Jonille onnittelut!

Minä nimittäin opin ajamaan ilman apupyöriä vasta jotain 6-7-vuotiaana. Mutta se ei nyt kyllä varmaan ole kellekään mikään yllätys tietäen mun liikunnallisuuden. Ja Hannele: en mä nyt ihan kaikki tylsiä kohtia hypännyt yli, ne kaikkein tylsimmät vaan. Ja olen sillä tyylillä pärjännyt yliopistotasolla tähän mennessä varsin hyvin :).

Tänään oli taas varsin koulutyöntäyteinen päivä. Luin ahkerasti ensi viikkoa varten jo nelisenkymmentä sivua tekstiä, mutta huomennahan niitä läksyjä tietysti tulee lisää. Päivän varsinainen tapahtuma sen sijaan oli tuossa parin talon päässä pidetty welcome party tämän residencen asukkaille ("koulutyöntäyteinen" minun sanavarastossani tarkoittaa siis sitä, että nukuin puoleen yhteentoista, kävin hoitaa asioita, söin lounaan, luin koulukirjaa, olin tunneilla, luin vähän lisää ja menin "bileisiin", varsinaista koulutyötä ei siis ihan hirveästi kuitenkaan ollut). PGPR on siis jaettu eri residenceihin ja tähän residence ykköseen kuuluu rakennukset 1-4. Minä asun numerossa 2. Satuin juuri sopivasti paikalle, kun alkamassa oli kilpailu, jossa musiikin soidessa kierrätettiin tulitikkulaatikoita ringissä ja ne, jolla laatikot oli musiikin loppuessa, joutui pois pelistä. Laatikko piti avata kokonaan ja sulkea, ettei ollut liian helppoa tyrkätä vaan eteenpäin. Tuurilla pääsin viiden parhaan joukkoon ja sain palkinnoksi suklaakarkin (kerran ehdin just antaa laatikon seuraavalle, kun musiikki loppui).

Tarjolla oli ilmaista ruokaa (aina hyvä asia opiskelijalle) ja joitain muitakin kilpailuja. Juttelin kiinalaisen Mirandan ja liettualaisen Astan kanssa. Kysyin sitten huvikseni Astalta, että tietääkö yleensä ihmiset, missä Liettua on, kun yllättävän moni tietää Suomen (ja yleensä myös Nokian). Kuulema aika harva tietää. No, ei se mitään, yksi vietnamilainen poika arveli Suomen sijaitsevan etelä-Euroopassa ja tänään yksi tyttö kysyi, mitä eroa on Suomella ja Islannilla (kun opettaja muisteli erään pojan olevan suomalainen, mutta korjasin että islantilainen se kyllä on).

Juhlat olisi kai kestänyt kymmeneen, mutta lähdin pois äsken, eli yhdeksän aikoihin. Huomiseksi ei taaskaan ole luvassa mitään kummempaa, koulua päivällä ja läksyjä illalla. Eikä muutenkaan ole kummoisempia suunnitelmia. Kliseisesti sanottuna, "eletään nyt tässä päivä kerrallaan" :).