Kulttuurishokki

Täytyy heti ensiksi sanoa, että jo nyt puolentoista kuukauden oleskelun jälkeen huomaa selvästi, että täällä olo on kyllä tehnyt mulle hyvää. Kun on aina ollut hiljainen, varovainen ja suorastaan arka (vaikkakin luulen, että ennemminkin vaikutan aralta kuin olen sellainen), on hienoa huomata, että pärjää ongelmitta vieraassa maassa kaukana kaikesta tutusta ja ilman minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa. Tunnen itseni täällä jotenkin entistäkin itsenäisemmäksi ja henkisesti vahvemmaksi, ja on tämä kyllä tehnyt hyvää itsetunnollekin. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut selviä kulttuurishokin oireita. En ole vielä kertaakaan ajatellut, että Suomi olisi parempi paikka kuin Singapore (tai toisinpäin), sellaiseen olen kai liian "kulttuurikouluttautunut", eikä mikään singaporelainen varsinaisesti ärsytä minua, mutta olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota terveyteeni (antibioottikuuri..) ja ollut väsynyt ja ärtyisä; kaikki kolme ovat psykologien mukaan selviä oireita kulttuurishokista. Itse selittäisin sen niin, että olen stressaantunut.En stressaantunut sillä lailla, niinkuin joskus paljosta koulutyöstä tai työnhausta (vaikkakin alan jo pikkuhiljaa stressaantua ajatuksesta, että kohta pitäisi löytää töitä ensi syksyyn saakka), vaan sillälailla salakavalasti, huomaamatta. Kun joka päivä tulee uusia asioita ajateltavaksi ja opittavaksi ja sen lisäksi päässä pyörii myös koulutehtävät ja matkustelu, taitavat aivoni olla aika kuormitetut ja illalla nukkumaanmennessä niitä on vaikea saada "pois päältä". Sen seurauksena pyörin pitkään sängyssä ennenkuin nukahdan ja olen sitten koko seuraavan päivän väsynyt. Huomaan myös välillä selvästi, että pienet asiat ärsyttää - ei pelkästään singaporelaiset asiat, vaan mikä tahansa. Taitaa kuitenkin olla ihan hyvä, että tiedostan asian ja tajuan että tämä on normaalia.

Lisäksi luulen, että asiaan vaikuttaa myös "sosiaalinen stressi". Tätä on todennäköisesti vaikea ymmärtää, jos on luonteeltaan ulospäinsuuntautunut, toisin kuin minä. Yksinolo ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma, ja luulen että se on osaltaan auttanut sopeutumistani tänne, en tunne suurta puutosta vaikka ympärilläni ei olisikaan koko ajan isoa joukkoa ihmisiä. Yksin matkustelu tai turistikohteissa vierailu ei todellakaan ole mikään ongelma, yksin on monesti paljon helpompaa ja jotenkin vapaampaa kuin jonkun kanssa, jota ei tunne. Olenkin yleensä tottunut olemaan joko yksin tai sitten aivan läheisimpien ystävieni seurassa. Itseasiassa en yksin ollessani tunne oloani koskaan yksinäiseksi, se tunne tulee ennemmin ihmisjoukossa, jossa en tunne ketään hyvin. Nyt minun sitten pitäisikin yhtäkkiä viettää aikaa ja matkustella ihmisten kanssa, jotka tunnen vain pinnallisesti. En sano, etteikö minulla olisi kivaa muiden seurassa; olen viettänyt oikein hauskoja hetkiä niin vaihtareiden kuin paikallisten ryhmätyöryhmieni kanssa. Silti tästä aiheutuu jonkinlaista sosiaalista stressiä, kun perfektionistina alitajuisesti tarkkailen koko ajan käyttäytymistäni, ja mietin miten tulevat kohtaamiset ja matkat tulevat sujumaan.

