19.8.06

Missä palmupuut on puita vaan...

...Ja kasvitieteellinen puutarha tarvitsee kylmähuoneen voidakseen esitellä vuoristokasveja. Eli: Kuinka Sirje näki eksoottisia kasveja, mustia joutsenia ja kauhuleffan, maistoi ensimmäistä kertaa elämässään rauskua ja tutustui paikallisiin hyttysiin sekä Aasian historiaan.

Eilen aloitin päiväni lähtemällä metsästämään kurssikirjoja. Olin kuullut, että niitä myydään yliopiston keskuskirjaston alla olevassa myymälässä ja sellainenhan sieltä tosiaan löytyi. Kirjat oli hinnaltaan suunnilleen samaa tasoa kuin Mikkelissä, ehkä vähän halvempia, mutta toisaalta ne tuntuukin olevan ihan samoja pehmeäkantisia international editioneja, mitä Mikkelissäkin käytetään. Pitkien jonojen takia kirjojen ostoon meni kauemmin, kuin olin arvellut, joten en ehtinyt enää tulostamaan mitään luentoja varten. Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa. Puoli neljältä sitten tapasin Tuanin ja hänen kaverinsa ja lähdimme kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Oikeastaan käytiin kyllä ensin katsomassa NUS:n oikeustieteellisen uusia tiloja, koska ne sijaitsi ihan puutarhan vieressä. Mukana oli Tuanin lisäksi yksi vietnamilainen tyttö ja hänen vierailemassa oleva 14-vuotias pikkusiskonsa sekä muutama vietnamilainen poika. Tämä tyttö (ei aavistustakaan enää nimestä!) on lähdössä tammikuussa vaihtoon etelä-Ruotsiin ja kyseli hintatasosta ja säästä.

Kasvitieteellisessä tultiin ensin pienelle lammelle, jossa uiskenteli mustia joutsenia. Siis ihan oikeasti. Laitan tuohon alle kuvan, että uskotte. Lisäksi siellä oli paljon kilpikonnia ja näinpä ekaa kertaa elämässäni myös bambuja, banaanipuita, ananaksia jne. Tuan kyseli multa jatkuvasti, että "onko sun maassa tälläsiä kasveja?". Lopulta mun piti sanoa sille, että mä en usko, että täältä löytyy yhtään kasvia, joita olis myös mun maassa. Ja seuraavassa polunkulmassa oli saniaispuska...


Suunnattiin orkideapuutarhaan, jonne matkasta tuli vähän aiottua pitempi kun lähdettiin väärään suuntaan alunperin. Orkideapuutarhassa oli paljon erivärisiä ja erinäköisiä orkideoja ja lisäksi se kylmähuone, missä esiteltiin vuoristokasveja. Valitettavasti tutustuin myös paikalliseen hyttyskantaan. Eivät pidä samanlaista ininää kuin suomalaiset, joten pistäminen tapahtuu hyvin salakavalasti. Ennenkuin huomasinkaan mulla oli hyttysenpistoja molemmissa jaloissa ja käsivarsissa. Lieneekö sitten johtunut 22 vuoden totuttelusta, mutta pistokset kutisivat vain vähän aikaa, ja pienenivät sitten aika nopeasti ihan huomaamattomiksi. Mutta sen aikaa kun ne kutisi, niin kylläpä tuntui kivalta...Sirje orkideojen keskellä:


Käveltiin vielä puutarhassa ja sitten lähdettiin illalliselle. Tässä vaiheessa ne vietnamilaiset pojat oli jo lähtenyt, joten meitä oli neljä. Se tyttö (joka muuten oli tosi kiva) ehdotti että mentäisiin bussilla syömään paikkaan, josta saa oikein singaporelaista ruokaa, ja sehän sopi minulle hyvin. Ja hän halusi ehdottomasti rauskua! Se ruokapaikka taisi olla malesialainen ja valittiin sellanen ateriakokonaisuus neljälle, missä tulee monta eri ruokalajia pöytään ja kaikki syö kaikkea. Ruokajuomaksi valitsin listasta juoman, jota kehottivat kokeilemaan: se paljastui kylmäksi kaakaoksi, jossa oli päällä keoittain kaakaojuomajauhetta.

Ruokalajeina oli jonkinlaista keittoa, jossa oli kasviksia ja katkarapuja, sitä rauskua, jonka päällä oli chilikastiketta, katkarapu-kasviskastiketta ja kastiketta, jossa oli kanaa ja kasviksia, sekä tietysti jokaiselle lautasellinen riisiä. Rausku ei kyllä minusta ollut kovinkaan herkullista. Maistui lähinnä miedolle kalalle ja oli hyvin ruotoinen. Tosin ne ruodot oli pehmeitä ja tarkotettu syötäväksi, mutta sitten se maistui vain ruodoille. Tarjosivat minulle vielä erityisenä herkkupalana evää ja sanoivat, ettei ole pakko syödä, jos en tykkää. Ajattelin, että syönhän minä kotonakin paistettuja muikunpyrstöjä ja maistoin, mutta se maistui vaan ruodoille kanssa. Mutta kaikki muu ruoka oli kyllä hyvää, jopa se kasviskeitto! Ne kasvikset oli nimittäin vielä ihan kovia, laitettu kai siihen vasta ihan lopussa. Multa kyseltiin etukäteen moneen kertaan, että onhan mausteinen ruoka ok, ja mausteista se ruoka olikin. Mutta ei se liian tulista ollut, vaan oikeastaan just sopivaa; vähänkään tulisempi olis ollut liikaa. Mutta kyllähän te tiedätte mun ja Tapanin maun ruokien suhteen...(Hannele söi kerran meidän tekemää jauhelihakastiketta, joka oli sillä kertaa "miedosti" maustettu että kelpais porukoillekin. Kommentti: "Oho, onpas tähän hulahtanut vähän pippuria!" Eikä Hyde ole edes niitä herkkäsuisimpia...)

