2.10.06

Sydney lauantai-tiistai ja loppukommentit

No niin, olen vihdoin takaisin Singaporessa. Väsyttää, olin loppujen lopuksi perillä aamulla neljän aikaan, ja olen nukkunut viime yönä vain muutaman tunnin, koska sisäinen kello herätti jo ennen puolta yhdeksää. Paluulento meni hyvin, ja sain jätskiä jälkiruuaksi. Se oli sellainen Solero-tikku, tosin eri nimellä. Oli tarkoitus katsoa The Devil Wears Prada siitä screeniltäni, mutta en sitten ehtinytkään, kun väsytti ja torkuin muutaman tunnin ja luin Viattomuuden ajan loppuun. Tässä alla nyt kuitenkin kaikki Sydneyssä kirjoittamani, kun nettiä ei huoneessa ollut. Laitoin aikajärjestykseen alusta loppuun ja jaoin kolmeen eri osaan, ettei tulisi liian pitkää yhdestä osasta.
Joten olkaa hyvä, lomani Sydneyssä!

23.9.2006 No worries, mate!

Uskomatonta, mutta totta: olen Australiassa. Nettiä ei näytä olevan, joten saatte lukea kaikki sepustukseni kerralla. Siinäpä sitten varmaan lukemista riittääkin :)

Eilen illalla siis raahauduin matkalaukkuni kanssa Changin lentokentälle. Vähän oli hankaluuksia bussissa, mutta selvisin. Laukkuhan ei sinänsä ollut painava, se on vaan niin isokokoinen, että käsittely on hankalaa. Itseasiassa lähtöselvitystiskillä Singapore Airlinesin työntekijäkin ihmetteli, että onpas kevyt laukku noin isoksi (taisi olla painoa n.11 kiloa). No, kyllä hotellissa laukun avatessani huomasin, miten tavaroille käy puolityhjässä matkalaukussa, jota heitellään ympäriinsä. Vaikka olin yrittänyt asetella kaiken parhaani mukaan, ja laittanut vielä pyyhkeen päällimmäiseksi pitämään kaikkea paikallaan, tavarat olivat sekaisin yhdessä mytyssä laukun alareunassa.

Lentokentällä olin hyvissä ajoin, joten katselin läpi kaikki kaupat. Muutama tavara vähän houkutteli ostamaan, mutta olivat sellaisia, että saa muualtakin kuin lentokentältä ja varmasti halvemmalla. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen näin kunnollisen valikoiman suklaata ja karkkia (jopa salmiakkikaloja!), mutta Australiaan ei saa tuoda mitään elintarvikkeita, joten ostamatta jäi.

Lento meni ihan hyvin, ja vaikka vähän jännittikin, en voinut olla hymyilemättä, kun jumbojetti nousi ilmaan. Jotenkin jännästi olen nyt lentopelkoni hälvettyä alkanut nauttia lentämisestä. Vaikka välillä vieläkin vähän hermostuttaa, kun lentokone vaihtaa korkeutta tai kaartaa, ja se tuntuu sellaisena jännänä tunteena vähän kuin vatsassa, niin yhtäkkiä pidänkin siitä ajatuksesta, että tunnen kuinka ilma kannattaa. Ehkä lentäminen on lähiaikoina liittynyt niin moneen positiiviseen kokemukseen, että olen alkanut assosioida sen mukaviin asioihin, ja minusta on nykyään jopa hienoa katsella kiitoradalla muita koneita. Jotenkin suorastaan pikkulapsen innokkuudella mietin, miten ne valtavat koneet kiitävät ilman halki ympäri maapalloa... Yhtäkkiä lentokoneissa ja lentämisessä onkin “sitä jotain”. Ehkä vielä joskus pystyn suuntautumaan lentämiseen tavallisen välinpitämättömästi...

