Ongelmallinen lahja ja illanvietto
Ensiksi kiitos Mareikelle. Minä olen nimittäin tiennyt uutisen jo jonkin aikaa, ja alkoi käydä enenevässä määrin hankalaksi väistellä äidin ja Lotan kysymyksiä siitä, mitä Marille kuuluu. Silmät kirkkaina yritin väittää, etten tiedä mitään. Nytpä on sekin ohi ja voin intoilla uutisesta yhdessä muiden kanssa.
Eilen kävivät sitten tarkastamassa huoneen. Tarkastusajaksi oli sovittu 14.15, mutta niinpä ne vaan koputteli ovella jo puolenpäivän aikoihin. Onneksi en ollut mihinkään ehtinyt lähteä. Itse tarkastus kestikin kokonaista pari minuuttia, lähinnä se katsoi päältäpäin, etten ole mitään rikkonut tai varastanut.
Tuan lähti eilen joululomaksi kotiinsa Vietnamiin, joten jätettiin toisillemme hyvästit. Itseasiassa hänellä oli minulle lahja, joka nyt aiheuttaakin pienen ongelman. Lahja on nimittäin tuulikello (ei se ongelma), jonka yläosa muistuttaa laivaa, ja jossa lukee "the blessings of the lord" (sic) eli suunnilleen "herran siunausta"(nimenomaan se ongelma). Minä kun en ole oikein sen tyyppinen ihminen, joka sisustaa millään uskonnollisella... Itseasiassahan tuossa taidetaan nyt toivottaa kyllä minkä tahansa aatelisherran siunausta, mutta tarkoituksena lienee kuitenkin ollut viitata Jumalaan. Joo, esine ei ole muutenkaan kaunis, joten en nyt tiedä, mitä sillä teen. En uskalla jättää sitä muiden poimittavaksi tänne, koska Tuan saattaisi nähdä sen ja tunnistaa. Toisaalta en myöskään haluaisi raahata sitä ylimääräisenä painona Suomeenkaan, kun tiedän, etten sitä tule esille laittamaan. Itseasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun saan noin täysin oman makuni vastaisen lahjan, joten ei ole oikein kokemusta tällaisessa tilanteessa toimimisesta.
Iltapäivällä aloittelin pakkaamista ja kirjoitin pari työhakemusta. Puoli seitsemältä oltiin sovittu tapaaminen siellä City Hallin asemalla, ja tapani mukaan olin tietysti paikalla hyvissä ajoin. Jotenkin onnistuin tungoksesta löytämään Jillin, jonka kanssa käveltiin Suntec Cityyn tapaamaan Ryania. Ryan oli käynyt ostamassa Toys'R'Usista siskon- tai veljentytölleen (englanti ei tee eroa) synttärilahjan, ja ostanut samalla meille tytöille (minä, Jill, Christie) pehmoleluruusut. Suloista :) Mun punainen plyysiruusuni odottaa nyt matkalaukussa. Ruokapaikaksi valittiin Crystal Jade Kitchen-niminen kiinalainen, ja annoin Jillin ja Ryanin hoitaa tilaamisen. Juomaksi tilasivat krysanteemiteetä ja ruuaksi congeeta, eli riisipuuroa, paistettua riisiä, paahdettua ankkaa ja kampasimpukoita. Puuro oli siis suolainen lisäke, ja maistui riisipuurolta, johon on laitettu oikein runsas voisilmä. Enpä muuten tiennyt noita simpukoita syödessäni, mitä ne on. Mereneläviksi tiesin, mutta piti nyt tarkistaa netistä, mitä oikeastaan söinkään. Ruokailuvälineinä oli muuten alunperin pelkät puikot, ja vaikka olisin niilläkin selvinnyt, näytti syömiseni ilmeisesti aika kauhealta, koska Jill ja Ryan halusivat välttämättä pyytää minulle haarukan ja lusikan...
