Jet lagia ja shoppailua

Ei olis eilen pitänyt sanoa mitään siitä, ettei aikaero ole vaivannut, tai olis pitänyt ainakin koputtaa puuta. Vaikka illalla väsytti, en saanut unta ennen kolmea. Asiaa auttoi kyllä sekin, että viereisessä huoneessa asuva katsoi aamuyöhön asti tietokoneeltaan jotain aasialaista päällenaurettua komediaa ja sen jälkeen kuunteli vielä jotain paikallista poikabändimusiikkia. Avonaisten ikkunoiden kautta kantautui aika hyvin ääni mun huoneeseen...Se taisi jatkaa musiikin kuuntelua vielä kun nukahdin ja aamulla alotti taas ennen yhtätoista. Samaa ääntä kuuluu edelleen.

Olin laittanu kellon soimaan aamulla kymmeneltä, että tottuisin oikeaan päivärytmiin, mutta kyllä siinä yhteentoista meni ennenkuin jaksoin nousta. Senkin jälkeen väsytti ihan hirveästi, mitään ei olis jaksanu tehdä, edes suihku ei piristäny. Puoliltapäivin sain itteeni sen verran energiaa, että yhden aikoihin pääsin lopulta lähtemään sinne kaupungille. Lähtiessä taivas oli pilvessä, mutta ajattelin, että jos tulee kuuro, niin kyllä se nopeasti ohi menee. No, kun olin päässyt siihen ihan oikeaan kaupungin bussiin (siis sen ilmaisen kambusbussin jälkeen), niin alkoi sataa. Kaiken lisäksi ajoin siitä metroasemapysäkistä ohi, mutta onneks huomasin sen heti ja nousin seuraavalla. Mutta sillon vettä tulikin jo ihan taivaan täydeltä, siis oikeen kunnon trooppinen sade, eikä mulla tietenkään ole vielä sateenvarjoa. Se pysäkki oli sitten sellasen katetun torin kohdalla, joka oli ison asuintalon alakerrassa, joten menin katselemaan löytyskö sieltä sateenvarjoa, että voisin kävellä edelliselle pysäkille (ei ollu pitkä matka). Ei löytynyt. Pidin siinä sitten sadetta, kunnes huomasin jostain asuintalon ilmoitustaulun kartasta, että siitähän menee katettu kävelysilta sinne asemalle! Katoksen ansiosta en kastunut ihan täysin, vaikkakin jalat oli kyllä märät ja sinne satoi sivuttain kans sisään, mutta pääsin onnellisesti metroasemalle ja metrolla kohti kaupunkia.

En ollut ottanut karttaa mukaan (älkää kysykö miksi, ajatus ei kai oikeen kulkenut), joten jäin pois asemalla, joka kuulosti opaskirjoista tutulta, ja käveleskelin ympäriinsä. Sade oli vihdoin loppunut ja ihan sattumalta satuin kahden Singaporen kuuluisimman nähtävyyden luokse; ensin Merlion-patsaan, joka on puoliksi leijona ja puoliksi kala, symboloi Singaporea ja sylkee vettä suustaan Singapore-joella, ja sitten Sir Stamford Rafflesin patsaan. Raffles siis varsinaisesti perusti Singaporen. Katselin sitten jostain kartasta siellä, mistä kannattaisi mennä ostosalueelle ja ajoin metrolla sinne pari pysäkinväliä. Ihan metroaseman vieressä olikin iso ostoskeskus Singapura Plaza, jossa vietin loppuajan. Ostin digikameran, halvan silitysraudan, suihkugeeliä, nenäliinoja ja vanupuikkoja. Digikamera+muistikortti maksoi vajaa 400 dollaria (200 euroa), joten ei ollu ihan niin halpa kuin oletin, vaikka olikin niitä halvimpia perusmalleja. Silitysrauta maksoi 12,60 tarjouksessa. Tänään en vielä ole päässyt kuvaamaan kameralla, kun pitää ladata kameran akku, mutta huomenna sitten. Ostinhan mä sitten tietysti myös sen metrokortin, ez link cardin, jo menomatkalla. Hintaa oli 15 sd, josta 5 euroa panttia ja 7 euroa arvoa. Puoli seitsemän aikoihin aloin sitten palailla tännepäin ja matkaan menikin tunti, koska kampuksen ilmaisbussit kulkee näin loma-aikana viikonloppuiltaisin vaan puolen tunnin välein ja edellinen ehti just mennä.

Täällä kävin vielä tosta marketista ostamassa paikallisia hedelmiä, joita maistoin jo eilen illalla, niitä kun on siellä jääkaapissa syömävalmiina myytävänä (joojoo, matkoilla ei pitäs ostaa hedelmiä, joita ei voi ite kuoria, mutta joskushan mun on paikalliseen bakteerikantaan totuttava, eikä sitäpaitsi ole ollut vielä mitään ongelmia). Tuore ananas oli hyvää ja ekan kerran maistoin pitahayaa eli lohikäärmehedelmää. Se on kaktuksen hedelmä, joka on päältä pinkki ja "suomuinen" ja sisältö näyttää doris-keksin päälliseltä. Jos kiinnostaa, niin lue lisää wikipediasta. Nyt ostin myös jotain lohkoja, joita ekaks luulin pieniks melonilohkoiks tai omenaksi, mutta eivätpä ole kumpiakaan. Koostumus on niinku omenalla, mutta maku ei ole yhtä makea, vaan aika kirpeä, vähän niinku ois raakaa. Mukana tuli pieni pussi jotain makeeta jauhetta, mutta en tykänny siitä. Nyt mä keksin, täähän maistuu aika paljon raparperilta! Siis maistuu raparperilta (paitsi ei niin vahvasti) ja näyttää ja tuntuu omenalta.

Mutta taidanpa tästä lopetella tänään, kun pitä vielä suihkussakin käydä ja sitten yrittää sitä nukkumaanmenoa. Jos vaikka sais vähän aiemmin unta. Huomenna koekäytän uutta kameraani, että saan teillekin kuvia siitä, miltä täällä näyttää.