Taksissa paluumatkalla huomasin saaneeni Asmalta tekstiviestin, että kymmeneltä olis PGPR:ssä yhden talon telkkarihuoneessa leffa. Koska olin takas puol kymmenen, ehdin just sopivasti käydä vielä ostamassa aamupalahedelmät kaupasta ja käydä huoneessani, ennenkuin lähdin etsimään tv-huonetta. Löytyihän se, lähinnä koska tapasin matkalla Asman ja Stephanien menossa sinne. Leffa oli 28 days later, joka nyt ei ihan ole kauhuleffa, muttei paljon puutukaan...Kiitos Stephanien en ollut ainoa, joka katsoi sitä välillä sormien välistä ja välillä kädet nyrkissä hermostuneena rintaa vasten puristuneena. Ihan hyvä leffa kyllä tuollaiseksi leffaksi. Eikä onneksi aiheuttanut painajaisiakaan.

Koska tänään ei mentykään eläintarhaan (jotkut on menossa illalla ulos ja sen takia halusivat mieluummin lepäillä päivän), päätin suunnata Asian Civilizations Museumiin. Pääsymaksu opiskelijoilta 2,5 dollaria :) Kun olin siellä vajaan tunnin katsellut, tuli kuulutus että viiden minuutin kuluttua alkaa opaskierros englanniksi. Liityin tietysti mukaan. Se oli kyllä sellanen tunnin kierros vaan, jossa näytettiin lähinnä pääkohdat, mutta sopi mulle oikein hyvin kun olin ehkä noin puolet ehtinyt jo kiertää. Oli kyllä jännä katsella, miten Aasiassa on jo 1500-2000 vuotta sitten osattu tehdä tosi upeita ja tarkkoja pronssipatsaita ja hienoja maalattuja posliiniastioita, mutta toisaalta vielä viime vuosisadalla, ja jossain yhä edelleenkin, eli ja elää eristäytyneitä heimoja ja pääkallonmetsästäjiä (pääkallonmetsästys on nykyään lailla kielletty, mutta jotainhan kertoo sekin, että sitä varten pitää erikseen olla laki...). Äitiä kiinnostanee tietää, että kiinalaisessa osassa, missä esiteltiin esi-isien palvontaa, oli seinällä suunnilleen seuraavanlainen kiinalainen elämänohje:
Niin kauan kuin vanhemmat ovat elossa, ei pidä matkustaa mihinkään kauas. Mutta jos on pakko matkustaa, pitää vanhemmille aina kertoa olinpaikkansa.
Mä olen ihan varmá, että ton on kirjottanut jonkun äiti tai isä.

Museon jälkeen kävin vielä vähän shoppailemassa ja vihdoin löysin itsellenikin jotain yhden kaupan alennusmyynnistä: hameen noin kymmenellä eurolla. Sitten tulin supermarketin kautta takas tänne. Huomisesta ohjelmasta en oikein vielä tiedä. Voi olla, että käytän päivän siihen tulostamiseen ja läksyjen lukuun, että maanantain voin taas käyttää mihin tahansa. Maanantaina kun on helpompi mennä taas vaikka johonkin turistipaikkaankin, kun ei ole yhtä paljon ihmisiä liikkeellä kuin viikonloppuna.

Mitäs muuta...Ai niin, sain taas kuulla siltä vietnamilaiselta tytöltä, että mulla on piiiiitkä matka kouluun, mutta saanpahan aamuliikuntaa. Mistä lähtien parin sadan metrin kävely on laskettu liikunnaksi? Niin, ja näin ensimmäistä kertaa aamulla sellasen vähän isomman liskon. Sellasia pieniä gekontapasiahan täällä juoksentelee seinillä ja keittiössä, mutta ulkona näin nyt sellasen ehkä hännän kanssa n.30 cm pitkän liskon. Niin, ja loppuun voinen vielä mainita, että kiitos tuon otsikon mulla on soinut koko päivän päässä Charlie Brown...

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

HEipä hei Kirppuliini!
Mun ei pitäs oikeesti enää valvoo näin myöhään (noin puol yö), mutta blogis oli auki ni en mäalttanu olla lukemattakaan eteenpäin...

Noista mutsista joutsenista mulla lähinnä oli asiaa... Jos vaikka saisit jossain vaiheessa laitettua mulle tommosia joutsen kuvia enemmänkin olisin onnellinen. Ja jos ois semmosia oikein hyviä, siis ei mitään alaviistoon tai yläviistoon otettuja vaan vaakaan ja niitten naamapuolestakin. Niin mä olisin ikionnellinen tai siis kamuni olis. Hän tykkää maalailla noita kaiken maailman ötököitä työkseen/harrastuksekseen.

24/8/06 04:57  

Lähetä kommentti

<< Home