Vielä jälkitunnelmia porukoiden vierailusta

Muistin näin jälkikäteen, että onhan minulla porukoista täällä yksi kuvakin. Tässä ollaan lähtötunnelmissa, seisoskelevat Rendezvousin sisäpihalla ja äiti esittelee ylpeänä uutta laukkuaan. Jos jollakulla on vaikeuksia tunnistaa, niin vasemmalta siis iskä, äiti ja siskoni Hannele eli Hyde.


Pitipä vielä myös kertomani, että iskä muuten sitten söi matkan aikana durianjäätelon. Ihan hyvää kuulemma oli, eikä häntä hajukaan haitannut, mutta äiti ja Hyde pitivät iskään kirjaimellisesti hajurakoa syönnin ajan.

Ja kinkkuleikkeleeni naamiointi epäilyttäväksi suomalaiseksi karhun/poronlihaksi ei sitten toiminut kuitenkaan loppuun asti. Pari päivää säästyi jääkaapissa, mutta tänä aamuna oli koko paketti hävinnyt. Joko varas siis tajusi juoneni, ei pelkää outoja lihalaatuja, ei edes lukenut tekstiä tai heittelee muuten vaan ruokaa pois jääkaapista. Vahinko ei onneksi ollut suuri, koska paketissa oli jäljellä enää kaksi siivua. Tänään sitten pitikin taas miettiä ankarasti tuossa pikkukaupassa, että mitä sitä ostaisi leivän päälle. En varmasti syö ruisleivän kanssa mitään marmeladeja tai pähkinävoita, mitä olisi löytynyt riveittäin. Ainoiksi vaihtoehdoiksi näytti jäävän epämääräiset lihaleikkeleet (joita en uskalla säilyttää muka-jääkaapissani, mutta jotka oikeasta jääkaapista näyttää katoavan) tai margariini (joista yhtä laatua säilytettiin lämpimässä hyllyllä, en uskaltanut ostaa sellaista ainakaan ja muidenkin makuun suhtauduin epäillen). Sitten löysin säilykkeiden joukosta jonkinlaisen tonnikalalevitteen, joka sisältää purkin mukaan tonnikalaa, majoneesia ja sipulia. Oli itseasiassa aika hyvää leivän päällä, ja jos joku nyt menee sitä jääkaapista avonaisesta purkista syömään, niin ei haittaa, koska sitä myytiin vaan kahden purkin pakkauksissa. Mulla on siis avaamaton purkki vielä täällä huoneessa turvassa, ja joka tapauksessa melkeinpä liikaakin kyseistä ainetta. Päätin myös vaihteeksi kokeilla paikallista kuppipastaa (lisää vain kuuma vesi ja odota 3 min.). Mauksi valitsin cream of chickenin, ja se olikin tosi hyvää, varmaan parasta pikapastaa mitä olen koskaan syönyt. Oli nimittäin yhtä aikaa kermaista ja sopivasti tulista, ihana yhdistelmä!

Tonnikalalevitesäilyketölkkiä (onpa siinä pitkä yhdyssana) avatessani onnistuin viiltämään itseäni pikkurilliin. Laitoin haavaan äidin tänne jättämää desifiontiainetta ja jostain kätköistä löytyi vähän Suomesta tuotua laastariakin. Kiitos säilykepurkin kannen terävän reunan haava oli kyllä niin siisti, ettei edes koskenut, mutta vuoti verta sen verran että hetken aikaa oli sekä pikkurilli että nimetön veressä.

Tänään oli muuten tarkoitus lähteä katselemaan Little Indiaa Tuanin ja hänen kavereidensa kanssa, koska on deepavali. Tänään sitten sain tekstiviestin, että itseasiassa kaikki juhlallisuudet oliskin ollut eilen illalla (vrt.uusivuosi). Ei sitten lähdettykään mihinkään. Muutenkin nyt olisi ollut hyvä pitkä viikonloppu matkustaa, kun tiistaina on hari raya, mutta on tällä hetkellä sen verran ryhmätöitä ja muuta kouluhommaa tehtävänä, että olis ollut todella epäreilusti tehty kaikkia mun ryhmätyöryhmiä kohtaan. Vähän kyllä omatunto kolkuttaa, kun vietän koko pitkän viikonlopun vaan kirjoitellen ryhmätyöosuuksiani, kun kerrankin olis mahdollisuus matkustella. Mutta kun otin puolitoista viikkoa lomaa kotitehtävistä, niin joskushan ne on tehtävä.