Heatherin lähtiäiset ja päivä Orchardilla
Heather siis lähti, ja seuraavan viikon aikana kuuluu lähtevän moni muukin (minä mukaanlukien sunnuntaina). Siellä se Heather nyt istuu lentokoneessa. Mulla ei olekaan enää mitään oikeutta valittaa 12 tunnin lentomatkasta Bangkokista Helsinkiin, kun Heatherin kotimatka kestää 24 tuntia...
Eilen sitten käytiin sillä jäähyväisillallisella, tosin ei Esplanadella vaan Harbour Frontissa ihan perus-hawker centerissä. Mukaan lähti aika paljon porukkaa, kun samalla juhlistettiin Christianin (Sveitsi) ja Junen (Japani) syntymäpäiviä. Itseasiassa meitä taisi olla parisenkymmentä ja mukaan liittyi vielä paikan päällä lisää porukkaa. Mun tutuista oli paikalla mm.Heather, Kim, Devika, Irene (jonka kutsumanimi on oikeastaan Stacy, mutta jota alkusekaannusten takia melkein kaikki täällä kutsuvat Ireneksi), Asma ja Lekan. Söin paistettua kana-riisisekoitusta ja pari satay-tikkua. Jälkiruuaksi saatiin vielä pienet palat suklaakakkua, jonka jotkut oli käyny ostamassa. Ihan kivaa oli. Tosin lähdössä meni varsin kauan, kun sen lisäksi että täällä kaikki on muutenkin myöhässä aina, jotkut olivat siinä käsityksessä että lähtö on puoli tuntia myöhemmin kuin sovittu. Joten ainaisen myöhässäolon takia päästiin lopulta lähtemään tunti alkuperäisestä tapaamisajasta...
Takaisintullessa Heather jätti hyvästit aika monelle yksi kerrallaan, kun kaikki lähtivät kuka mihinkin viettämään loppuiltaa, joten kun lopulta tuli PGP:ssä minun vuoroni (olin melkein viimeinen) Heather-parka ei kestänyt enää, vaan alkoi halatessamme itkeä (vaikka oli todella innoissaan kotiinlähdöstä eikä tuntunut siltä, että kovasti jäisi Singaporea kaipaamaan). Kyllä taisi minunkin ääneni viimeisessä "bye":ssa värähtää mutta silmät kuivina onnistuin kämpälleni kävelemään (kun olin ensin varmistanut kahteen kertaan, että Heather on ihan okei, lohduttanut, että hän pääsee kuitenkin kotiin pian ja sanonut tulevani joskus käymään USA:ssa, joskaan en tiedä milloin ja missä). En kyllä yhtään epäile, ettenkö vuodattaisi muutaman kyyneleen viimeisenä iltanani täällä. Kyllä minä jään kaipaamaan Singaporea, tai oikeastaan ehkä enneminkin huoletonta vaihtarielämää. Suomessa kun on taas edessä paluu arkeen.
Tänään kulutin päiväni Orchard Roadilla. Katselin vain ostoskeskuksia, kävelin ympäriinsä, katselin joulukoristeita ja ihmisiä, kuuntelin kaiuttimista pauhaavia joululauluja ja nautin lämmöstä ja tunnelmasta. Jotenkin tykkään siitä, että Orchardilla näkee aina paljon turisteja, se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Yksi asia lisää, mitä tulen kaipaamaan (hedelmien ja lämmön lisäksi) on valtavat kirjakaupat: melkein taas eksyin Kinokuniyaan. Tai oikeastaan eksyinkin, muttei kauppa nyt sentään niin iso ole, etteikö yhtäkkiä kirjahyllyjen takaa tulisikin vastaan juuri se osasto, jonka hetkeä aiemmin ohitti. Kävin myös ahmimassa itseni täyteen hedelmiä (mangoa, siivu ananasta, pari siivua kiiviä, pari mansikkaa, tähtihedelmää, pari palaa verigreippiä) Kopitiamissa ja jälkiruuaksi nautin vielä annoksen suklaajätskiä. Tarkoituksena on syödä itseni niin täyteen hedelmiä viikon aikana, ettei tule ihan heti ikävä. Se vain voi olla vaikeata, kun olen aina ollut kauhea hedelmäsyöppö. Voisin helposti syödä kerralla kilon satsumia tai persikoita tai nektariineja tai oikeastaan melkein mitä vaan hedelmiä, banaaneja ja omenoita lukuunottamatta. Mutta suunnittelin kyllä ottavani joku päivä kirjan tai lehden mukaan Plaza Singapuran Kopitiamiin, ostavani valtavan annoksen hedelmiä (jotka ne paloittelee siellä suupaloiksi, jotka sitten poimitaan lautaselta puutikulla) ja nauttivani!
