Vielä kulujen jakoa ja WOMAD

Ennenkuin alan tässä selittää tapahtuneista, niin toteanpa vain, että tuo keskustelu tasa-arvoasioista oli sinänsä mielenkiintoinen, että minä ja kaikki neljä kommentoijaa näytetään olevan asiasta samaa mieltä: kulut ovat yhteiset (ja isot timanttisormukset turhia). (Iskälle välihuomautus: kyllä tuolla alempana tulee myös tekstiä tapahtumista, voit hypätä tän alun yli jos haluat.) Minut on kasvatettu sen verran feministisessä ilmapiirissä, että keskustelen aiheesta aina hyvin mielelläni :D. Niin, ja Hyde on tietysti kasvanut samassa ilmapiirissä, vaikkakin kymmenisen vuotta aiemmin. Minulla ei asiaan sinänsä enää mitään uutta sanottavaa ole, kun kukaan ei edes esittänyt yhtään eriävää mielipidettä, mutta kun on ollut puhetta asiasta, niin ajattelin vielä kertoa lopuksi miten homma meillä menee (kun tuo Hydekin selitti oman systeeminsä). Meidän systeemiimme tietysti eniten vaikuttaa kaksi asiaa: 1.emme asu yhdessä vaan valitettavan kaukana toisistamme opiskelujen takia ja 2.kummallakaan ei sitä rahaa (myös opiskelujen takia) kauhean paljon ole, mutta molemmat saavat avustusta vanhemmiltaan (ihanan keskiluokkaista,eikö?). Lyhykäisyydessään homma menee niin, että kaikki yhteinen maksetaan vuorotellen ja kaikki oma itse. Eli esim. jos Tapani maksaa yhteisen viikonlopun ruokaostokset, minä maksan jatkossa niin kauan, kunnes summasta tulee suunnilleen sama. Myönnettäköön, että se olen yleensä minä, joka näitä laskeskelee tyyliin "jos sä maksat nyt nää 20 euron ostokset, niin mä maksan sitten leffaliput illalla" - en halua olla mitään velkaa, mutta toisaalta en pihinä halua myöskään maksaa enempää :D. Ja jos vaikka mulla on jostain syystä enemmän rahaa vaikka kuukauden lopussa, saatetaan tehdä niin, että minä maksan esim.kahdet ruokaostokset peräkkäin ja Tapani maksaa sitten rahaa saadessaan taas vastaavasti saman verran ruokaostoksia. Toisaalta tähän kuuluu myös ns."harmaata aluetta". Esimerkiksi lasten lahjat on joskus ostettu puoliksi ja joskus olen ostanut itse (näissä se ei ole mulle mikään ongelma, koska lapsethan on nimenomaan mun kummilapsia ja siskon- tai veljenlapsia, mutta Tapani taitaa tuntea kuuluvansa koko ajan enemmän heidän elämäänsä ja haluaa myös osallistua). Jos ja kun joskus perustetaan perhe, tulee systeemi todennäköisesti olemaan hyvin samanlainen kuin tuo Hannelen ja Pasin.

Mutta eiköhän se nyt riittänyt tuosta menojen jaosta. Perjantaina en tehnyt juuri mitään erityistä, kävin kyllä katsastamassa millainen alue on Bugis ja tutustuin taas uuteen ostoskeskukseen. Ostoskeskuksen sisäpihalla oli ihan siinä kadussa suihkulähde, jossa vesisuihkut "pomppivat" reiästä toiseen ja se näytti olevan lasten suosiossa. Oli ihan pakko pysähtyä hetkeksi katselemaan, kun pikkulapset juoksenteli ilosta kiljahdellen suihkusta toiseen ja alta pois, ja välillä äidin tai isin luo kuivattelemaan. Perheillä näytti olevan ihan pyyhkeet mukana, joten ilmeisesti suosittu kohde käydä vähän purkamassa lasten energiaa kesken ostosreissun. Ja mikäs siinä, ulkona onkin niin kuuma että ei varmasti haittaa vaikka lapsen t-paita ja shortsit kastuu likomäriksi. Tuli ihan mieleen, miten lapsena leikittiin hellepäivinä sadettajalla. Piti lähteä jatkamaan matkaa, kun huomasin, miten epäluuloisesti yksi äideistä tuijotti minua. En kai mä nyt niin lapsenkaappaajalta tai pedofiililta näytä?