Lähdettyä koneessa tarjoiltiin välipalaa, ja sitten katsoin omalta screeniltäni jaksot Simpsoneita ja Futuramaa. Tämän jälkeen sain torkuttua pari tuntia. Heräsin, kun ulkona aurinko nousi, ja matkustamoonkin sytytettiin valot, koska henkilökunta alkoi valmistella aamiaista. Mutta kyllä kannattikin herätä, ulos katsoessani näin 12 km päässä allani pelkkää punaista aavikkoa silmänkantamattomiin! Sää todellakin suosi, ja koko loppuajan pystyin seuraamaan alla olevaa maastoa. Aavikkoa jatkui todella pitkään, sitten välillä ehkä jonkinlaista pensasaavikkoa ja lopulta kukkuloita. Välillä aavikkoa halkoi yksinäinen tie kuin viivottimella vedettynä. Kyllähän sitä on tiennyt, miten valtava osa Australiaa on asumatonta aavikkoa, mutta on jotenkin aivan eri asia nähdä se omin silmin! Australiahan on kooltaan Pohjois-Amerikan luokkaa, mutta asukkaita on vain 20 miljoonaa, niistä viidesosa Sydneyssä. Väestötiheys koko maassa on huimat kolme asukasta neliökilometrillä, Suomen vastaava luku on 17 ja Singaporen 6724 (Rantasalmen 8). Sydneytä lähestyttäessä sitten näkyi ensin valtavat alat peltotilkkuja, sitten eukalyptusmetsikön peittämää vuoristoa, ja lopulta meri ja alla levittäytyvä kaupunki. Kone laskeutui kaupungin yli; oli todella jännä kokemus, kun tuntuu että kone viistää jo talojen kattoja, eikä omalta paikaltaan nää vielä lentokenttää. Kapteeni sen ilmeisesti kuitenkin näki, koska turvallisesti laskeuduimme.

Aamupala oli muuten varsin hyvä. Sen sai valita kahdesta vaihtoehdosta, joko nuudeleita katkarapujen yms kanssa tai kananmunia, perunapaistos ja makkaraa. Valitsin länsimaalaisen vaihtoehdon. Lisänä tuli jugurtti, sämpylä ja levitteet, tuoreita hedelmäpaloja (ananasta, papaijaa, pari viinirypälettä), appelsiinimehua ja teetä/kahvia. Katselin menusta, että takaisintullessa illallisella on myös kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Niin, ja lentoyhtö jakeli myös kuumia pyyhkeitä, ja jokainen matkustaja sai sukat, pienen hammastahnatuubin, hammasharjan ja silmäsuojuksen.

Matkalaukkujen tarkastus oli kyllä tarkkaa: ensin passijonossa kävi kultainen noutaja häntä iloisesti heiluen nuuskimassa jokaisen matkustajan (siinä todellakin virkamies, tai virkakoira, joka nautti työstään!) ja lopuksi vielä tullissa jokaisen kaikki matkatavarat läpivalaistiin. No, ei löytynyt mitään kiellettyä minulta, joten pääsin jatkamaan matkaa. Hotellissa huoneeni oli onneksi jo valmiina, vaikka olin paikalla ennen kahtatoista ja virallinen check-in aika on tietysti klo.14. Hotelli on metroaseman vieressä, mutta toisaalta alueella on myös..hmm..aikuisviihdepaikkoja. Eipä ne minua haittaa, kun en aio tuolla ulkona tällä alueella iltaisin paljon liikuskella. Hotellihuone on ihan siisti, ehkä vähän “brittiläinen” (lue: nuhjuinen), mutta 14.kerroksessa ja näköala on aika hieno.


Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta. Mikäs se siellä oikealla onkaan?

Keitin itselleni teetä, purin vähän tavaroita ja yritin ottaa pienet nokoset, mutta en saanut nukuttua.Siistiytymisen jälkeen hyppäsin hotellin vieressä sightseeing-bussiin, johon ostamassani Sydney Pass-kortissa on rajoittamaton käyttöoikeus. Kiersin lähes koko kierroksen, johon meni pari tuntia, ja hyppäsin pois paikassa, josta meni mukava kävelyreitti kasvitieteellisessä puutarhassa lahdenpoukamaa pitkin oopperatalolle. Oli muuten mukava olla ulkona hameessa ja topissa, kun on lämmintä, muttei hiostavan kuuma. Oopperatalolta kävelin satama-aluetta pitkin The Rocksiin, joka on Sydneyn vanhinta osaa. Mukavia pikkuputiikkeja ja viikonlopputori, joka valitettavasti sulkeutui jo viideltä. Katselin valmiiksi jo matkamuistomyymälöistä, mitä haluaisin ostaa, kun huomenna ajattelin museossa käynnin jälkeen suunnata Chinatowniin viikonloppumarkkinoille. Sieltä saa monen eri lähteen mukaan matkamuistot halvimmalla. Auringon laskiessa ilta alkoi kuitenkin viiletä ja minä aloin väsyä, joten päätin vetäytyä jo hotellille. Alkaa jo painaa viime yön univaje, kaksi tuntia torkkumista vähän väliä heräillen ei oikein riitä aktiiviseen “turisteiluun”.Muina iltoina tiedän sitäpaitsi ottaa neuletakin mukaan, täällä on kuitenkin vasta kevät.