Syötyämme liittyi seuraan Christie ja lähdimme odottelemaan Zi Yangia, joka oli töissä. Sitten suuntasimme Clarke Quayhin, jossa menimme Brewerkz-nimiseen baariin. Paikka oli nimenomaan erikoistunut oluisiin, ja siellä oli niillä ihan oma minipanimokin. Helmiä sioille minun tapauksessani, valitettavasti. Tilattiin juotavat, ja tietysti ruokaakin, koska Christie ja Zi Yang eivät olleet syöneet. Ne naposteltavat oli vaan tarkotettu koko pöydälle, ja niiden loppuessa tilattiin vielä lisää...Tuli syötyä valkosipuliranskalaisia, mustekalarenkaita, jotain friteerattuja pikkukaloja, nachoja guacamolen ja salsan kanssa, ja sitten oli vielä jotain sieniäkin. Jotenkin niin singaporelaista siirtyä illallispöydästä toiseen paikkaan syömään :). Ihmeteltyäni, että juurihan me syötiin, sain selitykseksi että "ei voi juoda ilman syötävää", josta äiti varmasti on samaa mieltä. Mä join jonkinlaista hedelmäolutta, jonka piti muka maistua kirsikalle, mutta mun mielestä se maistui vaan tavallista vähemmän katkeralle oluelle. Ehkä siitä joku enemmän juova olis sen kirsikan maun erottanu sitten.
Oli kyllä kiva ilta. Juteltiin kaikenlaista ihmissuhteista ja muusta. Itseasiassa yhdessä vaiheessa iltaa oltiin minä ja Ryan niin eri mieltä aiheesta "esiaviollinen seksi", että oli pakko lopettaa keskustelu, kun kävi täysin selväksi, että kumpikaan ei vaan tule ymmärtämään toisen näkökantaa, vaikka miten selittäis. Halusivat muuten nähdä Tapanista kuvan, ja mulla sellainen sattuikin kännykässä olemaan. Olivat kovasti sitä mieltä, että Tapani on hyvännäköinen ("me ei sanota tätä vaan sun takia") ja näyttää itseasiassa Josh Hartnettilta. On kuulemma sellainen "luotettava, mutta hyvännäköinen"-look. Eipä ole kyllä aiemmin tullut Josh Hartnett mieleen, muttei tuo Tapani kovin pahoillaan tuntunut vertauksesta olevan. Illan päätyttyä Christie oli vielä ystävällinen ja heitti mut autolla kämpälle, koska kello oli jo yli puolenyön.
Eilen kävivät sitten tarkastamassa huoneen. Tarkastusajaksi oli sovittu 14.15, mutta niinpä ne vaan koputteli ovella jo puolenpäivän aikoihin. Onneksi en ollut mihinkään ehtinyt lähteä. Itse tarkastus kestikin kokonaista pari minuuttia, lähinnä se katsoi päältäpäin, etten ole mitään rikkonut tai varastanut.
Tuan lähti eilen joululomaksi kotiinsa Vietnamiin, joten jätettiin toisillemme hyvästit. Itseasiassa hänellä oli minulle lahja, joka nyt aiheuttaakin pienen ongelman. Lahja on nimittäin tuulikello (ei se ongelma), jonka yläosa muistuttaa laivaa, ja jossa lukee "the blessings of the lord" (sic) eli suunnilleen "herran siunausta"(nimenomaan se ongelma). Minä kun en ole oikein sen tyyppinen ihminen, joka sisustaa millään uskonnollisella... Itseasiassahan tuossa taidetaan nyt toivottaa kyllä minkä tahansa aatelisherran siunausta, mutta tarkoituksena lienee kuitenkin ollut viitata Jumalaan. Joo, esine ei ole muutenkaan kaunis, joten en nyt tiedä, mitä sillä teen. En uskalla jättää sitä muiden poimittavaksi tänne, koska Tuan saattaisi nähdä sen ja tunnistaa. Toisaalta en myöskään haluaisi raahata sitä ylimääräisenä painona Suomeenkaan, kun tiedän, etten sitä tule esille laittamaan. Itseasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun saan noin täysin oman makuni vastaisen lahjan, joten ei ole oikein kokemusta tällaisessa tilanteessa toimimisesta.
