehdyn mallin mukaan. Olin tulla hulluksi. Ensinnäkin se ensimmäisten slidejen tekijä oli tehnyt itselleen kymmenen slideä kolmen minuutin osaansa varten! Kymmenen! En ymmärrä, miten se luulee, että kukaan niitä ehtii lukea. Toiseksi, ne slidet oli niin täynnä kaikenlaista wordartia ja erikoisjuttua ja -efektiä, että sain hiki hatussa oikeasti yrittää saada sinne niitä omia juttujani. Mulle olis riittänyt kolme slidea, mutta ryhmätyökaverini halusi mun laittavan sinne myös yhden taulukon, jonka sain melkoisella vaivalla lisättyä sinne kaiken ylimääräisen sälän keskelle. Sain vihdoin homman tehtyä ja siirsin slidet nettiin, ja mitä tapahtuukaan? Klo. 23.30 eräs ryhmätyökavereistani ystävällisesti kertoo, että hän kyllä tarkoitti mun osaani toisenlaisia otsikoita, mun pallukat oli väärän väärisiä ja mun taulukko näyttää väärältä. No, taulukkojutun olin arvannut, koska käytän Open Officea, ja sanoin, etten pääse käyttämään oikeaa powerpointtia ennen huomista iltapäivää. Muut vaihdoin kiltisti, vaikka yleensä tälläiset muokkaukset on sen tehtävä, joka ne slidet yhdistää. Kävi yllättävän kivuttomasti. Mutta kun sitten tuli ehdotus, että voisin lisätä esitykseeni myös taulukot raportin liitteistä C ja D, niin kieltäydyin. Mulla on aikaa kolme minuuttia, joka muutenkin on kauhean vähän sen mun asian esittämiseen ja siihen on jo ahdettu yksi taulukko. Ymmärtääköhän nää täällä ollenkaan, että yleisön pitäisi myös ehtiä katsoa niitä taulukoita vähän aikaa, että ehtisivät käsittää, mitä niissä näytetään? Olen melkein jokaisessa esityksessä jota olen täällä seurannut, turhautunut siihen etten ehdi lukea asioita ja katsoa taulukoita, kun mennään jo eteenpäin. Joten ei, en suostu tekemään sitä itse.

Joo, mun tekisi todellakin mieli pitää paikallisille oppitunnit (ellei kokonaiset kurssit) seuraavista aiheista:
1. Miten työskennellään ryhmässä tehokkaasti ja aikaa tuhlaamatta. Tähän sisältyisi mm. sellaiset aiheet kuin "kuinka saavut tapaamiseen ajoissa", "kuinka saavut tapaamiseen joka kerta, niin että ryhmä voi joskus saada jotain aikaankin kun enemmän kuin kaksi ihmistä on paikalla", "kuinka päätät asioista 15 minuutissa kolmen tunnin sijaan" ja "kuinka työskentelet oman osasi parissa ihan yksin ilman ketään istumassa vierellä tekemässä omaa osaansa".
2. Miten PowerPointia käytetään tehokkaasti esityksessä. Sisältäisi mm. aiheet "kuinka kauan aikaa yleisö tarvitsee yhden sliden lukemiseen, erityisesti jos siinä on taulukko tai kuvaaja", "kuinka paljon yhdelle slidelle voi kirjoittaa tekstiä niin, että yleisö ehtii lukea sen siinä kahdessa sekunnissa, joka sinulla on aikaa näyttää sitä", "kuinka suunnittelet esityksesi niin, ettei aika lopu aina kesken kun olet vasta puolivälissä slidejasi", "kuinka tehdään PowerPoint-esitys ilman turhia animaatioita ja erikoistaustoja" ja "kuinka muualla maailmassa ihmiset saavat viestinsä tehokkaammin läpi, vaikka käyttävät yksinkertaista taustaa, vähän animaatioita, vähemmän tekstiä per slide ja vähemmän slideja".

Nojoo, tästä tuli varsinainen valituspostaus tänään, oikea rant. Ymmärrän, että on kulttuurieroja ja niitä pitää ymmärtää ja ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä asiat ja niin edelleen. Ja ymmärrän, että olen nyt täysin stereotyyppinen pohjoismaalainen, joka haluaa sanoa asiat suoraan ja saada hommat tehdyksi ilman kiertelyjä. Mutta kun nyt vaan ottaa päähän tälläinen pelleily. Ei tarviis vääntää niitä ryhmätöitä kuuteen asti aamulla ja itkeä, miten on rankkaa yliopistossa opiskelu Singaporessa, jos osaisitte vähän järjestää aikanne tehokkaammin. Nih.

Ja anteeksi kaikille lukijoille, oli vaan pakko saada valittaa jollekin. Nyt tuntuu jo paremmalta.