Bangkok ja kotiinpaluu

Kotona ollaan. Tai ei oikeastaan, Suomessa kyllä, mutta kirjottelen tätä Alavudella Tapanin perheen luona. Rantasalmella olen ehtinyt tässä välissä viettää reilut seitsemän tuntia torstain ja perjantain välisenä yönä, sitten suunnattiin jo kohti Tallinnaa. Sieltä maanantai-iltana Suomeen, yö Aikun ja Jennin luona ja eilen aamulla kohti Alavusta. Rantsulle palaan perjantaina.

Bangkok ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sunnuntai-iltana lentokentällä alkoi kurkku tuntua oudolta ja Bangkokissa hotelliin saapuessani se oli jo kipeä. Maanantaiaamuna olo tuntui flunssaiselta. Jaksoin aamupalan jälkeen käydä kävelemässä hotellilta poispäin, mutta piti luovuttaa, kun jotenkin ei jaksanut mihinkään keskittyä. Ostin sitten paluumatkalla 7-elevenistä Strepsilsejä (kiitos, globalisaatio!) ja siirryin hotellin uima-altaalle lepäilemään. Illalla tilasin elämässäni ekaa kertaa ruokaa huonepalvelusta. Hyvää oli, eikä Bangkokin hinnoilla kovin kallistakaan. Maksoin n.12 euroa illallisesta, juomasta ja jälkiruuasta huoneeseen kannettuna.

Tiistaiaamuna olo oli vielä kipeämpi, ja aamupalan jälkeen nukuinkin pari tuntia. Taisi olla kuumetta, kun ilmastoitu hotellihuone tuntui paremmalta kuin se allasalue. Pienellä kävelyllä jaksoin taas käydä, mutta siitä tuli vaan huonompi olo, joten vietin loppupäivän lepäillen ja katsellen leffoja.

Keskiviikkona olo oli vähän parempi, joten jaksoin kävellä ostosalueelle ja kiertää yhtä ostoskeskustakin. Shoppailuun en kuitenkaan oikein jaksanut vielä keskittyä, joten uima-altaalla taas vietin muutaman tunnin. Tuli todellakin lepoloma noista kolmesta päivästä, mutta on sitä huonompiakin paikkoja potea flunssaa kuin hotellin uima-allas. Harmittaa kyllä, kun en niitä suunnittelemiani nähtävyyksiä jaksanut käydä katsomassa. Täytyy mennä Bangkokiin joskus toiste.

Yleiskuva kaupungista Singaporen jälkeen oli kyllä kulttuurishokki. Ränsistynyttä, likaista ja saasteista Singaporen siisteyden ja puhtauden jälkeen. Olihan siellä kyllä paremmankin näköisiä alueita, ja temppelit oli hienoja. En tosin tykännyt bangkokilaisten tuktuk-kuskien jne asenteesta, kun kaikki huuteli perään ja tarjosi kyytiä, yritti "ystävystyä", että saisi bisnestä jne. Tuli sellainen tunne, että täällä pilkataan turisteja ja niitä vedätetään niin paljon kuin vain mahdollista. Kyllä tuli heti ikävä Singaporea.