Iltapäivällä aloittelin pakkaamista ja kirjoitin pari työhakemusta. Puoli seitsemältä oltiin sovittu tapaaminen siellä City Hallin asemalla, ja tapani mukaan olin tietysti paikalla hyvissä ajoin. Jotenkin onnistuin tungoksesta löytämään Jillin, jonka kanssa käveltiin Suntec Cityyn tapaamaan Ryania. Ryan oli käynyt ostamassa Toys'R'Usista siskon- tai veljentytölleen (englanti ei tee eroa) synttärilahjan, ja ostanut samalla meille tytöille (minä, Jill, Christie) pehmoleluruusut. Suloista :) Mun punainen plyysiruusuni odottaa nyt matkalaukussa. Ruokapaikaksi valittiin Crystal Jade Kitchen-niminen kiinalainen, ja annoin Jillin ja Ryanin hoitaa tilaamisen. Juomaksi tilasivat krysanteemiteetä ja ruuaksi congeeta, eli riisipuuroa, paistettua riisiä, paahdettua ankkaa ja kampasimpukoita. Puuro oli siis suolainen lisäke, ja maistui riisipuurolta, johon on laitettu oikein runsas voisilmä. Enpä muuten tiennyt noita simpukoita syödessäni, mitä ne on. Mereneläviksi tiesin, mutta piti nyt tarkistaa netistä, mitä oikeastaan söinkään. Ruokailuvälineinä oli muuten alunperin pelkät puikot, ja vaikka olisin niilläkin selvinnyt, näytti syömiseni ilmeisesti aika kauhealta, koska Jill ja Ryan halusivat välttämättä pyytää minulle haarukan ja lusikan...
Syötyämme liittyi seuraan Christie ja lähdimme odottelemaan Zi Yangia, joka oli töissä. Sitten suuntasimme Clarke Quayhin, jossa menimme Brewerkz-nimiseen baariin. Paikka oli nimenomaan erikoistunut oluisiin, ja siellä oli niillä ihan oma minipanimokin. Helmiä sioille minun tapauksessani, valitettavasti. Tilattiin juotavat, ja tietysti ruokaakin, koska Christie ja Zi Yang eivät olleet syöneet. Ne naposteltavat oli vaan tarkotettu koko pöydälle, ja niiden loppuessa tilattiin vielä lisää...Tuli syötyä valkosipuliranskalaisia, mustekalarenkaita, jotain friteerattuja pikkukaloja, nachoja guacamolen ja salsan kanssa, ja sitten oli vielä jotain sieniäkin. Jotenkin niin singaporelaista siirtyä illallispöydästä toiseen paikkaan syömään :). Ihmeteltyäni, että juurihan me syötiin, sain selitykseksi että "ei voi juoda ilman syötävää", josta äiti varmasti on samaa mieltä. Mä join jonkinlaista hedelmäolutta, jonka piti muka maistua kirsikalle, mutta mun mielestä se maistui vaan tavallista vähemmän katkeralle oluelle. Ehkä siitä joku enemmän juova olis sen kirsikan maun erottanu sitten.
Oli kyllä kiva ilta. Juteltiin kaikenlaista ihmissuhteista ja muusta. Itseasiassa yhdessä vaiheessa iltaa oltiin minä ja Ryan niin eri mieltä aiheesta "esiaviollinen seksi", että oli pakko lopettaa keskustelu, kun kävi täysin selväksi, että kumpikaan ei vaan tule ymmärtämään toisen näkökantaa, vaikka miten selittäis. Halusivat muuten nähdä Tapanista kuvan, ja mulla sellainen sattuikin kännykässä olemaan. Olivat kovasti sitä mieltä, että Tapani on hyvännäköinen ("me ei sanota tätä vaan sun takia") ja näyttää itseasiassa Josh Hartnettilta. On kuulemma sellainen "luotettava, mutta hyvännäköinen"-look. Eipä ole kyllä aiemmin tullut Josh Hartnett mieleen, muttei tuo Tapani kovin pahoillaan tuntunut vertauksesta olevan. Illan päätyttyä Christie oli vielä ystävällinen ja heitti mut autolla kämpälle, koska kello oli jo yli puolenyön.
