Asuntola-asumisen iloja...

Ensiksi Mareikelle tuosta murrejutusta. Tottakai on normaalia, että me puhutaan eri tavalla. Jännää on vain se, että osasta noita esimerkkilauseitani en ole tajunnut, että ne ovat murteellisia. Olen luullut, että ne ovat yleispuhekieltä, että kaikki sanovat niin. Joten olen joka kerta yhtä hämmästynyt kun käytän itselleni aivan normaalia sanontaa, ja Tapani ilmoittaakin sen olevan hänelle täysin vieras. Eihän tuollaisia tule kommentoitua edes koulukavereilleen, korkeintaan kiinnittää huomiota, että tuon kotipaikalla taitaa olla tuollainen sanontatapa, joten muualta olevilta kavereiltanikaan en ole näistä kuullut. Joten kyllä, luulin vielä pari päivää sitten että missä tahansa Suomessa on normaalia sanoa "Käyn kaupasta leipää". Mitä tulee tuohon meidän kinastelunlopetuslitaniaan, niin siinä tietysti taas kiteytyy selvimmin se ero, jonka jo tiesimme murteistamme, minä korvaan ts:n ht:llä ja Tapani tt:llä. Lisäksi minua myöskin kiehtoo se, että vaikka kotipaikkojemme välillä on matkaa vain noin 300 km, on murteessa välillä niin suuria eroja, että kaikkia sanoja ei ymmärrä, tai ne ymmärtää eri tavalla. Ja mitä tulee "kinasteluumme" näistä asioista, niin se on tietysti sellaista pientä kiusoittelua vaan, kumpikin kun tietää, ettei näissä asioissa ole oikeaa tai väärää. Mutta eihän kukaan nyt kai tosissaan voi väittää käyttävänsä sanaa "raakasti", tai että vauvat eivät mene "aa-aa" vaan "aakku-aakku"... ;)

Ja sitten aiheeseen. Olen onnistunut tutustumaan yhteen yhteisasumisen viehättävimpiä puolia lähiaikoina, joku nimittäin syö minun ruokiani jääkaapista. Ensimmäisellä kerralla ajattelin ehkä unohtaneeni yhden ananaspalan kauppaan tai ostaneeni niitä vähemmän kuin muistin. Toisella kertaa todisteet olivat selvät: pussissa, jossa kaupassa oli kaksi meloninpalaa oli seuraavana aamuna jääkaapissa jäljellä enää yksi. Viimeksi sitten pakkasin hedelmäni pussiin, johon kirjoitin päälle "Sirje's" ja laitoin pussin solmuun. Aamulla pussi oli avattu ja sieltä puuttui taas hedelmä. Tänään ostin post-it-lappuja, kiinnitin jokaiseen ostamaani hedelmään lapun, jossa lukee suunnilleen "Sirjen, ole hyvä äläkä ota!", laitoin kaikki hedelmät pussiin, jonka suljin solmulla ja pussin jääkaappiin. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään asiaa avata pussiani (eiköhän kaikki muista itse, mitä on jääkaappiin laittanut) ja jos joku sen avaa, niin sisällöstä käy ainakin selvästi ilmi, että hedelmät ovat minun, enkä halua niitä otettavan. Lisäksi en kuitenkaan vaikuta yliomistavalta, koska omistuslaput ei näy kellekään, joka ei avaa pussia. Odotan mielenkiinnolla tulosta...