Torstaina sitten lähti lento klo.12.30 paikallista aikaa kohti Helsinkiä, jonne saapuminen oli 18.25. Reilu kymmenen tuntia istumista keskellä päivää...Oli onneksi lukemista mukana, ja katsoin vähän myös Finnairin leffatarjontaa (valitettavasti yksi leffoista oli Perheen jalokivi, joka katsottiin Tapanin kanssa kesällä ja oltiin molemmat sitä mieltä, että on yksi huonoimmista näkemistämme leffoista - siitä tuli yksinkertaisesti paha mieli - ja jostain ihmeen syystä Finnair oli valinnut yhdeksi leffaksi Yksin kotona 2: Eksynyt New Yorkissa...Lähinnä siis katselin Lady in the Wateria, joka oli sekin pettymys). Jossain kolmen tunnin kohdalla oli eka tylsistyminen, kun tajus, että on vielä seitsemän tuntia istuttava. Toinen tuli kuuden tunnin jälkeen, kun mietti, että vielä neljä tuntia... Mutta selvittiinhän siitä. Jännitin muuten, tuleeko matkalaukku perille, kun laitoin sen matkustajalle annettavan tunnisteosan lippuni takataskuun ja se jäi sinne, kun virkailija portilla irrotti siitä sen pienen osan mulle, enkä muistanut sitä ollenkaan. Olis ollut niin tyypillistä, että kun kerrankin ei ole sitä tunnistetta, laukku häviää. Ei onneksi hävinnyt ja tullistakin pääsin ongelmitta läpi. Siellähän ne oli iskä ja Tapani odottamassa. Mä ajoin Mäntsälään asti, sitten vaihdettiin kuskia, kun alkoi väsyttää. Rantasalmella oltiin siis yhdentoista jälkeen, sitten pikainen pakkaus Tallinaa varten ja nukkumaan. Matkavalmistelut piti tosin jättää vähän kesken, kun sähkökatkos yllätti. Sähköt onneksi palasi juuri sopivasti aamulla, että sain kaiken tehtyä ennen lähtöä.

Kaikki on hirveästi kyselleet, miltä tuntuu olla taas Suomessa. En oikein tiedä, oikeastaan ei kovinkaan erikoiselta. En ehkä ole vielä oikein sisäistänyt tätä juttua. Olen tosin ollut tavallista väsyneempi ja ehkä vähän ärtyisämpikin, lieneekö sitten vielä jetlagia vai jonkinlaista paluushokkia. Vielä ei ole ollut ikävä Singaporea, mutta eihän mulla ole tässä ympäriinsä matkustellessa ollut edes sellaiseen aikaa. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka ikävöisinkin takaisin, ei sitä täysin samaa paikkaa ole enää edes olemassa: en tule enää asumaan PGP:ssä, eivätkä ne samat vaihtarit enää ole siellä (paitsi ne, jotka on vuoden, mutta suurin osa mun tutuista oli vain yhden lukukauden). Joten sitä mun ikävöimää Singaporea juuri sellaisena ei ole enää mahdollista saada takaisin.

Toistaiseksi paluussa parasta on ollut tietysti Tapani ja sen lisäksi pikkutyttöjen näkeminen taas. Jonia ja Jaanikaa on vielä ikävä, mutta joulupäivänä kai sitten nähdään mekin vihdoin. Indi ja Nini oli kyllä ihania. Nini on kasvanut hirveästi ja ihan iso tyttö nykyään, ei enää vauva ollenkaan. Mun mielestä ihan Jennin äidin näköinen. Indi sanoi ihanasti ikävöineensä minua, ja Ninikin jossain vaiheessa aamua sanoi yhtäkkiä, että "minä rakastan sinua", ja halatessa hyvästiksi taisi jonkinmoista pusuakin yrittää moiskauttaa poskelle (Indi sai raivarin pukemisesta, eikä halunnut edes halata). Toivon kovasti, että onnistuisivat tulemaan Rantasalmelle joulun jälkeen, että ehtisi viettää enemmän aikaa niiden kanssa ja tutustua Niniinkin paremmin. Jos muuta ei olekaan Suomessa muuttunut, niin ainakin se, että kummityttöni on kasvanut näiden kuukausien aikana selvästi taaperosta leikki-ikäiseksi.

Tässäpä kai tämä taas. En tiedä, kirjoittelenko tänne enää. Ehkä vielä jälkitunnelmista, kunhan oikeasti tajuan tän kotiinpaluun. Tai lisäilen vielä viimeisiä kuvia. Saa nähdä. Kiitos kaikille kuitenkin lukemisesta ja kommentoinneista ja hyvää joulua!