Singaporelaista jäätelöä

Ei siitä eilisestä aikaisesta nukkumaanmenosta sitten oikein tullutkaan mitään. Istuin nimittäin tässä koneella puoli kymmenen aikoihin suunnitellen suihkussa käyntiä ja nukkumaanmenoa, kun sain tekstiviestin siltä vietnamilaiselta welcome buddyltani, Tuanilta, joka kysyi haluaisinko lähteä hänen ja siskonsa kanssa maistamaan singaporelaista jäätelöä. Siis juuri silloin. Hetken jo harkitsin hyviä tekosyitä luistaa, mutta sitten päätin, että jos kieltäydyn jokaisesta kutsusta, mua ei enää kutsuta mihinkään (vaikka ei mua kyllä yleensä muutenkaan kutsuta mihinkään, olen kieltäytynyt aiemmin tai en, juujuu, olen katkera kun en ole supersosiaalinen ja saa heti viittä uutta parasta kaveria niinkun kaikki muut) ja suostuin. Viidentoista minuutin päästä oltiin kävelemässä vähän matkan päähän yliopistolliselle sairaalalle jäätelölle. Joo, Suomessa ei kyllä voi kuvitella menevänsä jätskille sairaalaan, mutta täälläpä olikin sellanen iso ruokapaikka, missä oli monta eri kojua, myös jätskiä. No, Tuan selitti mulle jo menomatkalla, että singaporelainen jäätelö on erilaista kuin vietnamilainen (tai suomalainen tai varmaan melkein minkä muun tahansa maalainen), ja niinpä se tosiaan oli! Jäätelöannos koostui nimittäin suurimmilta osin jäämurskeesta, johon oli kaadettu eri kastikkeita. Sitten siinä oli myös pohjalla säilykehedelmiä ja muita kastikkeita ja päällä pieni pallo jäätelöä. Otin mango sunrisen (jäätelöannosten nimet on ilmeisesti aivan yhtä kitschejä ympäri maailmaa), ja se oli ihan hyvää, maistui mangosorbetilta. Paitsi kun aloin päästä annokseni pohjalle, kohtasin yllätyksen. Säilykehedelmäpalojen seassa siellä oli myös säilöttyjä - valmistautukaa - papuja ja maissia! Jäätelössä! Papuja ja maissia jäätelöannoksessa! Säilykepapuja! Säilykemaissia! Jäätelössä! Aivan. No, onneksi myöskään Tuan ja hänen sisarensa (jonka nimi ehkä on Ann, tai sitten Ang tai jotain sellaista kuitenkin, tai sitten muistan täysin väärin) jättivät loput annoksistaan syömättä, joten en tuntenut oloani ainoaksi ulkomaalaiseksi moukaksi, joka ei osaa arvostaa Singaporen herkkuja.

Kun Tuan kuuli, etten ollut vielä saanut ostettua prepaid-korttia, mentiin jäätelöiden jälkeen sairaalan 7/11-kauppaan, mutta niiltä oli kortit loppu. Eipä mitään, kampuksella on toinenkin 7/11, eli sinne. Ensin odotettiin 20 min illan viimeistä ilmaista kampusbussia, ajettiin sillä jonkin matkaa, sitten käveltiin 10 min ja - kaupasta oli prepaid-kortit loppu. Jouduttiin siis vielä kävelemään sitten sieltä jonkinmoinen matka takas PGPR:n (koska se illan viimenen bussihan oli jo menny..). Koko reissu turhaan. Mutta tulipa iltakävely tehtyä. Sitäpaitsi aika bussia odotellessa ja kävellessä meni ihan mukavasti vertaillessa maidemme luontoa, koulutusjärjestelmää ("siis eikö ihan oikeasti voi ostaa rahalla oppiarvoa?", "pitääkö kaikkien ihan oikeasti käydä koulua 16-vuotiaaksi, mitä jos on vaan niin tyhmä ja laiska ettei jaksa ja osaa?"), sijaintia jne.

