Kommentointia ja sekalaista selittelyä (sekä 4.10.)

VAROITUS! Tekstin alkuosa sisältää ällöromanttista söpöilyä ja imelää siirappia!

Tänään on 4.10., mikä tarkoittaa sitä, että tasan kolme vuotta sitten minusta tuli maailman onnellisin nainen (vaikkakin eriäviäkin mielipiteitä löytynee). 4.10.2003 on nimittäin se päivä, josta laskemme Tapanin kanssa seurustelumme alkaneen. Kolme vuotta siis jo, vanha pari... Kolme elämäni tähän mennessä ehdottomasti parasta vuotta, itseasiassa. Kulta, kiitos kaikesta siitä, mitä olet minulle ollut ja olet edelleen. Jo vähän päälle kahden kuukauden päästä nähdään taas!

Ja sitten taas takaisin arkeen. Ensiksi noihin Lotan kommentteihin vähän vastailua. En valitettavasti saanut vesinokkaeläimistä kuvia, koska en nähnyt yhtään ulkoaltaalla, vaan ainoastaan akvaariossa hämärässä huoneessa, jossa salaman kanssa kuvaaminen oli kielletty. Sydneyn akvaarion "touch pool" oli juuri samantyyppinen kuin Genovan akvaariossa, jossa siliteltiin rauskuja (ja olikos Hastingissakin jotain samantyyppistä?). Sen sijaan sekä Vaucluse House että Elizabeth Bay House olivat kyllä paljon vaatimattomampia kuin Schönbrunn (mitä voi muuten netissä ihailla täällä).Toisaalta, Schönbrunn painiikin tietysti ihan omassa kategoriassaan Versaillesin, Katariinanpalatsin ja muiden vastaavien kanssa.

Täällä näköjään nuo jääkaapppivarkaudet jatkuvat edelleen. Maanantaina laitoin jugurttia ja hedelmiä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, että ne "jääkaappiini" kuuluvat vesipullot ehtisivät jäätyä. Tähän asti kun kaikki viety ruoka on hävinnyt yöllä. Mutta kun menin ennen nukkumaankäyntiä hakemaan ruokiani turvaan, oli jäljellä enää tyhjä muovipussi! Siis jugurtti ja kolme hedelmää viety keskellä iltaa. Kyllä otti päähän, siinä meni mun aamupala. Nyt en sitten uskalla viedä ruokaa jääkaappiin hetkeksikään, vaan ostin pari vesipulloa lisää, ja vaihtelen niitä niin, että ruoka voi olla koko ajan mun huoneessa kylmässä. Niin turhauttavaa, kun asuntolavastaavatkin tästä tietää, mutta mitäpä ne vois asialle tehdä...

Eilen tunneilta tullessani törmäsin sattumalta Devikaan, siis siihen, joka oli Hong Kongissa mukana. Devika suhtautui tapaamiseen hyvin amerikkalaisittain: "Sirje! Ihana nähdä! Me ei olla nähty Hong Kongin jälkeen ollenkaan! Miten sulla menee?" ja iso halaus tietysti päälle. Suomalaisuuteni piipitti taustalla, että Hong Kongista on kyllä vasta kaksi viikkoa, joista molemmat ollaan oltu toinen ulkomailla, joten vähempikin hössötys olisi riittänyt. Juteltiin kuitenkin puolisen tuntia lomatekemisistämme ja koulukuulumisista. Devika kertoi tavanneensa Heatherin, joka oli vaikuttanut hyvin stressaantuneelta ja sanonut, että reppumatkalla Vietnamissa ja Kambodzassa oli "ihan kivaa" (kun taas matkatoveri Asma oli kehunut matkaa valtavasti). Heather-parka, se on varmaan ihan hermoraunio kun pääsee vihdoin täältä pois, kun sillä näyttää kaikki aika menevän stressaamiseen ja koti-ikävään.

Sain tänään muuten ensimmäisen arvosanani täällä. Consumer Behavior-esseestä tuli B, joka on alinta tasoa, mitä olen Mikkelissä saanut, mutta kelpaa täällä mulle hyvin. Kirjotin pikkukivan esseen; sain pikkukivan arvosanan. Suurin osa arvosanoista oli välillä B- - B+, joten en ollut huonoimpia. Toisaalta en myöskään pakertanut esseetä yötä myöten, kuten paikalliset tekee, ne tuntuu olevan jotenkin aika tehottomia opiskelijoita. Parin viikon päästä pitää palauttaa seuraava essee samalle kurssille, mutta kahteen sivuun kakkosen rivivälillä on niin vaikea saada mitään järkevää, syvällistä ja tieteellistä kirjoitettua. Taisipa tulla tuokin B enemmän sujuvasta tekstistä kuin tieteellisestä sisällöstä.

Ai niin, unohdin kertoa, että Sydneyssä ainakin yhteen tavarataloon pystytettiin täyttä vauhtia jo jouluosastoa. Isoa sellaista. Joo, kyllähän minäkin joulusta tykkään, ja odotankin sitä jo kovasti (vaikkakin oikeammin odotan Tapanin näkemistä), mutta kyllä nyt syyskuun loppu/lokakuun alku on vielä vähän liian aikaisin.

Loppuun laitan vielä kuvan koalasta, joka oli tarkoitus liittää jo Sydney-tekstiini, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos katsotte tarkemmin, niin huomaatte, että kuvassa on itseasiassa enemmän kuin yksi koala.