Jee, olen julkkis!

Tai ehkä nyt en ihan kuitenkaan. Mutta olen päässyt jopa kuvan kanssa toiseen blogiin, Vesan nimittäin. (Äiti: Paina sitä nimeä, niin avautuu, se on linkki.) Vesahan oli siis se suomalainen, johon tutustuin eilen siellä rekisteröitymisessä. Kuvassa on myös sitten se sama Kim, josta minäkin puhuin+Heather, jonka tapasin eilen illalla.

Mutta siis, aloitetaanpa eilisilta alusta. Seitsemältä siis alkoi Singapore night, mutta olin tietysti tunnollisena suomalaisena paikalla jo kymmentä vaille. Virhe; käskivät minut ystävällisesti pois vielä kymmeneksi minuutiksi. Matkalla takaisin tuli vastaan Kim, joka myös oli menossa sinne, joten sanoin, että turha mennä vielä. Mentiin sitten kanttiiniin juomaan vastapuristetut hedelmämehut, ja hyvää oli. Viisi yli uskaltauduttiin takaisin, ja päästiinkin sisään. Bongasin istumasta Carlenen, jonka kanssa olin jutellut vähän silloin kampusesittelyssä viime viikolla, joten mentiin istumaan hänen viereensä. Oli muuten kiehtova seurata, kun kaksi brittiä tutustuu ekan kerran; se small talk oli jotain aivan käsittämätöntä suomalaiselle! Tai siis se toisen puheisiin reagointi: kun toinen sanoi jotain, toinen käytännössä toisti saman asian maustettuna "Oh really!" ja "No way!" -huudahduksilla. Siis tähän tapaan:
"I was in Borneo before I came here"
"You were in Borneo! No way! That's so cool! What did you do there?" jne
Tajusin, että mun vastaukset ja mukamas-sosiaaliset keskusteluyritykset vaikutti varmasti tosi onnettomilta ja suorastaan tökeröiltä tohon verrattuna.

Sitten katsottiin se leffa, I no stupid, joka kertoi kolmesta singaporelaisesta pojasta, jotka oli laitettu huonoimpien/laiskimpien oppilaiden luokalle. Oikeastaan se tosin kertoi koulutuksen tärkeydestä Singaporessa, kiinalaiskulttuurin katoamisesta ja singaporelaisten tottelevaisuudesta. Itketti ja nauratti, joten hyvä leffa oli, vaikka välillä aika ylinäytelty. Kauhistutti tosin, miten vanhemmat hakkasi lapsiaan. Siis ei mitään pientä läpsäisyä kiukuttelun takia, vaan ihan oikeasti kepillä hakkaamista, kun lapsi ei ole tarpeeksi hyvä koulussa, tai avokämmenellä kasvoille! Ja ne oli siis tavallisia, ns. "hyviä" perheitä, tarkotus ei ollut kuvata mitään ongelmaperheitä. Tai lähinnä häiritsi se, että kukaan ei puuttunut siihen, Suomessa joku olis heti soittanut lastensuojeluun. Joojoo, elokuvaahan se vaan oli, mutta onko täällä tuollainen ihan oikeasti sallittua?

Leffan jälkeen oli toisessa tilassa sitten sellasia kojuja, joissa esiteltiin Singaporea ja sai maistaa joitain paikallisia herkkuja. Minä, Vesa, Kim ja Heather (joka tässä vaiheessa liittyi seuraan) katseltiin niitä yhdessä. Huomasi tosin, ketkä oli brittejä ja ketkä suomalaisia - britit puhui keskenään tauotta ja me suomalaiset oltiin paljon hiljaisempia.

Aamulla piti herätä seitsemältä, kun kahdeksalta lähti sellainen opastus sinne orientaatiotapahtumaan. Olisi pitänyt tajuta ottaa neuletakki mukaan, auditoriossa oli viileetä ja varsinkin mun varpaat paleli! Ennen tilaisuuden alkua liityin taas Carlenen seuraan, hänen kanssaan oli myös kanadalainen Asha (?). Siellä sitten parin tunnin ajan oli ihmisiä kertomassa kaikkea informaatiota vaihto-oppilaille, jonka jälkeen oli taas sellasia kojuja, missä oli lisäinformaatiota yms. Siellä oli myös SingTel myymässä prepaid-kortteja, joten päätin vihdoin sellaisen hankkia. Jouduin tosin jonottamaan aika pitkään, joten en ehtinyt lounaalle Carlenen ja Ashan kanssa, mutta sainpa lopulta sen kortin! Palasin tänne ja olin niin väsynyt, että otin tunnin nokoset. Tiedän, että ei olis pitänyt, mutta kun väsytti ja silmät painui väkisin kiinni.

Herättyäni menin kanttiiniin syömään. Otin tällä kertaa lohta teriyaki-kastikkeessa, hyvää oli. Samaan pöytään tuli sitten syömään Nick briteistä ja juteltiin siinä kaikkea. Ruuan jälkeen kävin vielä kaupassa ja tulin sitten tähän koneelle.

Aika hyvin alkaa kalenteri täyttyä kaikenlaisesta. Huomenna on 14.30 business schoolin orientation, sitten illalla on täällä PGPR:ssä joku cross-cultural awareness programme-ohjelman iltama, taas kai kaikkea Singaporeen liittyvää ohjelmaa. Kahdeksalta olis vielä jonkinlainen drinking party, jossa sais myös syötävää. Sinne kai täytyy mennä, vaikkei juominen hirveästi kiinnostakaan, mutta siellä kuulee joidenkin opiskelijoiden vaihtareille järjestämistä ulkomaanmatkoista ja tutustuu muihin. Lauantaina menen näillä näkymin keskustaan vaihtamaan rahaa jne ja sunnuntaina menen Tuanin ja hänen siskonsa kanssa eläintarhaan. Maanantaina alkaa orientaatioviikko, jonka ohjelmasta en vielä tiedä, mutta illalla on ainakin ensimmäinen opiskelijoiden ja isäntäperheiden tapaaminen, kun ilmoittauduin siihen ohjelmaan tänään. Ideana siis on, että paikallinen perhe voi esitellä Singaporea, paikallisia tapoja jne vaihtarille.

Erehdyin taas ostamaan paikallista mehua, kun oli pakko maistaa, miltä maistuu omena-aloe veramehu, jossa on mukana aloen palasia. Imelää on edelleen. Opinko mä koskaan? Tänä iltana ois vielä tarkotus skypettää Tapanin kanssa, jos se pian vaikka tulis nettiin. Niin joo, piti tosta prepaid-kortista sanoa sen verran, että älkää ihmetelkö, jos lähetätte mulle viestiä, enkä heti vastaa - tarkistan kyllä säännöllisesti, onko tullu viestejä, mutta lähinnä vasta tälleen illalla. Päivällä aion pitää paikallista korttia, että mut saa kiinni, vaikka toistaiseksi Tuan on kyllä ainoa, jolla mun numero on. Mutta Carlenekin kysyi sitä tänään, mulla ei vaan vielä ollut silloin tota prepaidia. Että en mä täällä yksinäisyyteen kuolemassa todellakaan ole, tuo yksi päivä oli lähinnä poikkeus, kun tuli hania niin kova ikävä. Onneksi on mese ja skype!