11.8.06

Chinatown ja Little India

Tänään otin suunnakseni Chinatownin, kun ajattelin, että onhan se nyt kumma, kun olen kaksi viikkoa jo Singaporessa ollut, enkä nähnyt keskustasta juuri muuta kuin Orchard Roadin (se shoppailukatu) ja Marinan (joenranta, Merlion, lisää ostoskeskuksia). Chinatownin erilaisuuden kyllä huomasi heti kun astui ulos metroasemalta; rakennukset oli matalampia ja kiinalaistyyppisempiä. Lisäksi se metroaseman lähialue oli kyllä kunnon turistialuetta, koju kojun perään myi kiinalaisrihkamaa, matkamuistoja jne. Eli äiti ja Hannele pitää ehdottomasti viedä sinne shoppailemaan sitten lokakuussa :). Olihan siellä kyllä ihan nähtävääkin, temppeleitä ja taloja jne.

Kun olin aikani Chinatownissa kierrellyt, eikä kello ollut vielä kovin paljon, siirryin metrolla Little Indiaan. Kävin ensin Tekka Centren alakerrassa olevassa "wet marketissa", eli sellaisella torilla, missä myydään hedelmiä, kalaa, lihaa jne. Oli kyllä mielenkiintoista katsella paikallisia ja tutkia hedelmäkojujen eksoottista valikoimaa, mutta lopulta sieltä oli kyllä päästävä pois. Hedelmäkojualueella haisi durian, vaikkakin minun mielestäni sen haju ei ole niin kauhea kuin sanotaan, jotenkin vain liian...tunkkainen. Kalatiskien lähistöllä oli vahva kalanhaju ja lattia niin liukas, etten meinannut pysyä pystyssä. Mutta tällaisellekin vannoutuneelle lihansyöjälle pahin paikka oli kyllä lihatiskit. Kai mä olen vaan liian urbanisoitunut, mutta se valtava raa'an lihan ja ruhonosien määrä, joita ne pisti kirveillä palasiks, ja se haju mikä siitä lähti...Sitä on kai vaan jotenkin niin etääntynyt nykyään siitä, mistä ruoka oikeasti tulee, kun ostaa lihaa vaan valmiiksi pakattuna marketista. Huomasin saman silloin yksi ilta hawker centerissä, kun siellä roikkui kojun ikkunassa kanan ruhoja. Ei siinä mitään, kyllähän mä raakaa kanaa olen ennenkin nähnyt, mutta kun niillä oli vielä päät. Jotenkin se päiden näkeminen, roikkumassa niskat nurin velttona, toi selvemmin mieleen sen, mitä se oikeesti on, mitä syö. Mutta ei huolta, pidän lihasta liikaa alkaakseni kasvissyöjäksi.

Kävelin sitten vähän siellä Little Indiassakin, lähinnä kävin katsomassa yhtä temppeliä. Paluumatkalla tänne ostin vielä postikortteja. En tiedä, milloin kirjotan/lähetän ne, mutta tarkotus on lähettää jokaiselle lapselle oma kortti (ei tarvi sitten tapella niistä). Että jos posti tuo joku päivä kortin pelkästään esim. Indille tai Jonille, niin ei ole minun syy, syyttäkää postia!

Olen harmitellut täällä sitä, kun dvd-leffat on niin halpoja, kun ne on kuitenkin eri aluekoodilla kuin Suomessa. Onneksi satuin silti vilkaisemaan Carrefourin alennus-dvd:iden takaosaa: niissä lukikin, että kaikki alueet! Ja myynnissä oli paljon klassikkoleffoja hintaan 2kpl/9,90. Ostin siis näin aluksi Tuulen viemää, Pikku naisia, Ihmemaa Ozin ja Casablancan. Testasin vielä koneella ja hyvin toimivat. Neljä klassikkoleffaa 10 eurolla siis! Nehän on tietysti ainoastaan englanniksi kiinankielisellä tekstillä, mutta eihän se mua haittaa. Pitää vielä ehkä käydä ostamassa lisääkin. Ainakin pitää kysyä Tapanilta, kiinnostaisiko sitä kasvattaa esim.vanhojen länkkärien kokoelmaansa. Ja olihan siellä myytävänä myös esimerkiksi The Egyptian. Kyllä, juuri se 50-luvun hollywood-versio Sinuhe egyptiläisestä! :)

Taidan ostaa täällä aika paljon hedelmiä. Kaupantäti nimittäin jo kommentoi asiaa tänään laittaessaan ananaksia pussiini. "Taidat tykätä näistä? Nämä ovat kyllä tosi makeita! Eivät taida olla näin makeita sinun maassasi?". No eivät kyllä ole! Mun pitää nyt muutamassa kuukaudessa ahtaa itseeni ananasta, papaijaa, lohikäärmehedelmää, hunajamelonia jne 22 vuoden edestä! Tiedättekö muuten, miten hunajamelonista tulee Suomessa sellanen jännä, pistävä tunne suuhun/kurkkuun kun sitä syö paljon tai nopeasti? En ainakaan ole ainoa, jolle sellanen tulee, kun Tapani sanoi tietävänsä. Täällä sellasesta ei ole tietoakaan! Liittyy siis varmaan siihen, onko meloni kypsynyt varastossa vai viljelmillä. Ja ananas, mulle tulee varmasti ikävä tuoretta, makeaa ananasta Suomessa. Lohikäärmehedelmästä ja papaijasta siellä saa lähinnä uneksia, mutta onneksi ne ei niin herkullisia olekaan. Siis syö niitä mielellään, mutta tähän mennessä tuore ananas ja hunajameloni on kyllä ollut parhaimpia ehdottomasti.