Älä huolestu, äiti!

No tuo otsikko jos mikä varmaan kyllä sai äidin huolestumaan, vaikka tarkoitus oli päinvastainen. Joka tapauksessa ensin VAROITUS: älä lue seuraavaa tekstiä, jos et halua kuulla vessajuttuja tai jos haluat säilyttää ruusunpunaisen kuvasi matkailusta!

Nyt kun minulla epäilemättä on kaikkien jakamaton huomio, niin aloitetaan sanomalla, että en päässyt esittelemään Suomea tänään, mikä kyllä harmittaa. Mulla on jo jonkun aikaa ollut täällä pieniä ongelmia vatsan kanssa ruokavalion muutoksen takia, mutta ei mitää isompaa. Sitten eilen illalla tilanne paheni selvästi, ja kun vielä näin pöntössä verta, tiesin että tänään täytyy mennä lääkärille. Veri jäi onneksi yhteen kertaan, mutta aamulla vatsa oli kipeä ja suuntasin kampuksen lääkärikeskukseen, ihan vain varmistaakseni ettei kyse ole mistään vakavammasta (sitäpaitsi olen sata kertaa lukenut ja kuullut eri lähteistä, että jos ulosteessa on verta, pitää aina mennä lääkäriin). Ei tarvinnut odottaa pitkäänkään että pääsin lääkärille. En tuntenut itseäni kuumeiseksi, mutta lääkärin mittauksen mukaan sitä kuitenkin olin. Lääkäri kyseli, olenko käynyt jossain (no Kuala Lumpurissa tietysti, mutta ei mulla ollut sielläkään ruokahalua), mitä olen syönyt jne, paineli vatsaa ja käytyään jossain totesi, että kyseessä on traveller's diarrhea eli suomeksi turistiripuli (minkä tietysti olisin arvannut itsekin, mutta se veri huolestutti). Kun kuuli minun olevan Suomesta, näytti ihan siltä, ettei ihmetellyt ollenkaan jos mulla on ollut ongelmia vatsan kanssa... Tuloksena antibioottikuuri (jos Tapania kiinnostaa, niin listassa lukee norfloxacin), hiilitabletteja, ei rasvaista ruokaa tai maitoa, mielellään vain leipää tai puuroa, kaksi päivää sairaslomaa (josta toista ei pakko käyttää) ja kehotus hakeutua uudestaan lääkärille, jos kipu pahenee tai ei ala parantua (mä luulisin että ne sanoo näin aina vatsakipuiselle, mutta umppariahan mulla ei enää ole). Lääkkeet sai lääkärikeskuksesta suoraan ja sitten vain kämpälle lepäämään. Kävin matkalla kaupassa ja ostin vaaleeta, pehmeetä patonkia, banaaneja ja appelsiinilimpparia (lapsena aina juotiin kipeenä keltasta Jaffaa, ja vaikka se ei muuten auttaskaan, niin saanpahan ainakin jostain energiaa jos en ruokaa saa alas, sekä henkistä tyydytystä).

Oli muuten mielenkiintoista keskustella lääkärin kanssa englanniksi. Lääkäri oli sellainen oikein mukava, vanhempi kiinalaisnainen, mutta edes mun ahkera Teho-osaston tuijotus ei riittänyt kyllä ihan keskustelemaan aineenvaihduntani koostumuksesta hänen kanssaan (Tehiksessä ne kyllä joka tapauksessa vaan huutelee toisilleen kirjainyhdistelmiä ja toteaa ihmisiä kuolleiks). Oli ilmeisesti tottunut siihen ja osasi toistaa kaiken helpommilla sanoilla, jos näytin epävarmalta. Olisin hyvin osannut keskustella hänen kanssaan kyllä maailman talouspoliittisesta tilanteesta tai mistä tahansa muusta liike-elämään liittyvästä, mutta lääketieteellinen sanasto on enemmän Tapanin heiniä...

Nyt menen sitten lepäilemään sänkyyni. Otin ensimmäisen antibiootin ennenkuin aloin kirjottaa tätä, joten kohta on puoli tuntia mennyt ja voin yrittää syödä vähän leipää. Sen jälkeen pitänee taas odottaa jonkin aikaa, että voin aloittaa hiilen syönnin. Ei tässä niin lue, mutta muistelen lukeneeni sen joskus hiilitablettipurkin kyljestä Suomessa.