Iltakävelystä huolimatta mulla oli taas vaikeuksia saada unta. Kun sitten taas joskus puoli kolmen aikoihin olin nukahtanut, niin heräsin ehkä pari tuntia myöhemmin aivan valtavaan ukkosmyrskyyn. Välähteli ja jyrisi niin kovaa, että piti laittaa ikkunoita kiinnemäksi. Myrsky oli ihan päällä ja ihan oikeasti se ukkosen ääni oli enemmänkin sellasta räjähtelyä kuin kuminaa. Olis pitänyt tietysti mennä ikkunasta katsomaan, mutta väsytti niin paljon, etten jaksanut. Odotin vain, että myrsky meni kauemmaksi, että nukahdin taas.

Enkä saanut lupauksista huolimatta itseäni tänäänkään ylös kymmeneltä, vaan vasta puoli yhdeltätoista. Kävin ensin maksamassa oppilastoimistolla vuokran ja muita pikkumaksuja. Näyttää pystyvän nostamaan visa electronilla täällä rahaa, 1300 dollaria on aika iso nippu 50 dollarin seteleitä. Mutta 4,5 kuukautta majotusta alle 700 euroa ei ole kyllä mitenkään paha hinta, ja nytpähän on maksettu. Iltapäivän vietin taas ostoskeskuksissa, niitä vaan riittää ja riittää. Kokeilinkin joitakin paitoja, ja olin jo masentua, kun xl-kokosetkin oli ihan makkarankuoria, mutta sitten oudosti saman paikan l-kokoinen paita olis ollu sopiva, ei vaan ollu hyvä malli. Mutta kyllä täällä näyttää kohtalaisesti vaatteita länsimaalaisellekin löytyvän, jos vaan jaksaa etsiä. Mutta kun Suomessa on aina kaupoissa niitä omia osastoja isoille tytöille, niin täällä taas on petite-osastoja, ja suurin osa ko'oista (miten se kirjotetaan?) on xs tai s.

Tänään oli muuten ihan hyvä päivä, mutta ihan kauhea ikävä Tapania, joka vaan paheni iltaa kohti. Tuntui jotenkin yksinäiseltä. Siis minusta, joka aina tykkään olla yksin, tuntui yksinäiseltä! Onneksi sitten päästiin juttelemaan mesessä, se auttoi paljon.

Huomiseksi ei ole vielä suunnitelmia oikein. Varmaan menen kaupungille katsomaan nähtävyyksiä ja/tai shoppailemaan taas. Halvaks on shoppailu tullu, kun en ole mitään vielä ostanut (no paitsi sen kameran, mikä tietysti nyt ei niin halpa ollut). Tänäänkin näin toys'r'us:issa My Little Ponyja reilusti alle 10 dollaria kappale, oisko ollu jotkut perusponit jopa 5 dollaria kappale. Onneks Indillä on jo niin paljon poneja, ettei tarvi ostaa niitä lisää ;). Ja hienoimmatkin barbiet maksaa enimmillään sen, mitä Suomessa, tosi hienoja barbeja sais jo 20 singdollarilla. Onneks mulla ei ole tilaa raahata lapsille paljon leluja, kun niillä on niitä kuitenkin jo etukäteenkin niin paljon, että ne hukkuis sinne massaan kuitenkin. Lelut siis, ei lapset. Tai tarkemmin ajatellen saattas ne lapsetkin.

Lopuksi vielä sellainen juttu, että alan selvästi jo tottua kuumuuteen. Olin tänään tunnin tässä tietokoneella, ennenkuin aloin ihmetellä, että onpa vähän kuumempi kuin yleensä. Sitten vasta huomasin, etten ollut laittanut kattotuuletinta päälle...Lisäksi kun menin kauppaan, ajattelin tossa ulkona matkalla, että "onpas täällä vähän vilpoisampaa", ennenkuin tajusin, mitä ajattelin.

Päivän melko turha fakta Sirjen elämästä Singaporessa: Juttelin tänään ilmaisbussissa intialaisen tytön kanssa, jonka nimi on Mefusa. Muistan sen siitä, että Leijonakuninkaassa Simban isä on Mufasa. En sanonut sitä sille tytölle.