Tässäpä sitten taas muutama kuva.
Pöydän antimet. Minun lasini on tuo puolipallon muotoinen.
Koko porukka. Vasemmalta Sirje, Jill, Zi Yang, Ryan, Christie.
Seurueen naiskauneutta, eli Christie, minä ja Jill. Poikien mukaan "Sirje on ainoa, joka näyttää [tässä kuvassa] normaalilta".
Tänään oli tarkoitus herätä puoli kymmeneltä, että ehtisin juosta toimistoissa hoitamassa asioita. Enhän mä itseäni ylös saanut ennenkuin melkein tuntia myöhemmin...Juu, on tuo unirytmi täällä vähän erilainen kuin kotona. Vein kuitenkin ensiksi viimeisen kerran pyykkiä pesuun ja kävin sillä aikaa PGP:n toimistossa hoitamassa lähtövelvollisuudet valmiiksi. Sunnuntaina tarvitsee sitten vaan palauttaa avain. Sain sieltä voucherin, jolla sai 60 singdollaria takaisin, mutta se piti hakea toisaalta kampukselta, joten pyykit levitettyäni otin postipakettini mukaani (en vienyt sitä eilen, kun tiesin joutuvani menemään sinne kuitenkin tänään) ja lähdin hoitamaan asioita. Olipas kiva raahata käsissä sitä 7,4 kilon painoista, 20x30x50 cm pakettia bussiin ja kapeasta oviaukosta sisään ja ulos...Selvisin kuitenkin postiin, jossa piti täyttää pari lappua ja teipata paketti kiinni. Hintaa tuli jotain 135 singdollaria, joten eihän tuo mitään halpaa huvia ollut, mutta eipähän ole painamassa matkalaukussa. Väitti muuten tuo mun vaaka, että paketti ois painanu vaan reilut viis kiloa, joten pitää muistaa toi parin kilon heitto, kun alan matkalaukkua punnita. Kävin hakemassa myös sen 60 dollariani pois, poikkesin viimeisen kerran Business Schoolilla tulostamassa pari paperia ja palasin takaisin.
Illaksi lähdin sitten vielä shoppailemaan Raffles Cityyn. Espritistä löytyikin yksi valkea kauluspaita ja yksi toppi (sellainen virallisemman oloinen). Ruokapaikan löytäminen perjantai-iltana osoittautui melkoisen vaikeaksi, kun kaikki food courtit oli täpötäynnä. Onnistuin kuitenkin löytämään itselleni pitkän kiertelyn ja odottelun jälkeen paikan, ja pain ahdoinkin taas itseeni mangoa, ananasta, tähtihedelmää ja pitkästä aikaa soursopia (olikos tämä nyt sitten se guanabana?). Takaisin palasin bussilla.
Saa nähdä, mitä teen huomenna päivällä. Alunperin oli tarkoitus mennä shoppailemaan, mutta kun kävinkin jo tänään siellä. Vaihtoehtoina on nyt joko Sentosa tai shoppailu Marina Squaressa/Suntec Cityssä. Saa nyt nähdä... Mutta illallapa olen menossa suklaabuffettiin! Viiden tähden Fullerton-hotellissa on sellainen viikonloppuiltaisin, ja valitettavasti kuulin tästä vasta pari päivää sitten. Koska mulla ei ole oikeen enää ketään, ketä pyytää mukaan, kun kaikki on lähtenyt/lähtee, rohkaisin mieleni ja varasin paikan yhdelle. Päätin, että jos selvisin yksin viikon Sydneyssä ja kävin yksin katsomassa operettiakin Sydneyn oopperatalossa, niin olen kyllä tarpeeksi itsenäinen mennäkseni yksin myös suklaabuffettiin. Viimeisenä iltanani Singaporessa siis pukeudun nätistä ja suuntaan Fullertoniin maistelemaan erilaisia kaakaoita ja suklaaleivoksia ja dippailemaan hedelmiä suklaasuihkulähteeseen. Taitaa tulla ihan sopiva lopetus vaihdolle siinä. Lisäksi huomenna tai sunnuntaina vielä vähän lekottelua rannalla palmujen alla. Ja sunnuntai-iltana sitten lento Bangkokiin. Ei kuulosta pahalta viikonloppusuunnitelmalta ollenkaan.
