Shoppailua poikaseurassa

Olin jo päättänyt alustavasti lähteä tänäänkin Orchardille katselemaan ensimmäisen adventin menoa ja meininkiä, kun aamulla suihkusta tullessani ehdin juuri kuulla puhelimeni lopettavan soimisen. Tuanhan se oli ollut, ja soitin tietysti heti takaisin. Hän pyysi minua shoppailemaan itsensä ja ystävänsä kanssa, ja sehän sopi minulle mainiosti, kun oli kerran alunperinkin ollut suunnitelmissa. Alkuiltapäivästä suunnattiinkin siis Tuanin ja hänen mauritiuslaisen ystävänsä kanssa kohti Plaza Singapuraa, tosin minulle tavallisesta poiketen bussilla. En tiennyt, että niin läheltä PGP:tä pääsee niin helposti bussilla Orchardille, olisi säästänyt multa aika paljon aikaa monesti. Toisaalta, osaanpahan käyttää mahdollisuutta hyväksi nyt vielä viimeisen viikon ajan.

Plaza Singapurassa kierreltiin kauppoja ja Tuanin ystävä osti itselleen housut. Syötiin Kopitiamissa (riisiä ja satayta indonesialaisesta kojusta) ja käytiin korjauttamassa Tuanin kello Raffles Linkissä. Kyllä muuten poikia huvitti, kun minä tiesin heitä paremmin, missä mikäkin ostoskeskus on ja miten sinne metrolla parhaiten pääsee, vaikka olen ollut täällä vähemmän aikaa. Nauroin vain, että kyllähän mun nyt tyttönä tollaset pitää tietää, onhan mulla ollut jo yli neljä kuukautta aikaa oppia :).

Lopuksi Tuanin ystävä halusi vielä käydä ostamassa matkamuistoja Chinatownista, josta otimme lopuksi bussin takaisin lähelle PGP:tä. Opin siis kaksi ihan uutta bussireittiä tänään! Itse en ostanut mitään, en oikein osaa shoppailla vieraiden ihmisten seurassa. Toisaalta olen kaikki joululahjat jne jo ostanutkin, mitään ei ole enää pakko hankkia. Alan olla aika "valmis" Singaporen suhteen, kaikki alkaa olla nähty ja tehty. Sentosalla aion vielä viimeisen kerran käydä joku päivä. Ja niin, olisihan se hyvä aloittaa siivoaminen ja pakkauskin pikapuoliin...

Mitä muuten tulee tuohon Jonin pelkoon mun mustaksi muuttumisesta, niin ei se aivan perusteeton ole ;). Näin nimittäin viikolla ensimmäistä kertaa paikallisen naisen, jonka sääret oli vaaleammat kuin mun. Yleensä kellään ei ole mun sääriä valkoisempia, kun Suomessa pitäydyn niin tiukasti farkuissa, mutta täällä on tullut tuota hametta pidettyä aika paljon. Kyseisellä naisella olikin aurinkovarjo tiukasti suojaamassa paahteelta, joten taisi muutenkin pitää tarkkaa huolta vaaleasta hipiästään. Ja minä kun taas yritän saada epätoivoisesti edes jonkinlaista väriä pintaan ennen paluuta...