Loppuun vielä pari kuvaa. 
Christian ja June leikkaavat yhdessä synttärikakkua.
Eilen sitten käytiin sillä jäähyväisillallisella, tosin ei Esplanadella vaan Harbour Frontissa ihan perus-hawker centerissä. Mukaan lähti aika paljon porukkaa, kun samalla juhlistettiin Christianin (Sveitsi) ja Junen (Japani) syntymäpäiviä. Itseasiassa meitä taisi olla parisenkymmentä ja mukaan liittyi vielä paikan päällä lisää porukkaa. Mun tutuista oli paikalla mm.Heather, Kim, Devika, Irene (jonka kutsumanimi on oikeastaan Stacy, mutta jota alkusekaannusten takia melkein kaikki täällä kutsuvat Ireneksi), Asma ja Lekan. Söin paistettua kana-riisisekoitusta ja pari satay-tikkua. Jälkiruuaksi saatiin vielä pienet palat suklaakakkua, jonka jotkut oli käyny ostamassa. Ihan kivaa oli. Tosin lähdössä meni varsin kauan, kun sen lisäksi että täällä kaikki on muutenkin myöhässä aina, jotkut olivat siinä käsityksessä että lähtö on puoli tuntia myöhemmin kuin sovittu. Joten ainaisen myöhässäolon takia päästiin lopulta lähtemään tunti alkuperäisestä tapaamisajasta...
Takaisintullessa Heather jätti hyvästit aika monelle yksi kerrallaan, kun kaikki lähtivät kuka mihinkin viettämään loppuiltaa, joten kun lopulta tuli PGP:ssä minun vuoroni (olin melkein viimeinen) Heather-parka ei kestänyt enää, vaan alkoi halatessamme itkeä (vaikka oli todella innoissaan kotiinlähdöstä eikä tuntunut siltä, että kovasti jäisi Singaporea kaipaamaan). Kyllä taisi minunkin ääneni viimeisessä "bye":ssa värähtää mutta silmät kuivina onnistuin kämpälleni kävelemään (kun olin ensin varmistanut kahteen kertaan, että Heather on ihan okei, lohduttanut, että hän pääsee kuitenkin kotiin pian ja sanonut tulevani joskus käymään USA:ssa, joskaan en tiedä milloin ja missä). En kyllä yhtään epäile, ettenkö vuodattaisi muutaman kyyneleen viimeisenä iltanani täällä. Kyllä minä jään kaipaamaan Singaporea, tai oikeastaan ehkä enneminkin huoletonta vaihtarielämää. Suomessa kun on taas edessä paluu arkeen.
Tänään kulutin päiväni Orchard Roadilla. Katselin vain ostoskeskuksia, kävelin ympäriinsä, katselin joulukoristeita ja ihmisiä, kuuntelin kaiuttimista pauhaavia joululauluja ja nautin lämmöstä ja tunnelmasta. Jotenkin tykkään siitä, että Orchardilla näkee aina paljon turisteja, se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Yksi asia lisää, mitä tulen kaipaamaan (hedelmien ja lämmön lisäksi) on valtavat kirjakaupat: melkein taas eksyin Kinokuniyaan. Tai oikeastaan eksyinkin, muttei kauppa nyt sentään niin iso ole, etteikö yhtäkkiä kirjahyllyjen takaa tulisikin vastaan juuri se osasto, jonka hetkeä aiemmin ohitti. Kävin myös ahmimassa itseni täyteen hedelmiä (mangoa, siivu ananasta, pari siivua kiiviä, pari mansikkaa, tähtihedelmää, pari palaa verigreippiä) Kopitiamissa ja jälkiruuaksi nautin vielä annoksen suklaajätskiä. Tarkoituksena on syödä itseni niin täyteen hedelmiä viikon aikana, ettei tule ihan heti ikävä. Se vain voi olla vaikeata, kun olen aina ollut kauhea hedelmäsyöppö. Voisin helposti syödä kerralla kilon satsumia tai persikoita tai nektariineja tai oikeastaan melkein mitä vaan hedelmiä, banaaneja ja omenoita lukuunottamatta. Mutta suunnittelin kyllä ottavani joku päivä kirjan tai lehden mukaan Plaza Singapuran Kopitiamiin, ostavani valtavan annoksen hedelmiä (jotka ne paloittelee siellä suupaloiksi, jotka sitten poimitaan lautaselta puutikulla) ja nauttivani!