EDIT: Kuin kaksi marjaa?
posted by S at 22:01
2 Comments:
no voi kukkanen...
Mietinkin sitä kommenttia Heidin ja Arin vauvasta kirjoittaessa, että pitäiskö hiukan sitä Heidiä selventää kun on niin yleinen nimi.. Ois siis pitänyt. Puhe oli siis serkustani Arista ja Yrjösen Heidistä, ei serkustani Heidistä... Toivottavasti muut ovat ymmärtäneet oikein. PAHOITTELEN, mulla on liian iso suku ja meitä on paljon Rantsulla, että väkisin muut menee sekaisin. Tästä Sirje on mulle usein maininnutkin, ja yleensä jaksankin aina selvittää kenestä sitten olikaan kyse. Viivekin muistaa jutun siitä kun Silja ja Lotta pienenä halusi keinuun vauhtia ja Pekka tuli sitä antamaan, ei tosin oma Pekka. Ehkäpä mä vielä opin, puhumaan ihmisistä koko nimillä... Ja vielä jos joku ihmettelee, miks meillä on kaikille lempinimiä... Sen sijaan että ois Pekka, Pekka ja Pekka samassa kahvipöydässä, on eno-Pekka, pikku-Pekka ja Pekka. =)
Toivottavasti sim-korttisi löytyy, ei ole kiva jos on hukkunut. Mun kortti hajosi (siis ihan normaalissa käytössä) ja sain sitten hankkia kaikki numerot uudelleen... onneksi aika paljon sain kopiomalla Siljan ja Einon puhelimista.
Vietä nyt viimeiset hauskat päivät, tervetuloa Suomen vesisateeseisiin, lumitykki odottaa Kuortissa!
Tuo Hartnett,vai mikä se nyt olikaan,näyttää tappelussa rähjääntyneeltä,mitä ei voi sanoaTapanista,luojalle kiitos!
Siitä tulikin mieleen,et onko se lahja sitten niin iso ja painava?
Sisustusmakuhan muuttuu,ja voihan sen laittaa vaikka komeron seinälle.Et aina kun otat komerosta jotain,niin muistat Singaporen ja kaverin,joka oli Sulle ystävällinen ja kutsui Sinut mukaan moneen paikkaan,vaikka suomalainen pidättyvä luontesi ehkä oudolta tuntuikin.
Ja se,miten voi olla eri käsitys kauneudesta eri kansallisuuksilla ja eri sukupuolilla,olis kyllä itselläänkin hyvää muistaa.
Esimerkiksi tulevaisuudessa vaikka liikelahjoja ostaessa.
Minusta on suloista,et hän toivottii Sulle siunausta,koska ajatteli,että tämä on Sinun uskonto ja koitti ottaa sen huomioon lahjaa ostaessaan.
Karmeasta ulkonäöstä huolimatta kokisin sen lahjan sen arvoiseksi,et pistäisit sen vaikka postipakettiin ja laittasit sen Suomeen,jos se vaan onnistuu.
Mut jos se on särkyvää,niin harkitse vielä,mitä teet.Mun on vaan pakko näin äitinä sanoa,et älä väheksy lahjaa,minkä olet saanut.
Kiva kun tulet kotiin,pääsen lisää saarnamaan Sulle ja halimaan!
Huomenna olen 10-12 ainakin töissä.Soitellaan johonkin aikaan.
Lähetä kommentti
<< Home