Asuntolaturhautumista

Kun on kolmisen vuotta tottunut asumaan yksin ja itsenäisesti, on asuntola-asumiseen tottuminen ilmeisen hankalaa. Tänä aamuna meni lopulta kertakaikkisesti hermot, kun eilisillalla jääkaapissa olleista kolmesta jugurtista ja kahdesta hedelmästä oli jäljellä kaksi jugurttia. Isompi hävikki kuin kertaakaan aiemmin, siis. Nytpä minulla on sitten uusi jääkaappi täällä omassa huoneessa, rakennettu kolmesta jäädytetystä vesipullosta, rantakassista ja pyyhkeestä. Odotan mielenkiinnolla, miten kylmiä mun jugurtit ja ananaksenpuolikas on aamulla. Onneksi lähden täältä viikoksi pois, ei tarvitse huolehtia ruuan katoamisesta sinä aikana.

Lisäksi pesin tänään pyykkiä, ja kun menin hakemaan vaatteitani koneesta, oli joku ehtinyt siinä muutaman minuutin aikana, minkä se kone oli sammuneena, ottaa mun vaatteet pois ja laittaa omansa tilalle. Vapaitakin koneita olisi kyllä ollut. No, ei tässä muuten mitään, mutta kun huoneessani huomasin yhden mustan topin kadonneen. Ja kyllä, se oli ihan varmasti pyykissä mukana, koska se oli mulla päällä Hong Kongissa ja laitoin sen täällä sitten suoraan repusta pyykkipussiin. Olen varmuuden vuoksi etsinyt koko huoneeni läpi, mutta ei ole täällä. Ajattelin, että se mahdollisesti olisi jäänyt sinne koneeseen, ja löysinkin pesutuvasta vielä kyseisen henkilön, mutta hän väitti, ettei sinne mitään jäänyt. Sanoin, että ok, mutta jos nyt kuitenkin löydät, niin voisitko jättää sen siihen koneen päälle sitten. Menin sitten äsken katsomaan (kun ohjelma oli loppu), että olisiko hän löytänyt sitä. Siellä se tyyppi seisoi vaatekasansa käsissään ja katsoi mua kuin hullua ja jotenkin ymmärtämättömänä, kun kysyin siitä topista. Ei kuulemma ollut. En usko vieläkään, koska sitä ei ollu koko pesutuvassa (katsoin kaikkien koneiden taakse jne), ja kuka nyt veisi märkien vaatteiden kasasta parissa minuutissa yhden mustan perustopin, joka on varmaan 90% naisista täällä vielä liian iso? Se tyyppi näytti kyllä siltä, ettei se ihan ymmärtänyt mitä sille selitin. Mutta mun toppi on nyt mennyttä ja mua ärsyttää, se kun oli vielä uusi (ei Hong Kongista ostettu, mutta Singaporesta).

Joten kyllä kiitos, haluaisin vaihteeksi asumaan paikkaan, jossa kukaan ei varasta mun ruokaa tai pyykkejä, tai tule puoliltaöin tarkastamaan mun passia, tai varaa parasta suihkua just sillon kun minä haluaisin mennä sinne. No, ylihuomisiltana olen jo pian lentokentällä, ja saan unohtaa kaikki ruoka- ja toppivarkaat viikoksi. Singapore Airlinesin lentoviihdevalikoimaa katsellessa olen tullut siihen tulokseen, etten mahdollisesti edes ehdi nähdä kaikkia haluamiani leffoja ja tv-sarjoja omalta henkilökohtaiselta screeniltäni lentojen aikana, koska menomatkalla pitäisi nukkuakin. Huomenna tai perjantaina kirjoittanen vielä jonkinlaisen lähtöblogauksen, joten täältä nyt näihin ärtyneisiin tunnelmiin.

LISÄYS: Jos päätät kerrankin mennä kauppaan puoli tuntia ennen sulkemisaikaa tukka hapsottaen ja huonoimmissa vaatteissasi, jotka saavat sinut näyttämään läskiltä idiootilta, koska muut vaatteet on vielä kuivumassa ja koska kauppaan on niin lyhyt matka, eikä siellä kuitenkaan ole ketään, varsinkaan tuttuja, niin saat olla varma, että ulkona ja kaupassa on noin miljoona ihmistä, järkyttävä kassajono ja törmäät Franziskaan, jota et ole nähnyt kuukauteen. Ainoa asia, josta olen iloinen nyt on se, etten päättänyt mennä lomaviikolla Thaimaahan. Saattaisi muuten ärsyttää vähän enemmänkin vielä.