Joulunodotusta, valtiovierailu ja valokuva

Ensiksi kommentointia kommentteihin, tai Lotalle siis lähinnä. Tokion korvaajaa mietitään edelleen, ja lisätietoja tulee, kun jotain päätetään. Mitä tulee jouluun, niin ehdottomasti tunnustaudun jouluihmiseksi ja Suomessa yleensä odotankin joulua innokkaasti siitä lähtien kun nään ensimmäiset lumihiutaleet. Täällä taas tunnelmaan virittäytymistä vähän latistaa tuo säätila, aivot ei ollenkaan meinaa hyväksyä että joulu tulee, kun lämpötila pysyy siinä kolmessakymmenessä ja joulutavaroita penkoo topissa, hameessa ja sandaaleissa. Olen kyllä täälläkin joulua odottanut innokkaasti jo jonkin aikaa, nyt tosin alkaa into vähän hälvetä, kun tajuaa että sittenhän täältä pitää lähteä pois. Kuukauden päästä olen jo kotona, tai oikeastaan Tallinnassa viimeisiä joululahjahankintoja tekemässä. Juuri kun olen päässyt yli kulttuurishokista ja alan todella tottua Singaporeen, pois on lähdettävä. Mutta tästä aiheesta aion kirjoittaa vielä erillisen postauksen jossain vaiheessa, takaisin siis joulunodotukseen. Katselin tässä juuri netistä, että pitääpä käydä viikonloppuna tai ensi viikolla katsomassa yhdessä ostoskeskuksessa, mikä on paikallisten käsitys joulupukista, -muorista ja tontuista. Sitäpaitsi siellä voisi voittaa kahden hengen matkan katsomaan joulupukkia, mihinpä muualle kuin Suomeen! Samanlaisen kilpailun näin tänään myös paikallisessa talviaiheisessa sprite-pullossa. Kauneimmat joululaulut jää auttamatta tänä vuonna väliin Singaporen ja Tallinnan-matkan takia, mutta päätin jo, että se oikeuttaa minut ottamaan Rantasalmi-Helsinki ja Helsinki-Alavus automatkoille mukaan joulumusiikkia ja hoilaamaan mukana. Tapani-parka, toivottavasti se on vielä niin onnessaan mun kotiinpaluusta, että kestää mitä tahansa. Alavus-Rantasalmi välin saankin sitten hoilata itsekseni ja niin kovaa kuin huvittaa! Huomasin myös mainoksen, että reilun viikon päästä olis tanskalaisella merimieskirkolla tanskalaiset joulumyyjäiset, mutta mulla on just sinä päivänä koe pahasti keskellä päivää, joten en sinne ennätä. Niin, ja kommentoinnista vielä sen verran, että kommentoikaa ihmeessä! Odotan nimittäin kommentteja aina innolla, ne on vähän ku kirjeen sais!

Tässä pari päivää sitten tuli sähköpostiin viesti, että torstaina 16.11. (eli tänään siis) on kampuksella Tärkeä Tapahtuma, jonka takia on poliisit ohjaamassa liikennettä ja osa teistä/parkkipaikoista suljettu. Ihmettelin vähän, kun ei tarkemmin kerrottu, että mikä se niin Tärkeä Tapahtuma on. Tänään sitten kuulin: herra George W.Bush on valtiovierailulla Singaporessa (kun Singapore on ollut niin kiva kumppani USAlle ja tukenut sotatoimia tms) ja pitää yliopistolla puheen. Ei tietenkään opiskelijoille, varmaan vaan joillekin hienoimmille professoreille tms. Tarkistin asian vielä netistä, ja kyllä vaan: Bush on useammankin uutislähteen mukaan tekemässä valtiovierailukierrosta Kaakkois-Aasiassa ja yksi lähde mainitsi jopa tämän yliopistopuheen. Nytpä tuolla taivaalla onkin viimeset puoli tuntia pörrännyt helikopteri ympäriinsä, varmaankin liittyy asiaan. Olen siis päässyt kahden, ellen jopa yhden kilometrin säteelle Bushista. Ottaen huomioon maailmantilanteen, ei luulisi olevan se maailman turvallisin paikka. Toisaalta, saman asian huomioonottaen saattaa nimenomaan olla se maailman turvallisin paikka. Ketä nyt USA:ssa muuten kauheesti kiinnostas, jos joku keksis räjäyttää vaikkapa Orchard Roadilla yhden metroaseman, mutta jos Bush on maassa, niin eiköhän ole turvatoimet tiukentunu. Mutta olispa muuten mainio kohde nyt tämä terroristeille, pääsis yhdellä kertaa eroon niin Bushista ku suuresta joukosta saastunutta, länsimaalaisittain ajattelevaa nykynuorisoa. Taitaa olla nää paikalliset muslimitkin liian vapaamielisiä kiihkoilijoille, kun eivät pukeudu kokomustaan. Sitäpaitsi tulis paljon julkisuutta, kun kaikki kauhistelis nuorten ihmisten tappamista. Ja älymystöhän se on joka vallankumouksessa ensin tuhottava...

No, tulipas mietittyä synkkiä. Loppuun laitankin sitten kuvan taas yhdestä ryhmätyöryhmästäni. Tänään oli Asia Pacific Business and Societyn viimenen luento ja pyysin ryhmäni tytöt samaan kuvaan kanssani. Tosi kivoja ja ystävällisiä ovat olleet mua kohtaan. Ainakin alustavien arvioiden mukaan olis myös ihan kiva arvosana odotettavissa meidän lapsityövoimaa Intiassa käsitelleestä ryhmätyöstä.



Vasemmalta Deborah, Wei San, Sirje, Xin Yi ja Jasmine. Joko alatte ymmärtää, miksi täällä tuntee toisinaan olonsa varsin isoksi ja vaaleaksi?