Loppuun vielä pari kuvaa.
Christian ja June leikkaavat yhdessä synttärikakkua.
Ngee Ann Cityn aulassa oli ihan pienenpieni joulukuusi.
posted by S at 19:48
1 Comments:
Nyt lapset sitten nukkuvat.Jaanika söi iltapalaksi vesimelonia ketsupin kera!Eli lautaselle laitettiin heinzia ja hän kasteli siinä joka meloninpalan.Hyvin maistui!
Jonille piti heti aamulla kahdeksalta(en jaksanut aikasemmin)paistaa lettuja.Niitä riitti sitten iltapalaksikin,kun päivällä ostettiin mieluinen hillo.Lämmitettiin vaan lettuja vähän uunissa ja nekin näytti maistuvan.
Uunihan oli lämmin,kun tänään paistoimme vaniljavannikkeet ja kookosleivat.Vaniljakeksien jälkeen Jaanika sai pienen hepulin,ennenkuin sain sille selvitetty,et parhaat keksit on vielä tekemättä,ja ne on nimenomaan lapsilla helppo tehdä.
Kun oltiin taikina saatu kolmestaan tehty,8 pussia kookoshiutaleita! että kumpikin sai tarpeeksi niitä taikinaan lisätty,alkoi leivinpaperille nokareiten laitto.Lusikoita sitten kuluikin,kun Jansku yhden lusikallisen laittoi pellille,niin toinen kukkurallinen meni suuhun ja sitä imeskeltiin sit kunnolla! Vaihdoin sitten lusikan,kun kuiteskin vieraille tarjotaan niitä keksejä.Kun lusikat alkoi loppumaan,niin rupesin toppuuttamaan Jaanikkaa,pelkäsin,et tulee paha olo sille myöhemmin.Olikin vist saanut tarpeeks taikinaa,kun ei edes yrittänyt lisää syödä,vaan meni vettä juomaan.
Eihän Jaanika yleensä makeata paljon syö,Jonihan se herkkupylly on.
Aamupäivällä tehtiin piparitaikinakin valmis itsenäisyyspäivällä paistettavaksi ja kun lapset olivat ulkona naapurilasten kanssa,tein joulusinappinkin valmis.
Saas nähdä,ketä sitä tulee jouluna sinappipurkilla ja voilla leivotuilla kaloripommeilla rangaistu!
Ajattelin tehdä vielä mantelikukat ja vaniljarinkilöitä vielä päällystettäviksi.
Eli ne tavanomaiset.
Että joulua laitetaan!
Sie voit sitten ommella ja neuloa,ne hommat jätän Sulle!
Tais mennä keljuilun puolelle,eli lopetan tähän.
Ai niin,en lopettaakkaan!Meinäsi ihan unohtua!
Joni oli saunassa huolissaan,et Sirje kummista tulee liian musta!
Kun se on siellä lämpimässä maassa liian pitkään!Se palaa,tulee liian mustaksi!
Arvelin Jonille,et eiköhän se Sirje käyttäne suojavoidetta,eikä se mikään pikkuleipä ole!
En ole varma,sainko lapsen huolen häivytetty.Kohtahan se pääse Sinut itse näkemään,niin et ole nyt varovainen sen auringon kanssa niitten sadekuurojen välissä!
Lähetä kommentti
<< Home