Ylpeys käy lankeemuksen edellä
Nyt hiukan nolottaa, vaikka pikkumokia sattuukin kaikille. Kerronpa teille tarinan.
Keskiviikkona oli ryhmätyötapaaminen casesta, joka esitetään lauantaina (koska tuntia ei ollut tiistaina hari rayan takia, se pidetään lauantaina). Minun osakseni tuli kirjoittaa puolet vastauksesta kysymykseen nro.3. Lupasin, että se on valmis torstai-iltana. Olin jo aiemmin kirjoitellut ylös puolen sivun verran (kakkosen rivivälillä) asiaan jonkin verran liittyviä muita juttuja. Ahkerana tyttönä sainkin kirjoiteltua vastauksen (puolisentoista sivua) jo silloin samana keskiviikkoiltana ja siirsin sen nettiin, josta sen voisi sitten hakea kysymyksen toisen osan kirjoittaja ja lopulta se, joka kokoaisi vastaukset yhteen. Olin ylpeä ahkeruudestani ja siitä, että olin aikataulusta edellä. Pyyhin koko jutun mielestäni, koska olin tehnyt oman osani.
Tänään päivällä sain tekstiviestin siltä toisen osan kirjoittajalta,joka kyseli olenko jo kirjoittanut oman osani. Hiukan närkästyneenä vastasin, että se on ollut siellä netissä saatavilla keskiviikkoillasta asti (ja olin jälleen sisäisesti ylpeä ahkeruudestani).
Nyt tässä illalla tietokoneella istuessani sain yhtäkkiä puhelun tytöltä, joka kokoaa ne osat yhteen ja lukee läpi. Hän hiukan varovaisesti sanoi, että olen vastannut vain osaan kysymyksestä, ja luetteli joitain juttuja, joita vastauksestani puuttui. Hämmästyin vähän, ja aloin kysellä, että eikös siellä olekaan niitä, kyllä minä niistä kirjoitin. Minulla välähti kuitenkin melkein heti ja sanoin, että mahdollisesti olen nyt kyllä laittanut väärän tiedoston nettiin ja kiirehdin heti katsomaan, varsinkin kun hän sillä aikaa kyseli, että eikös tekstini olekin alle sivun mittainen... Ja kyllä, keskiviikkoillasta asti internetissä on ollut vastaukseni sijasta puoli sivua alkuhahmottelua.
Korjasin tilanteen tietysti nopeasti, laitoin oikean tiedoston nettiin ja sitten vielä tekstiviestiä sille kysymyksen toisen osan kirjoittajalle, että jos ihmettelit, miksi oli niin lyhyt vastaus (joka ei edes vastaa kysymykseen), niin sain juuri kuulla, että siellä onkin väärä tiedosto. Hän laittoikin sitten huvittuneena takaisin viestiä, että olikin ollut vähän huolissaan. Kaikki siis luulivat parin päivän ajan, että minun vastaukseni tärkeään ryhmätyöhön on muutaman lauseen mittainen, eikä todellakaan edes vastaa kysymykseen. Että kyllä ne vaihto-oppilaat tiedetään...Ja minä olin vielä niin ylpeä ahkeruudestani, ja suorastaan pahastunut kun tänään kyseltiin vastaukseni perään!
Mitä tästä opimmekaan? Tarkasta AINA, että olet laittanut toisille oikean tiedoston!
Mitä muuten tulee Tokioon, se saattaa onnistua sittenkin joulukuun alussa.
Keskiviikkona oli ryhmätyötapaaminen casesta, joka esitetään lauantaina (koska tuntia ei ollut tiistaina hari rayan takia, se pidetään lauantaina). Minun osakseni tuli kirjoittaa puolet vastauksesta kysymykseen nro.3. Lupasin, että se on valmis torstai-iltana. Olin jo aiemmin kirjoitellut ylös puolen sivun verran (kakkosen rivivälillä) asiaan jonkin verran liittyviä muita juttuja. Ahkerana tyttönä sainkin kirjoiteltua vastauksen (puolisentoista sivua) jo silloin samana keskiviikkoiltana ja siirsin sen nettiin, josta sen voisi sitten hakea kysymyksen toisen osan kirjoittaja ja lopulta se, joka kokoaisi vastaukset yhteen. Olin ylpeä ahkeruudestani ja siitä, että olin aikataulusta edellä. Pyyhin koko jutun mielestäni, koska olin tehnyt oman osani.
Tänään päivällä sain tekstiviestin siltä toisen osan kirjoittajalta,joka kyseli olenko jo kirjoittanut oman osani. Hiukan närkästyneenä vastasin, että se on ollut siellä netissä saatavilla keskiviikkoillasta asti (ja olin jälleen sisäisesti ylpeä ahkeruudestani).
Nyt tässä illalla tietokoneella istuessani sain yhtäkkiä puhelun tytöltä, joka kokoaa ne osat yhteen ja lukee läpi. Hän hiukan varovaisesti sanoi, että olen vastannut vain osaan kysymyksestä, ja luetteli joitain juttuja, joita vastauksestani puuttui. Hämmästyin vähän, ja aloin kysellä, että eikös siellä olekaan niitä, kyllä minä niistä kirjoitin. Minulla välähti kuitenkin melkein heti ja sanoin, että mahdollisesti olen nyt kyllä laittanut väärän tiedoston nettiin ja kiirehdin heti katsomaan, varsinkin kun hän sillä aikaa kyseli, että eikös tekstini olekin alle sivun mittainen... Ja kyllä, keskiviikkoillasta asti internetissä on ollut vastaukseni sijasta puoli sivua alkuhahmottelua.
Korjasin tilanteen tietysti nopeasti, laitoin oikean tiedoston nettiin ja sitten vielä tekstiviestiä sille kysymyksen toisen osan kirjoittajalle, että jos ihmettelit, miksi oli niin lyhyt vastaus (joka ei edes vastaa kysymykseen), niin sain juuri kuulla, että siellä onkin väärä tiedosto. Hän laittoikin sitten huvittuneena takaisin viestiä, että olikin ollut vähän huolissaan. Kaikki siis luulivat parin päivän ajan, että minun vastaukseni tärkeään ryhmätyöhön on muutaman lauseen mittainen, eikä todellakaan edes vastaa kysymykseen. Että kyllä ne vaihto-oppilaat tiedetään...Ja minä olin vielä niin ylpeä ahkeruudestani, ja suorastaan pahastunut kun tänään kyseltiin vastaukseni perään!
Mitä tästä opimmekaan? Tarkasta AINA, että olet laittanut toisille oikean tiedoston!
Mitä muuten tulee Tokioon, se saattaa onnistua sittenkin joulukuun alussa.
posted by S at 22:09
1 Comments:
Ihanaa huomata, että muutkin mokailee... Tässä taannoin siirsin muistitikulle mukaan otettavaksi ja tulostettavaksi viikon vanhan opinnäytteen version... onneks sähköpostissa oli tallessa se oikeakin.
Kiitos siitä halloween-kortista. Ei kyllä ainakaan mulla aikaa tällä viikonlopulla, mutta puhuttiin jo alustavasti ens viikonlopusta, täytyy katsoa pääseekö Minna, muuten järjestetään joulukuussa kun säkin oot jo täällä =P
Mietittiin ajatusta kutsua Tapanikin, mutta pahasti pelkään ettei se uskalla tulla, ollaan niin pelottavia.
Mutta pärjäile siellä helteeessä, varustaudun itse tässä syysmyrskyn varalle.
Lähetä kommentti
<< Home