Näkymä kävelyreitiltäni oopperatalolle.

Pidän kyllä Sydneystä tähän mennessä oikein kovasti. Täydellinen kaupunki sellaiselle, jolle viktoriaaninen aika on aina ollut heikko kohta, jota Brittien siirtomaa-aika kiehtoo, ja joka pitää isoista kaupungeista, eli minulle. (Mainittakoon tässä, että tiedän kyllä sekä viktoriaanisen että laajemminkin imperialistisen aikakauden negatiiviset puolet varsin hyvin, mutta saahan sitä vähän romantikko olla...) Vanhoja rakennuksia 1800-luvulta ja taustalla modernit, monikymmenkerroksiset hotelli-ja toimistorakennukset...Sydney on muuten yllättävän “matala” kaupunki, ainakin kun tulee Singaporesta. Kyllähän noita korkeita moderneja kolossejakin on, mutta yllättävän paljon vanhaa, matalaa rakennuskantaa. Ainakin lentokoneesta katsottaessa esikaupunkialueetkin näyttivät koostuvan lähinnä pari- ja omakotitaloista, jokaisella tietysti oma uima-allas takapihalla.

Nyt alan pikkuhiljaa vetäytyä yöpuulle. Oikeastaan hyvä, että lentokoneessa jäi unet vähiin, tuleepa toivottavasti nopeammin totuttua tähän kahden tunnin aikaeroon. Ottaen huomioon mun vuorokausirytmin nykyään Singaporessa, täällä kävis muuten niin, että valvosin neljään, ja eihän se käy. Joten pian nukkumaan ja aamulla kello herättää kahdeksalta hotelliaamiaiselle. Sitten Australialaiseen museoon (se on siis museon nimi, tiedän kyllä että kansallisuus kirjoitetaan pienellä) ja myöhemmin mahdollisesti sinne viikonloppumarkkinoille. Maanantaina ajattelin mennä käymään akvaariossa ja tiistaina eläintarhassa, saapa nyt nähdä.

24.9.2006 Museoilua

Nukuinkin sitten viime yönä kellon ympäri: kävin nukkumaan kahdeksalta, heräsin puolen yön maissa, mutta jatkoin unia, ja kun herätyskello soi aamulla kahdeksalta, en jaksanut millään vielä nousta. Siirsin siis herätysaikaa eteenpäin ja nousin puoli yhdeksän. Väsytti siltikin aika paljon, sisäinen kelloni kun yritti väittää, ettei heräämisaika ollut vielä lähelläkään, vaikka olin juuri nukkunut 12 tuntia. Hotellin aamupala oli varsin brittiläinen, paahtoleipää, pekonia, munakokkelia, makkaroita, jonkinlaisia perunakroketteja, teetä jne. Oli onneksi myös jugurttia ja jonkinlaista valkeaa puuroa. Hyvin sain vatsani täyteen ja kestin niillä eväillä pitkälle päivään.