Juu, mutta eiköhän se nyt tuosta itseni analysoinnista riitä. Jottei kellekään nyt tule väärää kuvaa, niin en todellakaan kadu, että tulin tänne. Kuten jo alussa sanoin, tämä on selvästi tehnyt minulle hyvää ja opettanut asioita itsestäni. Vaikka ikävöinkin Tapania suunnattomasti, minulla on täällä kivaa, ja odotan todellakin innolla kaikkia edessä olevia matkoja! Ja siitä tulikin mieleen, älkää nyt intoilko niin kovasti siitä Tokiosta, se ei todellakaan ole vielä mitenkään varma juttu (hiukan aikataulujen yhteensovitusongelmia). Sitäpaitsi, minulla ei ole täällä farkkujen lisäksi yhtäkään vaatekappaletta, joka soveltuisi Tokion säähän joulukuussa!

Sitten kiitos kaikista kommenteista, niitä olikin tullut oikein roppakaupalla! Valitettavasti jääkaapista oli hävinnyt mun pussista taas aamulla kaksi hedelmäpalaa. Minunkin mielessäni on käynyt tuo risiiniöljyjuttu, mutta toistaiseksi olen todennut sen liian vaikeaksi toteuttaa käytännössä ;). Pitää siis oikeasti etsiä se lukittava rasia, niitä vain harvoin tehdään jääkaappikäyttöön, enkä ihan heti ehdi tästä kauppoihinkaan.

Vielä erikoinen tapaus luennolta tänään. Oli puhetta itsestä, omakuvasta ja sukupuolirooleista, ja eräs tyttö esitti ohimennen pojille kysymyksen, joka sai minut täysin hämilleni. Kysymys oli suunnilleen seuraava: "Mitä ajattelet, jos näät kolmekymppisen miehen yksin ruokakaupassa?". Minä hämmästyin täysin, koska no, mitä tuosta nyt pitäisi ajatella? Pitäisikö siitä ylipäänsä ajatella jotain? Poikien vastaus yllättäen olikin, että mies on joko a) ulkomaalainen, joka asuu yksin jossain hostellissa (sanottu hiukan alentuvalla ja säälivällä äänensävyllä) tai b) miesraukka on pahasti vaimonsa tossun alla (sama äänensävy). Olin tällä kertaa niin hämmästynyt, ja opettaja siirtyi niin nopeasti seuraavaan aiheeseen (aika lopussa), etten ehtinyt kommentoida mitenkään. Täällä on siis normaalia, että mies käy yhdessä vaimonsa kanssa ruokaostoksilla, mutta että yksin...Miesparka. No, tähän on kohtalaisen järkevä selityskin. Koska pienelle saarelle on ahdettu yli 4 miljoonaa ihmistä, ei täällä kukaan nuori asu yksin. Kaikki asuvat perheensä kanssa siihen asti, että menevät naimisiin ja saavat oman asunnon. Näin siis kolmekymppisen miehen ruokaostokset tekisi joko äiti, tai sitten ne pitäisi tehdä vaimon kanssa yhdessä. Sain myös luennolla kuulla, että jos naisella on avoauto, hän on todennäköisesti jonkun rakastajatar, mutta mies on ansainnut omansa omilla rahoillaan, että on oikein että mies saa isompaa alkupalkkaa kuin nainen, koska hän on menettänyt kaksi vuotta työelämästään armeijassa,ja että luokallamme on oikeasti tyttöjä, joiden kotona miesten ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä, mutta tyttöjen täytyy oppia tulevaisuutta varten kuinka hoitaa kotia.

Huomenna Hong Kongiin! En ole vielä pakannut, enkä oikein tiedä, mihin pakata. Reppu on ehkä liian pieni, mutta toisaalta on naurettavaa raahata tuo valtava matkalaukku neljäsosatäynnä parin päivän matkalle. Taidan siis vanhana reilaajana ahtaa kaiken reppuun kuitenkin. Käytän viikonloppuna Soneran korttiani puhelimessa, joten jos asiaa on, niin siihen sitten vaan viestiä. Sunnuntai-iltana kotiudun, joten maanantaina saanette tuoreen selostuksen matkastani, toivottavasti kuvien kera (muistin jopa laittaa digikameran akun lataukseen). Joten maanantaihin!