Eiliseksi ei ollut mitään suunnitelmia alunperin. Menin sitten lounaalle tuohon PGP:n kanttiiniin ja kyllä kannattikin! Ensin nimittäin samaan pöytään tuli syömään Kim, jota en ollutkaan nähnyt vähään aikaan. Juteltiin kaikkea ja hän kertoi, että on menossa illalla WOMADiin, jos haluaisin tulla mukaan. WOMAD, eli World of Music, Art and Dance, on siis sellanen kuuluisa festari, jossa esiintyy muusikoita ja tanssijoita ympäri maailmaa, lähinnä sellaista etnisempää musiikkia. Tottakai halusin lähteä. Seuraavaksi seuraamme liittyi sitten Vesa, ja vähän myöhemmin vielä Asma ja Lekankin.

Sovittiin Kimin ja Asman kanssa, että tavataan viideltä PGP:n portailla ja lähdetään siitä sitten yhdessä. Mukaan tuli myös Aanchal ja yksi unkarilainen poika. Lippujen normaalihinta oli 40 singdollaria/ilta/hlö, mutta NUS:n opiskelijoina pääsimme 27 singdollarilla. Ilta aloitettiin katsomalla muutama esitys päälavalla ja tavattiin siinä sivussa myös Vesa ja Eeva (Suomesta). Kahdeksan aikoihin lähdettiin Kimin kanssa etsimään ruokaa ja sen jälkeen katselemaan eri kojuja. Kojut tuntui lähinnä keskittyvän sellaseen new age-meininkiin, oli ennustajia jne. Minä tietysti suhtauduin kaikkeen suomalaisella jalat-maassa-tyyppisellä, epäuskoisella asenteella, mutta Kim halusi ehdottomasti kädestäennustajalle. Oli kuulemma aina haaveillut siitä, mutta uskonnollinen äitinsä ei ollut antanut...Ihan mielenkiinnosta halusin kuulla, mitä se mies Kimille kertoisi, joten jonotin mukana. No, täytyy sanoa, että ei se minua kyllä vakuuttanut. Ennustajan mukaan Kim on taiteellinen ja erittäin ystävällinen ja positiivinen, minkä minun mielestäni pystyisi sanomaan kuka tahansa, joka on Kimin seurassa viettänyt edes 10 sekuntia. Taiteellisuuden näkee selvästi pukeutumisesta ja muuten Kimistä hohkaa jotenkin sellainen herttaisuus. Kim on kuitenkin kuulemma myös hemmoteltu lapsi ja liian jäykkä, ja tulee tulevaisuudessa kärsimään mahdollisesti diabeteksesta, jostain hengityselimistön sairaudesta ja rakkovaivoista (!). Työelämä tulee sujumaan hyvin, Kim elää kauan ja saa lapsia - mutta hänelle olisi tärkeää harrastaa liikuntaa tunti päivässä. Elämänsä suhteessa joko Kim kontrolloi miestä selvästi, tai toisinpäin. Mies tulee olemaan joko 10-20 vuotta Kimiä vanhempi, tai selvästi nuorempi tai vain muutaman päivän nuorempi. Lisäksi Kim elää juuri nyt parasta jaksoaan, jollainen tulee vain 12 vuoden välein, joten Kimin kannattaisi matkustaa nyt paljon (aika hyvin keksitty, kun asiakkaan aksentista käy ilmi selvästi, että hän on toiselta puolelta maapalloa). Ei oikein vakuuttanut minua tuo luenta, mutta olin yllättynyt siitä, kuinka moni tuollaisiin tuntui uskovan kun puhuttiin hiukan asiasta vaihtareiden kesken.

Katseltiin sitten loppuiltakin esityksiä, ja ihan kivaa oli. Kim halusi aina melko eteen tanssimaan, joten menin mukana. Hetkittäin oli tosi kivaa, mutta välillä kyllä halusin jo pois, kun alkoi väsyttää, musiikki oli tosi kovalla, eikä oikein mun musamaun mukaistakaan. Yhden aikoihin otettiin lopulta taksit takaisin, ja kylläpä oli ihana päästä suihkuun ja nukkumaan!

Asma muuten kysyi, kiinnostaisiko ketään lähteä tässä parin-kolmen viikon sisään viikonloppumatkalle Hong Kongiin, ja ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Lähdettäis todennäköisesti joku torstai-ilta ja tultas sunnuntai-iltana takas. Saa nyt nähdä, miten käytännön järjestelyt lähtee menemään. Ainakin viisumiasiat pitää jostain ottaa selville.

Tänäänkään en ole shoppailun lisäksi mitään erityistä tehnyt. Huomiseksi voisi keksiä jotain. Tai ehkä jotain suunnitelmia onkin, mutta katsotaan nyt, mikä huvittaa.