Suunnitelman mukaisesti suuntasin Australian Museumiin. Oli kyllä juuri sopiva paikka minulle, keskittyi melkoisesti luonnonhistoriaan (australialaiseen sellaiseen suurimmaksi osaksi) ja sitten oli tietysti oma näyttely aboriginaaleista. Puoliltapäivin oli aboriginaaliesityskin, jossa kuulin didgeridoota (ei alkuperäinen nimitys, eurooppalaiset nimesi äänen mukaan) ja näin laulua ja tanssia. Museo oli täynnä lapsiperheitä sivistämässä jälkikasvuaan, joka sinänsä ei minua haitannut, mutta välillä tuntui vähän hassulta ihastella dinosaurusten luurankoja ja erilaisia ötököitä yhdessä 6-vuotiaiden kanssa. Opin ainakin, että valaat ovat isoja, dinosaurukset loppujen lopuksi luulemaani pienempiä, ja blogissanikin aiemmin esiintyneet mustat joutsenet australialaisia (hollantilaiset tutkimusmatkailijat näkivät mustia joutsenia ensimmäisen kerran 1630-luvulla, mutta Euroopassa kukaan ei uskonut tarinaa mustista joutsenista ennenkuin 60 vuotta myöhemmin saatiin tuotua yksi nähtäväksi). Minulla vierähti museokäyntiin nelisen tuntia (sisältäen 45 min.aboriginaaliesityksen ja lounaan). Käynti olisi ollut täydellinen, jos mukana olisi ollut joko Tapani tai iskä, joiden molempien kanssa olisi ollut hyvä keskustella kaikesta nähdystä. Jos olisimme olleet kolmistaan, olisi käyntiin mennyt varmasti koko päivä, kun jokainen olisi vuorollaan kertonut kaiken lukemansa ja kuulemansa jokaisesta näyttelyesineestä! Äiti olisi varmasti kokenut deja vu-ilmiön muistellen Lontoon Natural History Museumia, jota tämä museo kyllä aika paljon taisikin muistuttaa (vaikka rakennus ei ollut yhtä hieno, eikä kokoelmat yhtä laajat). Lounaani taas onneksi ei muistuttanut Lontoon museon kolmioleipiä. Annokseni oli kyllä siinä mielessä kolmioleipä, että se koostui kahdesta neliönmuotoisesta leipäpalasta, jotka oli leikattu kulmittain kolmioksi, mutta leipä oli pitatyyppistä, välissä tuoretta salaattia (ehkä romainea), kurkkua ja tandoorikanaa, ja annos oli lämmin. Muistutti kolmioleipää yhtä paljon kuin härän sisäfileepihvi muistutttaa hampurilaispihviä. Hinnat tuntuu täällä turistipaikoissa olevan Suomen tasolla, tai ainakin sillä tasolla, millä ne Suomessa ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Museon ja lounaan jälkeen suuntasin Chinatowniin Paddy's Marketiin viikonloppumarkkinoille, mutta valitettavasti en ehtinyt paljonkaan katsella, kun markkinat taas sulkeutuivat viideltä. Päätin käydä katsomassa myös toista ostosaluetta, ja oikein kivalta paikalta näyttikin, mutta kaikki oli vaan jo kiinni. Täällä siis tosiaan menee suurin osa kaupoista kiinni viideltä tai kuudelta, mikä kyllä ärsyttää. Olisin mennyt iltaristeilylle satamaan, mutta niitä ei ole sunnuntaisin (tai ainakaan niitä, joihin lipullani pääsisi ilmaiseksi). On siis vähän vaikeaa keksiä illaksi tekemistä yksin, kun shoppailu ei onnistu.

Huomenna suuntaan akvaarioon ja sitten sen lähialueelle shoppailemaan. Ehkä illalla sitten vihdoin sinne risteilylle. Tiistaina ajattelin mennä eläintarhaan. Niin, pitänee vielä mainita, että museokäyntiini sisältyi biologiaa myös museon ulkopuolella; museolle mennessä näin puiston nurmikolla ihan oikean korpin ja takaisintullessa linnun, joka minun (heikon) lintutietämykseni (ja museossa nähtyjen täytettyjen lintujen) perusteella on iibis. No, jos se ei vaikka iibis olekaan, niin ainakin tiedätte minkätyyppisestä linnusta oli suunnilleen kyse.


Kyseinen lintu myöhemmin kuvattuna. Kellään parempia ehdotuksia kuin jonkinlainen iibis?

25.9.2006 Akvaario ja shoppailua

Tänään oli siis ensiksi vuorossa Sydneyn akvaario. Pääsin vihdoin näkemään vesinokkaeläimen, sain silittää hainpoikasta (tosin siitä kasvaa isonakin ihmiselle vaaraton hai), kosketin merivuokkoa ja näin mm.merimakkaroita, pingviinejä, erilaisia haita (myös niitä ihmissyöjiä), valtavan rauskun, hylkeitä, merihevosia, keuhkokaloja ja paljon muita eri kalalajeja. Vaikka on maanantai, paikka oli varsin täynnä lapsiperheitä. En halua edes kuvitella, millainen tungos siellä on viikonloppuisin! Akvaarion myymälässä viivähti myös aika kiva tovi ja kului ihan mukavasti rahaa, nyt on mm. Jonille ja Jaanikalle t-paidat (tietenkin valitsin kivoimmat mahdolliset paidat, joten ne oli myös kalleimmat).

Akvaarion jälkeen kiertelin lähialuetta, oli oikein mukavannäköistä seutua, sellainen satama-alue, ravintoloita, kauppoja jne. Koska vieressä oli Sydneyn merimuseo, jonne sisäänpääsy oli ilmainen, kävin sielläkin. Oli kiinnostavaa katsella näyttelyitä Australian löytämisestä ja myöhemmistä merimatkoista Euroopasta Australiaan. Osio Australian merivoimista ei sen sijaan kiinnostanut minua yhtä paljon.


Darling Harbour, jossa vietin aikaa akvaarion jälkeen. Huomatkaa lippu, todistaa mun olleen Australiassa.

Museokäynnin jälkeen keskityin shoppailuun, lähinnä matkamuistoliikkeissä. Muun shoppailun aion hoitaa loppuviikosta. Mutta nyt on kyllä niin paljon kaikkea Australia-kamaa, että huhhuh. Ostin mm.kolme t-paitaa itselleni, mutta koska niitä ei voinut kokeilla, yksi on pieni...Toivottavasti se kelpaa vaikka Hannelelle.

Minun pitäisi jo alkaa oppia, että vaikka päivällä aurinko paistaisi miten lämpimästi, on täällä vielä kuitenkin vasta kevät ja auringon laskiessa sää viilenee huomattavasti. Erityisesti veden äärellä tulee kylmä, siitä iltaristeilystä ei siis tule mitään niin pitkään kun unohdan ottaa neuletakin mukaani. No, onhan tässä vielä aikaa.

Huomenna eläintarhaan, jos vaikka näkisin vihdoin oikean koalan. Ja vompattikin olisi kiva nähdä. Ja kyllä kai sieltä se Tasmanian tuholainenkin löytyy? Vesinokkaeläimiäkin katselisin mielelläni lisää, ja kenguruvalikoimakin lienee isompi kuin Singaporessa. Niin, ja se komodonvaraani. Haluan nähdä, onko se niin iso kuin kuvittelen, vai vielä isompi. Ja se nokkaeläimen sukulainen, mikäs se nyt onkaan suomeksi? Se on sellainen piikikäs pitkäkuonoinen, australialainen sekin. Nokkasiilihän se taitaakin olla. Niitä siis huomenna.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Huh! Olipa lukemista, kateudesta vihreenä täällä edelleen, mutta sit samalla tuli monista Sydneyn nähtävyyksistä mieleen muistoja meidän Interraililta. Siis Genovassa merimuseo (siellähän sai silittää niitä pieniä rauskuja? vai meneekö mulla museot sekaisin?), Keisarinna Sissin palatsi ja vaikka mikä muu...

Aivan loistava viikko sulla on ollutkin, mut oisit vaan sitten mennyt ulos illalla syömään, se ois ollu ainakin oopperailtana loistava päätös illalle! Tiedän kyllä et yksin syöminen ja varsinkin ravintolassa, on TYLSÄÄ.

Mun pitää päästä taas pian jonnekin eläintarhaan, en oo käyny varmaan kuin viimeksi Kolmårdenissa ylä-asteella. Vesinokkaeläimet on jotenkin niin hellyttäviä, toivottavasti muuten otit kuvia niistäkin?

Ei tässä muuta, kommentoin lisää kun muistan mitä piti sanoa vielä... Pitää munkin kai sitten jo suunnitella lahjoja, tosin Topin synttärit ensin, onneks sen lahjan jo ostin aikaisemmin, kun osui hyvä kohdalle. Joululahjoista ei vielä mitään tietoa...

2/10/06 15:00  

Lähetä kommentti

<< Home